Radio 1 vastaa

Kaj Färm: Sietämättömiä ratkaisuja!

  • 4 min
  • tillsvidare

"Oon niin kiitollinen tästä kanavasta. Faunin iltapäivän kuuntelin tänään. Oon vielä nuori, ei teijän kuuntelijat välttämättä oo ikäihmisiä. Ystävällisin terveisin, keraamikko maalta"

Oivallinen nimimerkki on muuten oikeassa: Vaikka kanavamme kuuntelijoiden mediaani-ikä alkaakin kuutosella, on meillä kaiken ikäisiä kuuntelijoita. Esimerkiksi elokuussa, josta viimeiset kuuntelijalukumme ovat saatavilla, oli Yle Radio 1:llä lähes 80 000 alle 35-vuotiasta kuuntelijaa viikossa. Se joukko täyttäisi aika monta stadionia ja jäähallia. Kanavan ohjelmistoa ei suunnitellakaan ikäperustein, vaan asia edellä. Minusta se on perusteltua, sillä ikä ja sukupuoli kertovat meistä ihmisistä kovin vähän.

Postia Tampereelta:

"Vaikka humanisti olenkin, odotan joka viikko toimittaja Rantalan talousohjelmaa 'Mikä maksaa?' Ja taas torstaina 19.9. Rantala oli iskenyt ajankohtaiseen aiheeseen uudesta budjetista ja valtion rahapolitiikasta. Sen lisäksi, että ohjelma oli tehty ymmärrettäväksi ja kysymykset enemmän kuin relevanteiksi, työssään meritoituneet haastateltavat oli valittu nappiin!"

Pia tarkoittaa tässä "Mikä maksaa" -ohjelmaa, jossa J.P. Rantalan haastateltavina olivat kokeneet budjettien tekijät Raimo Sailas ja Erkki Virtanen. Ohjelma on saanut runsaasti positiivista palautetta ja on luonnollisesti kuunneltavissa Areenasta.

Sitten vaihdetaan lajia:

"Minusta tuntuu, että kirjallisuusohjelmat ovat käyneet todella vähiin ja siksi ilostuinkin niin, kun löysin sunnuntaiaamusta "Luomiskertomuksia" nimisen ohjelman. Margaret Atwood sattuu vielä olemaan lempikirjailijoitani. Kiitos ohjelmasta."

Kiitokset lähetti Merja Helsingistä, mutta asialla on tietenkin toinenkin puoli. Siitä kirjoittaa Pentti näin:

"Esitän kysymyksen. Aiotteko lopettaa Yle1:n ohjelman 'Musiikkia vanhasta Euroopasta'? Tänä aamuna kuulin, että se on typistetty puolen tunnin mittaiseksi. Sen alkupuolen on vallannut kirjallisuusohjelma. Kestämätöntä! 'Musiikkia vanhasta Euroopasta' on 'Lauantain toivottujen' lisäksi ollut ainut ohjelma, mitä radiosta olen enää vuosiin kuunnellut. En voi kuunnella puheohjelmia niiden esiintyjien kammottavan vääristellyn suomen kielen takia."

Niin, yksi tykkää… ja toinen taas. Niinhän se on. Vastaus on yksinkertainen: Ei, emme aio lopettaa "Musiikkia vanhasta Euroopasta". On totta, että se lyhennettiin kahdellakymmenellä minuutilla, jotta saimme lisättyä mainitun "Luomiskertomuksia" ohjelman ohjelmistoomme. On nimittäin niin, että kirjallisuusohjelmat ovat muun muassa eläköitymisten takia vähentyneet kanavalta. Sen sijaan musiikin määrä on kasvanut. Näinä niukkuuden aikoinahan ei läheskään kaikkia eläköitymisiä paikata uusilla ihmisillä, mikä on tietenkin sääli. Siksi olimme iloisia, kun pystyimme tuottamaan tuon kaksikymmenminuuttisen sunnuntaiaamuun, mikä on perinteinen kirjallisuusohjelmien paikka. Luomiskertomuksia alkaa kello 9.05 ja toistamiseen se esitetään keskiviikkoisin kello 17.35.

Kiitoksia jälleen kaikesta palautteesta, ideoista ja aatoksista. Niitähän voi lähettää meille joko Yle Radio yhden nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Mainio keino on lähettää postia suoraan minulle osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten rakkaan postilaitoksemme kautta osoitteeseen Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

Pirteätä syksyä.

Kaj Färm

Sändningar

  • lö 21.9.2019 12.05 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • ”Näinä tautisina aikoina on helppoa olla vapaaehtoinen kotikaranteenilainen
    ja siten kuuliainen kansalainen.”

    Näin kirjoittaa Mikko ja jatkaa:

    ”Lisäksi on vaivatonta ottaa etäisyyttä tosiolevaan sekä vältellä kanssakulkijoita.
    Mutta samalla voimme kuitenkin pitää aikaisempaa tiiviimpiä sähköisiä yhteyksiä läheisiimme ja ystäviimme. Puhelimet, tekstiviestit ja sähköpostit toimivat! Postipostikin kulkee…

    "Tämän päivän poikkeusolot toivat huomattavan lisäarvon kalenteriini, joka on lopultakin tyhjentynyt kaiken maailman kissanristiäisistä.
    Olenkin saanut jäljellä olevaan elämääni lisää käyttökelpoista aikaa tehdä kaikkea sitä, mihin aikaisemmin minulla ei muka ole ollut aikaa."

    "Miksi nyt lähtisinkään ulos altistumaan kulkutautiin, kun täällä kotonani voin turvallisesti nauttia tunnista tuntiin läpi vuorokauden Yle Radio 1:n verrattomista puhe- ja musiikkiohjelmista?
    Nämähän pitävät minut järjissäni, kuten naapuriavun oveni ulkopuolelle toimittama ruoka-kassi pitää minut hengissä. Tästä lähimmäisilleni paras kiitokseni!"

    "Radion ylivertaisuus korostuu siinäkin, että kuuntelun aikana voin puuhastella kaikkea hyödyllistä. Eihän radiota tarvitse tuijottaa kuten televisiota.
    Joten Yle Radio 1 ansaitsee kiitoksien lisäksi hengenpelastusmitalinsa!
    Tekeehän Yle Radio 1 erittäin korkealaatuista sekä rahassa mittaamattoman arvokasta työtä meidän kaikkien kuuntelijoiden pitämiseksi ajan tasalla ja viihdyttämiseksi ynnä viime kädessä hengissä pitämiseksi!
    Kun kuulemme tuoreita uutisia pitkin päivää, kannattaa meidän ehdottomasti elää seuraavaankin päivään ja todeta omakohtaisesti, miten tilanne muuttuu. Toivottavasti nykyistä myönteisempään suuntaan! Tietomme lisääntyvät, luulomme vähenevät."

    "Olemmehan juuri nyt aikalaistodistajia maailmanlaajuisessa historiallisessa ajanjaksossa! Jolla tälläkin ovat sekä alku- että päätepisteensä. Jälkimmäistä tosin emme tiedä - vielä.
    Usko voi hiipua, rakkaus voi väljähtyä, mutta toivo elää väkevänä - nyt ja aina!Tästä kuuluu suurkiitokseni Yle Radio 1:lle!
    Kiitollinen riskiryhmään kuuluva kuuntelijanne Mikko Lohjan Virkkalasta”

    No voiko sen paremmin sanoa. Radiossa on voimaa!

    Elämme poikkeuksellisia aikoja ja se näkyy myös Radio 1:n ohjelmistossa. Yksi positiivinen muutos tehtiin jo tänä aamupäivänä. Lauantaisin kello 11 kuullaan uusi toivemusiikkiohjelma ”Toiveista totta”. Se alkoi tänään ja vaikka toivomisaika oli vain pari päivää näin ensi kerralla, tuli toiveita heti satoja, ehkä jo toista tuhatta. Kaikki eivät tietenkään hieman vajaaseen tuntiin mahtuneet, mutta kevättähän tässä piisaa. Tarkoitus on tarjota kaikille mahdollisuus toivoa musiikkia, jota haluaa kuunnella ja kuunteluttaa kanssaihmisilleen näinä erikoisina aikoina. Musiikissa saa kuulua toivo, valo, kevät ja kaikenlaiset voimaa antavat elementit. Joillekin se voi olla Bachia, toiselle operettimusiikkia, elokuvamusiikkia tai sitten viihteen klassikoita. Mukavaa olisi saada myös lyhyet perustelut toiveelle, niitä luetaan aina toiveen yhteydessä. Tänään tullut ohjelma on tietenkin jo Areenassa kuultavissa, milloin itse kullekin sopii. Toiveita pääsee lähettämään kanavan nettisivujen kautta. Sinne voi myös laittaa kaikenlaista palautetta ja kysymyksiä, puhumattakaan ohjelmaideoista ja toiveista.

    Tätä kaikkea voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhaisaa viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä." Tuo synkkä toteamus kuului "Vipsille", puhuvalle koiralle Carl Barksin Aku Ankka -tarinassa. Tarina julkaistiin Suomessa ensi kerran 1955, jolloin ilmeisesti elettiin myös kovia aikoja. Niitähän me epäilemättä elämme tänäkin vuonna, mutta kuten kylmästä sodasta, niin eiköhän tästäkin ylämäestä selvitä.

    Koronauutisointi on tietenkin tärkeää, mutta sen ei saisi ottaa haltuunsa koko mieltämme. Aina tarvitaan jotain muutakin: vaikka rauhoittumista, eskapismia sekä lohtua.

    Satu Silvon luenta Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta maanantain iltahartauksissa on saanut paljon kiitosta. Muun muassa siitä kirjoittaa Markku:

    "Nyt haluan kiittää lämpimästi Satu Silvoa kauniista Vanhan Testamentin luvusta. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu seuraavasta vertailusta: Olen niin tottunut siihen, että Raamattua luetaan juhlavalla matalalla äänellä. Silvon sopraanoääni tuo jotenkin elävästi ajatuksiini Iisebelin, kuningas Ahabin puolison ja Baalin papittaren.
    Joku oli ottanut pulttia muka tarpeettomasta rappeutuneen Ranskan yläluokan kuvauksesta 'Kadonnutta aikaa etsimässä'. Olen kuunnellut sitä aina tilaisuuden tullen ja usein Areenasta, ja todella pidän kuulemastani.
    Miten sitä herännäisrovasti Kares sanoikaan radion alkuaikoina: 'Tuleehan radiosta paljon tarpeetonta ja huonoa ohjelmaa. Mutta kuulkaa: radiossa on sellainen nappi, josta sen voi kääntää kiinni.'
    Parhain terveisin, Markku."

    Tämä Proust jakaa siis mielipiteitä, mutta tällä viikolla ylivoimaisesti suurin osa viesteistä on ollut kiittäviä. Tässä vielä yksi esimerkki:

    "Kolme syytä kiittää Proust-luentasarjasta
    1. Krookukset kukkivat lumen keskellä. Ihmiselo ja luontokin ovat niin täynnä paradokseja, poikkeuksia ja ristiriitaisuuksiakin, että todellisuuden ymmärtämiseen tarvitaan pitkiä, taiten rakennettuja virkkeitä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että totumme kuulemaan niitä, vaikka vain 10 minuuttia päivässä. Etenkin, kun päivittäisjournalismista ja melko pitkälti nykykirjallisuudestakin monimutkaiset virkkeet ovat karsiutuneet pois. Kiitos Yle, kiitos Proust. Ilman teitä silkka mukavuudenhalu laiskistaisi mielemme tyytymään yksinkertaistettuihin totuuksiin.
    2. On vain hyvä, että Proust-sarja on kestänyt pitkään. Aivan suotta Ylessäkin on alettu pelätä kuulijoiden kärsimättömyyttä. Pitkäjännitteisyyskin on tottumiskysymys. Keskittymiskyky paranee, kun siihen on tarjolla eväitä.
    3. Jatkuvuus herättää luottamusta sekä Yleen että muutenkin: kaikki ei sentään uhkaa romahtaa ainakaan lähitulevaisuudessa. Vielä vuosien jälkeen lauantai kello 15 muistuttaa minua Knallista ja sateenvarjosta, sunnuntai kello 16.30 Pyhistä juutalaisista kirjoituksista, ja arkisin kello 18.20 tulen lämmöllä muistamaan Erja 'Mantovalaista' ja Proustia.
    Terveisin kiitollinen norsu"

    Onpa hieno nimimerkki! Kiitos palautteesta.

    Olettehan huomannut, että tänä lauantai-iltana on tällä kanavalla luvassa pitkään odotettu ja suuresti kaivattu Muistojen bulevardin Sävel on vapaa toivekonsertti. Ohjelman juontavat Susanna Vainiola ja Pekka Laine ja toiveita otetaan vastaan vielä joko nettisivujen kautta tai sähköpostitse osoitteeseen savel.vapaa@yle.fi. Lähetys alkaa kello 19.02 ja siitä alkaa epäilemättä hieno ilta. Miten Jake Nyman sen sanoikaan: "Muistojen bulevardi. Aina ajastaan jäljessä".

    Kiitoksia taas kaikesta postista ja sitä voi lähettää lisää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Pidetään nyt huolta itsestämme ja lähimmäisistämme.

    Kaj Färm

  • "Onko Trump, Biden tai Sanders meidän asiamme?"

    Tämän kysymyksen esittää Tuomas ja perustelee näin:

    "Ei ole juuri televisio- tai radiokanavaa saati lehteä, jossa ei esitettäisi mielipiteitä ja arvosteluja Yhdysvaltain presidenttiydestä. Puhumattakaan niin sanotusta sosiaalisesta mediasta. Kovin voimakkaasti ollaan puolesta tai vastaan ja suorastaan vedotaan jonkun ehdokkaan puolesta. Ikään kuin se olisi meidän asiamme. Ei ole. Se on puhtaasti amerikkalaisten asia. Valitaan me vain omat presidenttimme, kansanedustajamme ja muut edushenkilömme."

    Mielestäni Tuomas on tuossa merkittävän asian äärellä. Vaikka Yhdysvaltojen presidentti on maailmanlaajuisesti hyvin vaikuttava henkilö, on hän kuitenkin nimenomaan yhdysvaltalaisten presidentti. Hänet valitsevat New Yorkin pankkiirit ja lakimiehet, Bostonin ja Uuden Englannin älyköt, Detroitin ja muun "rust beltin" työttömäksi jääneet duunarit, Iowan maissiviljelijät, "Vanhan Etelän" monet kansankerrokset, kaikenmaailman punaniskat ja länsirannikon it-nörtit. Sekä kaikki muut aivan tavalliset amerikkalaiset, mutta häntä ei valitse suomalainen lehtimies saati radion kanavapäällikkö.

    Lopputuloksesta kaikilla on tietenkin oma mielipiteensä, mutta minusta prosessi on kuitenkin reilu ja demokraattinen. Esimerkiksi itänaapurissamme Venäjällä presidentin tuntuu valitsevan presidentti itse, puhumattakaan maailman toisesta supervallasta Kiinasta, jonka järjestelmä ei juurikaan poikkea Pohjois-Koreasta eli kansalaisilta ei kysytä yhtään mitään.

    Yhdysvallat on puutteineenkin maailman vanhin demokratia ja meidänkin on syytä kunnioittaa sen kansalaisten valintoja.

    Sitten kannanotto viimeviikkoiseen Marcell Proust-keskusteluun. Näin kirjoitti Marjatta:

    "Korvaan sattui Jouko-nimisen kuulijan ärtymys siitä, että radiossa luetaan Marcel Proustin 'Kadonnutta aikaa etsimässä'. Kommentissa hämmästytti kaksi asiaa: Proustin teos heijastelee murrosaikaa, la belle epoque on viimeisillään ja uusi aika autoineen ja muine teknisine ihmeineen lähestyy. Detaljien kautta hahmottuu kahden maailman rajalla olosta kuva, ilman selittelyjä ja jälkiviisasteluja. Sellaista tapaa harvoin. Ja luennat kestävät vain 10 minuuttia kerrallaan, siksi ajaksi voi helposti sulkea radion. Kiitos sekä teoksen valinnasta että Erja Mantolle erinomaisesta tulkinnasta, tuskin tähän klassikkoon muuten jaksaisi tutustua!
    Sateisin terveisin, Marjatta"

    Kiitoksia. Olen aivan samaa mieltä. Oikeastaan aivan kaikesta.

    Näinä päivinä kuulemme paljon korona-viruksen aiheuttamasta pandemiasta, mikä ymmärrettävää onkin. Tässä yhteydessä en siihen puutu muuten kuin sen aiheuttamiin ohjelmamuutoksiin Yle Radio 1:ssä. Kuten olemme jo aiemmin kertoneet siirtyy ensi maanantaiksi kaavailtu yhteislaulutilaisuus Rovaniemen kirkossa ensi syksyyn. Lähettämänne laulutoiveet ovat yhä voimassa ja muutenkin ohjelma pysyy samanlaisena, mitä oli suunniteltu. Lauluillan teema – Lappi, kuitenkin säilyy myös maanantaina, jolloin kuullaan toivomianne Lappi-aiheisia musiikkiesityksiä äänilevyiltä. toivomusten perustelujen kera. Ohjelma alkaa maanantaina kello 18 ja sen toimittaa Maaria Holma.

    Radion sinfoniaorkesterin konsertteihin ei toistaiseksi päästetä yleisöä, mutta RSO kuitenkin soittaa konserttinsa ja ne voi kuulla yhä ihan omassa lempinojatuolissa turvallisesti vaikka kuumaa kaakaota hörppien Yle Radio 1:n kautta. Tästä suurkiitos orkesterille.

    Palautetta on tullut todella paljon, mistä olen kiitollinen. Palaan varmaan vanhempienkin viestien ääreen ensi viikolla, mutta lähettäkää toki uuttakin postia joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Pidetään nyt huolta toisistamme.

    Kaj Färm

  • Aloitetaan hieman kärttyisellä, mutta osin positiivisellakin palautteella, jonka lähetti Jouko:

    ”Yle Radio 1 on ainut varma valinta, jos haluaa välttyä äänisaasteelta, jota lukuisilta kanavilta päällemme lankeaa. Se on sinänsä sääli, sillä niiden tarjonnasta löytyy toki muun muassa ansiokasta musiikkitarjontaa populaarimusiikin genrejen alalta, mutta sietämättömään hölynpölyyn hukutettuna. Kotona kanavan voi valita, mutta yleisillä paikoilla niiden tarjonnalle on alati alttiina.
    Vaikka en itse erityisesti pidäkään vanhasta kirkkomusiikista, kuuntelen sitä mielelläni Risto Nordellin tarjoilemana. Hänen äänensä ja rauhallinen puhetapansa on kuin terapiaa nykypäivän kiireen keskellä. Lisäksi hänen taustoittavat puheensa musiikista, tekijöistä ja aikakaudesta avaavat näkymän aikansa ihmisten ajatteluun ja tuntoihin kiinnostavalla tavalla.
    Monta kiitoksen sanaa voisi uhrata myös Eeva Tigerstedtin ja Outi Paanasen klassista musiikkia taustoittaville ohjelmille, mutta jätän sen heidän laajan faniklubinsa hellään huomaan.
    Sen sijaan halpahintaista viihdettä on kasata samanmielisiä, kliseitä toistelevia ihmisiä nauraa höröttämään joka perjantai kulttuuritalo Oodiin kisastudioon. Sen puolustukseksi voi vain sanoa, että vielä ärsyttävämpää itseviisasta pönötystä löytyy muualtakin ja muilta kanavilta.
    'Roman Schatzin Maamme-kirja' ja Kalle Haatanen sivistävät ja ryydittävät mukavasti työpäivää. 'Mikä maksaa' paranee kypsyessään. Maija Elonheimon kanssa lennän mielelläni Brysselin koneessa EU:n pääkaupunkiin ja korva hörössä kuuntelen Tiedeykkösen.
    Suomalainen kirjallisuus sisältää runsaasti kiinnostavaa ja laadukasta luettavaa, maailman kirjallisuudesta puhumattakaan. Siksi Marcel Proustin 'Kadonnutta aikaa etsimässä' -kirjan luenta on Ylen ohjelma-ajan väärinkäyttöä. 10 minuutin näytepätkä tätä ranskalaisen eliitin dekadenssia olisi riittänyt osoittamaan lauseiden ja ajatusten epäloogisen sekamelskan.”

    Siinä tuli terveisiä olan takaa Joukolta. Muutama kommentti: Kulttuuriykkönen ja erityisesti sen perjantainen "kisastudio" jakaa kuuntelijoita aika tavalla. Osa ajattelee kuten Jouko, toisten mielestä se tuo kaivattua kepeyttä muuten usein niin ryppyotsaiseen kulttuurikeskusteluun. Sitten tapaus Marcel Proust. Emme ehkä oikein osanneet kuvitellakaan, kuinka pitkä lukusessio ”Kadonnutta aikaa etsimässä” loppujen lopuksi onkaan, vaikka tietenkin sen suureksi ymmärsimmekin. Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että kesken ei enää jätetä. Pari nidettä vielä ja sitten on epäilemättä jonkun lyhyemmän opuksen aika.

    Sitten Railin terveisiin:

    ”Kiitos uudesta ohjelmasarjasta 'Kulttuuri-ilmasto'. Tätä me ilmastoahdistuksen ankeudessa vaeltavat tarvitsemme: Ilosanomaa vaikuttavista teoista ja kannustusta raikkaaseen ajatteluun ja arviointiin. Heti alkaa henki kulkea helpommin ja ajatus rientää pahemmin takkuamatta.
    Toimittajan nimi jäi rekisteröimättä, mutta hyvin asiansa osaava. Tällaista lisää ja tuutin täydeltä.
    Iloisesti ja henkevästi etenevää kevättä sinne Isoon Kylään!
    Ystävällisin terveisin Raili”

    Kiitos. Tuon uuden ”Kulttuuri-ilmasto” -sarjan toimittaa muuten Heidi Kalmari.

    Lähettäkää lisää postia joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Perinteisen postin osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Huomenna on kansainvälinen naistenpäivä. Se huomioidaan kaikilla Ylen radiokanavilla näyttävästi ja täällä Yle Radio 1:ssäkin monin eri tavoin. Erityisesti sen huomaa musiikkiohjelmissa, joissa naissäveltäjät ovat monipuolisesti esillä, mutta myös puheohjelmissa, kuten ”Horisontissa” ja ”Luomiskertomuksessa” unohtamatta kello kymmenen jumalanpalvelusta, jonka saarnaajana ja liturgina on kirkkoherra Heli Ulvinen. Näin siis huomenna sunnuntaina.

    Hyvää viikonvaihdetta kaikille.

    Kaj Färm

  • Näin karkauspäivänä on sopivaa pohtia muun muassa uusia ideoita. Aloitetaan Pirkosta:

    "Kiitos tarinatarhoista! Ylen toimittajien Jari Aulan, Maaria Holman, Juha Salomaan ja Timo Teräsvuoren lukemien tarinoiden kuunteleminen on nautittavaa. Kertomukset ovat viehättäviä ja kiinnostavia ja luovat puitteet hyvälle yöunelle mikäli eivät tule liian myöhään.
    Voisiko tällaiselle ohjelmalle olla tilaa vaikkapa yhtenä iltana viikossa kello 22-24 välillä? Vaikkapa vain yksi tarina kerrallaan, tai jokin pienoisromaani tai muu sellainen jatkoluentana, esimerkiksi Knut Hamsun.
    Tarinoiden yö myös turhauttaa, sillä vaikka haluaisi kuunnella koko ohjelman, pitkään kestävät musiikkikappaleet esitysten välillä tekevät tarinoiden odottelemisesta mahdotonta. Terveisin Pirkko."

    Tarinatarha on todella viehättävä ohjelma jo nyt, mutta on syytä pohtia millä tavoin ideaa voisi vielä kehitellä edelleen. Lähetysaika on yksi pohdittava asia.

    Siirrymme seuraavaan ideaan:

    "Radio 1 on hyvä, kiitos siitä. Kiitos myös Radio 1 vastaa ohjelmasta.
    Koska vastaukset ovat kiertelemättömiä, ne ovat kiinnostavia. Minua kiinnostaisi tietää, voisiko Yle tuottaa Ruotsin radion tuottaman Släktband -nimisen ohjelmasarjan suomalaista versiota?
    Släktband on hyvin toimitettua, säännöllisesti kuultavissa olevaa laatuohjelmaa. Eikös P1 ole Yle Radio 1:n kaima?"

    Tämä ehdotus ja kysymys tuli Karinilta.

    Kerta kaikkiaan erinomainen ehdotus! Mikäli olen ymmärtänyt, niin "Släktbandin" idea on käsitellä historian ilmiöitä yksittäisten henkilö- tai perhetarinoiden kautta. Suomessa voisi vaikka ajatella, että sen sijaan, että käsiteltäisiin 1860-luvun suurta nälänhätää pelkästään ilmiönä ja kokonaisuutena, voisi olla myös ohjelma, joka arkistoihin nojaten kertoisi kuinka esimerkiksi Mäkisen perhe Längelmäeltä selvisi noista kovista vuosista. Itse asiassa meillä on ollut mielessä jotain tuon suuntaista, mutta Släktband on hyvä vertailukohta, kiitos siitä. Niinhän sitä sanotaan, että "talent borrows, genius steals".

    Mitä tulee tuohon "kaimuuteen", niin on totta, että Ruotsin P1:llä on paljon samanlaisia sisältöjä kuin Yle Radio 1:ssä. Näitä ovat muiden muassa laadukkaat asiaohjelmat koskien esimerkiksi tiedettä ja kulttuuria. Myös radiodraama yhdistää meitä. Yksi asia meitä kuitenkin suuresti erottaa: P-ykkösellä ei ole lainkaan musiikkia. Musiikillinen kaimamme Ruotsissa onkin P2 kanava, jonka musiikkiprofiili on samankaltainen kuin Yle Radio yhdellä.

    Vielä yksi idea Jarmolta. Tämäkin liittyy historiaohjelmiin:

    "Teiltä tulee paljon erittäin kiinnostavia historiaa käsitteleviä ohjelmia melkein jatkuvasti. Minun ongelmani on se, että ne tulevat päiväsaikaan enkä minä työssä käyvänä opettajana pysty mitenkään niitä silloin kuuntelemaan. Voisiko niille varata vaikka uusinta-ajan johonkin viikonloppuiltaan, jolloin koko viikon historiaohjelmat tulisivat perä perään? Minä ainakin kuuntelisin."

    Ohjelmien sijoittelu on asia, johon käytämme paljon aikaa ja aivotyötä. On erittäin vaikeata löytää ratkaisuja, jotka palvelisivat kaikkia tyydyttävällä tavalla.

    Muistutankin, että kaikki historiasarjatkin löytyvät Areenasta ja sieltä niitä voi kuunnella mihin aikaan tahansa. Jos vain mitenkään suostuu vaikka sitten iltaisin kotona tietokoneen ääreen, niin valinnanvara on suuri. Myös älypuhelimen kautta Areena-kuuntelu onnistuu.

    Kiitoksia jälleen kaikesta postista. Lisää toivon joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Tänään on siis karkauspäivä, mutta huomennapa on jo maaliskuu!

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

  • ”Tervehdys täältä Pohjanmaalta!”

    No kiitos. Terveisiä myös sinne, mutta jatketaan lukemista:

    ”Iso kiitos työryhmälle, joka valitsee musiikin aamu- ja iltahartauksiin. Löydätte hengellisesti ravitsevaa ja monipuolista musiikkia. Samoin kiitos hartauksien pitäjille, elämää valotetaan monesta näkökulmasta.”

    Kiitos kannustuksesta nimimerkille ”vakituinen kuuntelija”. Juuri noihin asioihin täällä pyrimmekin.

    Lisää postia Pohjanmaalta:

    ”Olen usein aikonut antaa palautetta toimittaja Satu Kivelän elämänmakuisista ohjelmista, mutta se on vain jäänyt. Tässä siis piirongin lootaan jääneitä ajatuksiani:
    Kiitos Satu Kivelän ohjelmasta ”Havaintoja ihmisestä”, joka nivoutuu sopivasti tavallisen ihmisen arkeen. Uskon, että moni kuuntelija voi löytää näistä ohjelmista kannattelevia liittymä- ja peilauspintoja elämäänsä.
    Erityisen mukavaa ja kuuntelijaa kunnioittavaa ohjelmissa on se, että niiden tekemiseen on selvästi uhrattu aikaa ja kekseliäisyyttä. Kertojan ääniä vaihdellaan, taustaäänet tukevat ja elävöittävät aiheen käsittelyä eivätkä ne siis ole pelkkiä 'keskusteluohjelmia'. Myös ohjelmien ote on positiivinen. Sitä nykyihminen kaipaa.”

    Muun muassa näitä seikkoja kiitteli kuuntelijamme Juha Pohjanmaalta. Olen välittänyt koko palautteen Satu Kivelälle.

    On luonnollista, että kielenkäyttöön ja ääneen liittyvät asiat puhuttavat paljon kuuntelijoita. Äänestä ja kuuntelustahan radiossa on loppujen lopuksi kyse. Usein pahoitellaan varsinkin haastateltavien ”niinkuttelua” tai muita maneereita. Aihe on hankala, sillä haastateltavat eivät ole useinkaan tottuneita esiintyjiä ja varsinkin suorat lähetykset saattavat hermostuttaa ja silloin saattaa sortua noihin paheisiin.

    Myös äänen korkeus puhuttaa. Näin kirjoittaa eräs kuuntelijamme:

    ”Suuret kiitokset Outi Paanaselle ja myös eräille muille ansiokkaille musiikkitoimittajille, jotka antavat meille, Ylen tehtävän mukaisesti, sivistystä, valistusta ja tietoa. Paanasen loistavasta ammattitaidosta käy vaikkapa juuri äsken perjantaina kuulemani huikea tietopaketti kastroitujen kirkkolaulajien kohtaloista.
    Kuitenkin on yksi asia johon haluaisin kiinnittää huomiotanne. Suosikaa alttoääniä naistoimittajia valitessanne (kuten Paananen).
    Esimerkiksi klo 15 kulttuurilähetystä toimittaa joskus nainen, joka on kyllä hieno toimittaja, mutta minun on laitettava radio valitettavasti kiinni, sillä hänen äänensä ei ole lainkaan radioon sopiva ja koskee korviini. Näin jää hänen mielenkiintoinen asiansakin kuulematta.
    Tässä ei ole kuitenkaan kyse 'puheviasta' joita heitäkin Ylen kanavilla kuulee nykyisin aivan liikaa.
    Aikoinaan puheeseen, radiopuheeseen, kiinnitettiin erinomaista huomiota, miten lie nykyisin. Ainakin minä odotan radiossa toimittajalta erityisiä valmiuksia ja kykyjä, myös puheessa ja äänessä. Kaikki eivät sinne sovi.
    Kanavanne kuuluttajat ovat loistavia esimerkkejä upeista äänistä ja äänenkäyttäjistä. Samoin Tiedeykkösen toimittajat.
    Ystävällisesti ”Ikuinen Yle Radio 1:n kuuntelija”.

    Toki puheilmaisuun kiinnitetään täällä erityistä huomiota yhä edelleen ja kuten nimimerkki on huomannutkin, saavat kuuluttajamme jatkuvasti erilaista koulutusta asian tiimoilta. Viimeksi alkuviikosta heillä oli latinan ääntämisen kurssi. Onhan näissä seikoissa myös makuasioista kysymys, kuten juuri tuossa äänen korkeusasiassa.

    Kiitoksia taas kaikesta postista, jota tulikin taas tällä viikolla niin paljon, etten läheskään kaikkea ehtinyt tässä käydä lävitse, mutta kaikki on luettu.

    Lähettäkää lisää aatoksianne ja ideoitanne joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Huomenna onkin sitten laskiaissunnuntai. Täällä etelässä ei kannata pulkkia kaivaa esiin, mutta monin paikoin Suomea kyllä. Iloitaan siis tavoillamme.

    Kaj Färm

  • Yleishuomio tältäkin viikolta on, että kuuntelijat tuntuvat olevan kovin tyytyväisiä siihen, että Tom Kankkonen on mukana Ykkösaamun tiimissä. Hän on saanut paljon ja pelkästään positiivisia mainintoja. Sitä en lainkaan ihmettele. Hyvä Tom!

    Sitten luen kirjeen, jonka lähetti nimimerkki ”Sinilinna”:

    ”Lämmin kiitos Yle Radio 1:n ohjelmatarjonnasta. Kanava on todella monipuolinen ohjelmistossaan. Sieltä saa paljon tietoa monenlaista asioista. Näin ikääntyneelle siellä on juuri sopivia ohjelmia. Puolenpäivän jälkeen tulee usein jotain mielenkiintoista. Monista musiikkiohjelmistakin pidän. Kiitos myös jumalanpalveluksista ja Horisontti-ohjelmasta.
    Kiinnitin kuitenkin huomioni erääseen kuuntelijan palautteeseen. Hän kritisoi 'pehmeitten arvojen' ohjelmia. Hän vertasi niitä naisten lehtien tuotoksiin. Hän taisi suhtautua halveksivasti pehmeisiin arvoihin ja naisten lehtiinkin. Minusta 'pehmeitten arvojen' ohjelmilla on paikkansa. Maailmassa on niin paljon kylmyyttä ja kovuutta, että tarvitsemme myös 'pehmeitä arvoja'. Esimerkiksi 'Havaintoja ihmisestä' on ollut todella hyvä ohjelmasarja. Aina mukana on ollut asiantuntija, joka on osannut selvittää kyseistä asiaa. Hyvä, että kuuntelijat ovat voineet osallistua ohjelman tekoon kirjeitse ja saaneet sitten asiantuntijaltakin palautetta. Kiitos!”

    Näin kirjoitti nimimerkki ”Sinilinna”, kommentoiden jo jonkin aikaa käytyä keskustelua eri ohjelmatyypeistä.

    Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä: Radio 1 on laaja-alainen kanava, kuten ovat sen kuuntelijatkin. Me pidämme kaikkia näkökulmia elämään ja maailmaan tärkeinä. Kaikki eivät tietenkään pidä kaikesta eikä kukaan sitä edellytäkään. Hieman sama kuin ruokalajien kanssa: itse en esimerkiksi lainkaan pidä sillistä edes vappupäivän aamuna, mutta ei se tarkoita, että haluaisin kieltää sillinsyönnin muilta. Syököön pois kuljeksimasta.

    Seuraavaksi hieman hehkutusta ja ylpeilyäkin, vaikka se synti taitaa ollakin:

    Viime torstaina julkaisi markkinointitutkimusyhtiö Finnpanel Kansalliseen radiotutkimukseen perustuvan vuosiraportin, mikä koski suomalaisten radiokuuntelua vuonna 2019. Mukana ovat siis kaikki Suomessa toimivat radiokanavat, niin Ylen kuin kaikki kymmenet kaupalliset kanavat ympäri maan. Siitä kävi ilmi, että Yle Radio 1 oli koko joukon kolmanneksi kuunnelluin radiokanava! Aikamoista. Edellä olivat vain Ylen Radio Suomi ja kansainvälisen Bauer Median groupin Radio Nova.

    Kanavia mitataan yleensä kahdella tavalla: joko selvitetään sitä määrää, joka on edes käväissyt kanavalla eli niin sanottua ”nuppilukua”. Tämä kiinnostaa erityisesti kaupallisten kanavien mainostajia, sillä näin he voivat arvioida kuinka moni heidän hypertarjouksestaan kuulivat. Toinen tapa on juuri tuon kuunteluajan mittaus, jossa tulimme siis kolmansiksi. Minusta tällaiselle ohjelmaradiolle onkin erityisen tärkeätä se, että ohjelmiamme myös kuunnellaan minuuttimääräisesti pitkään, ei pelkästään piipahdeta. Tästä menestyksestä kiitos kuuluu tietenkin niille kymmenille toimittajille, jotka pitävät kanavan tarjonnan niin korkeatasoisena, että sitä halutaan kuunnella. Mutta se on myös osoitus siitä, että Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka arvostavat laadukkaita ja ajatteluun haastavia ohjelmia oli kyse sitten ajankohtaisaiheista, keskusteluohjelmista, tieteestä, taiteesta, musiikista tai radiodraamasta. Onnistumisestamme pitää siis ensisijaisesti kiittää teitä rakkaat ja viisaat kuuntelijamme. Teille on ilo ja suuri etuoikeus tehdä radiokanavaa.

    Lähettäkää meille taas palautetta ja muita aatoksianne. Sen voi tehdä joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

  • "Hei. Oli hiljan Runebergin päivä, kuten tiedämme.
    Eipä sanonut Jalmari Laine, Yle Radio 1:n kuuluttaja mitään siitä, että
    olisi liputuspäivä, kuten on aina ollut tapana sanoa.
    Unohtiko hän, vai onko tämäkin liian isänmaallista radiossa tämän
    sosialistihallituksen aikana?"

    Näin rivakasti aloitimme Liisan viestillä. Kuuntelija on siinä aivan oikeassa, että aamukuuluttaja todellakin unohti mainita liputuspäivän. Kyse oli aivan puhtaasta inhimillisestä unohduksesta, eikä tietenkään mistään kannanotosta. Pyydämme vilpittömästi anteeksi tätä lapsusta. Runebergin päivää vietettiin Yle Radio 1:ssä keskiviikkona monella tapaa muun muassa musiikkiohjelmissa.

    Ottamatta nyt kantaa muotoiluun, jolla Liisa kuvaili istuvaa hallitusta, totean kuitenkin, että Suomi on siitä hieno maa, ettei hallituksen vaihtuminen suoraan vaikuta Yleisradion toimintaan. Yle ei ole hallituksen radio, vaan eduskunnan. Siinä on merkittävä ero, eli ei nyt aivan kaikesta hallitustakaan pidä syyttää.

    Monissa Euroopankin maassa yleisradioyhtiöt ovat huomattavasti suoremmin poliittisessa kontrollissa, mikä ei suorastaan ainakaan lisää kansalaisten luottamusta.

    Pauli kiittelee varhaisaamun musiikkia:

    "Herään usein varhain ja avaan ensimmäisenä radion. Tänään torstaina avasin sen puoli seitsemän aikoihin ja sieltä kuului aivan hurmaavaa urkumusiikkia. Kävi ilmi, että kyse oli Brixi nimisen säveltäjän Pastorella C-duurista, uruille. Minulle aivan tuntematon säveltäjä, mutta hienoa musiikkia! Muutenkin aamun musiikki oli aivan ihanaa ja sopi ainakin minun hieman vielä utuisiin tunnelmiini hyvin, ennen Ykkösaamun politiikkakeskusteluja, jotka todella kyllä herättivät päivään."

    Näin kirjoitti Pauli Keski-Suomesta.

    Eräs kuuntelija taas kiittelee sitä, että meidän aamuihin on tullut uusia vetäjiä ja hän tarkoittanee tällä nimenomaan Ykkösaamua.

    Toisaalta hän kuitenkin pahoittelee, että ohjelmassa puhutaan niin paljon presidentti Trumpista ja Yhdysvaltain politiikasta ylipäätään. Hän toivoo, että Yle Radio 1 olisi U.S.A.-vapaa vyöhyke. Pelkäänpä pahoin, että tuo ei aivan onnistu. Yhdysvallat on yhä supervalta ja yksi vaikutusvaltaisimmista tekijöistä maailmanpolitiikassa, mikä koskee siis myös Suomea ja suomalaisia. Lisäksi Yhdysvalloissa on vaalivuosi, joten aivan varmasti Ykkösaamu tulee niitä aiheita jatkossakin seuraamaan.

    Kokonaan toinen asia on se, että täytyykö Trumpista ihan joka ohjelmassa puhua. Nykyään tilanne on rauhoittunut, mutta varsinkin hänen virkakautensa alussa tuntui siltä, että aivan jokaisen oli päästävä sanomaan mielipiteensä hänestä.

    Esimerkiksi Kiinan johtaja Xi Jinping on hyvin vaikutusvaltainen hahmo hänkin ja varsinainen epädemokraatti, mutta hänestä kuullaan huomattavasti vähemmän.
    Toivotaan, että asiat kehittyvät parempaan päin.

    Kevätkin on tulossa.

    Kiitoksia jälleen moninaisesta palautteesta ja ideoista. Lähettäkääpä kaikenlaista viestiä lisääkin joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kaunista helmikuista viikonloppua kaikille!

    Kaj Färm

  • Aloitetaan Lassen rakentavalla palautteella:

    ”Yksi keskeinen aihepiiri puuttuu YLE ykkösen ohjelmistosta jokseenkin kokonaan.
    Nimittäin yrittäjyys.
    Se on kuitenkin ihan yhteiskunnan peruselementti.
    Kaikki muu kulttuuri rakentuu sen varaan.

    Perustakaapa sellainen ”Yrittäjäykkönen”, jonka sisältö voisi olla vaikkapa sellainen, että käsitellään aina joku yrityksen pyörittämiseen liittyvä aihe.
    Ja toisena ehkä vielä tärkeämpänä olisi aina jonkun kokeneen yrittäjän tarina.

    Perustelen tällaista ohjelmaa niin, että positiiviset tarinat varsinkin mukavasti onnistuneista yrittäjistä voisi kannustaa sellaisia, joilla on yrittäjyys haaveena, mutta rohkeutta vähän puuttuu ja arveluttaa.
    Itsekin olen aikoinaan innoittunut kuuntelemalla menestyneen ja kokeneen konkarin kertomuksista.

    Työstä ei ole tässä maassa pulaa, mutta palkan maksajista sen sijaan on.
    Yle Radio yksi voisi olla näin työllisyyttä tukemassa.
    Tähän löytyy vaikka puolituntinen viikossa, kun muulta kulttuurilajilta vähän nipistää.

    Ja positiivisessa hengessä sitten, ei yrittämisen ongelmia voivotellen.”

    Tällaisia terveisiä lähetti Lasse, epäilemättä yrittäjä itsekin. Ehdotushan on mitä mainioin. Jonkin verran yrittäjäasiaa käsitellään toki torstaisessa Juho-Pekka Rantalan ”Mikä maksaa” -ohjelmassa, mutta siinä käsitellään muitakin talousaiheita kuin yrittäjyyttä. Pannaanpa siis harkintaan.

    Viime viikolla kuuntelijamme Pertti Vantaalta lähetti melkoisen suorasukaisen kirjeen, jossa kritisoi meitä siitä, että kanavalla on liikaa pehmoilevia ohjelmia, joita hän kutsui hieman ikävästi ”lässytykseksi”. Arvelin, että Pertin provosointi kirvottaisi varmaan muitakin mielipiteitä ja niin myös kävi, mutta hieman yllättävällä tavalla:

    Näin kirjoitti heti tuoreeltaan kuuntelijamme Varpu:

    ”Hei, kuuntelijapalautetta-ohjelma on yksi suosikkejani. Tänään lauantaina 25. tammikuuta se kuitenkin näytti yliluonnolliset kykynsä: Pertti Vantaalta kirjoitti kuin suoraan minun tajunnastani.
    Olen suunnitellut jo pitkään kirjoittavani samasta aiheesta. Onneksi Pertti uskalsi sanoa ajatuksensa kiemurtelematta, niin minunkaan ei enää tarvitse miettiä kohteliaita muotoiluja.
    Yle Radio 1:n ohjelmiin ei kuulu loppuunkulunut taivastelu! Ärsyynnyn joka kerta, kun joutavan plimputuksen myötä ryppyotsainen täti alkaa huokailla. Meillä on päivälehdissäkin jo ihan tarpeeksi kaikenlaisia Lifestyle- ja Elämä-sivuja naistenlehdistä puhumattakaan, joten ihmiset saavat viestimistä varmasti empatiaa ja kanssakulkijoita tarvitessaan. Ja eivätkö nämä ohjelmat sopisi YlePuheelle?
    Siis pidetään YLE Radio 1 asiallisen tiedon sekä elinvoimaisen kulttuurin ja musiikin lähteenä. Ohjelma saa mennä välillä yli hilseenkin, mutta se ei saa osua sen alle.

    Empaattisin terveisin
    Nimimerkki Varpu Itä-Helsingistä”

    No tämä asia tuli nyt selväksi. Kiitoksia palautteesta.

    Jotain kiitettävääkin on löytynyt:

    ”Olen jo nyt todella iloinen, että kulttuurikanavamme Radio yksi on ottanut tosissaan Ludwig van Beethovenin syntymän 250-muistovuoden. Tammikuu on vasta lopussa ja jo nyt olen kuullut aiheesta muutamaankin kertaan. Itse merkkipäivähän on vasta joulukuussa, mutta hyvin kelpaa Beethovenia kuunnella joka kuukausi.”

    Näin kirjoitti Taina Helsingistä.

    Lähettäkää toki lisää kaikenmoista palautetta. Sitä voi lähettää joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Hyvää helmikuuta kaikille.

    Kaj Färm

  • Pitikin mennä sanomaan viime viikolla, että ei ole oikein tullut negatiivista palautetta. No nyt sitä on tullut. Itse asiassa kyllä viime viikollakin negatiiviseksi katsottavaa postia tuli, mutta se oli tyypillisesti sillä tavoin poliittisesti värittynyttä, että en katso tarpeelliseksi sellaista tässä ohjelmassa toistaa. Tarkoitan sen kaltaista kirjoittelua, jossa halutaan kommentoida esimerkiksi Ykkösaamussa haastatellun ministerin tai muun poliitikon mielipiteitä ja linjauksia. Politiikasta on syytä keskustella ja olla eri tai samaa mieltä, mutta tämä ohjelma ei ole oikea foorumi sille. Samaten en suostu lukemaan kirjoituksia, joissa kyseenalaistetaan haastateltujen asiantuntijoiden pätevyyttä tai mahdollisia piilomotiiveja. Sellaista keskustelua varten on keksitty niin sanottu sosiaalinen media. Sehän on tässä tehtävässä korvannut bensa-aseman kahvilan, huomaan ja olkoon niin.

    Mutta paneudutaan siihen kritiikkiin, jota antaa tässä Pertti Vantaalta:

    ”Yle Radio 1:ssä tulee paljon hyviä ja asiallisia ohjelmia, kuten 'Tiedeykkönen', 'Ykkösaamu' ja vaikkapa tämä uusi sarja kadonneista kaupungeista. Mutta miksi te lähetätte asiaohjelmien otsikon alla niin paljon kaiken maailman lässytysohjelmia. On Sari Valton jeesustelua, ahdistavia 'Havaintoja ihmisestä' ja nyt uusimpana kuulin keskiviikkona ohjelman 'En ole vain töissä täällä'. Sen tarkoitus lienee käsitellä työelämää, mutta en ole siitäkään varma. Lähinnä siinä juteltiin teemalla 'miltä nyt tuntuu ja miltä eilen mahtoi tuntua?' Ei siis mitään kunnon sisältöä, vaan nykyajalle tyypillistä 'fiilistelyä'. Yle Radio 1 ei saa sortua naistenlehdeksi. Tässä maassa täytyy olla edes yksi tiedotusväline, jossa puhutaan tutkittua faktaa ja käsitellään oikeita asioista, oli se sitten politiikkaa, tiedettä tai jopa kulttuuria. Lässyttäjiä tässä maassa on aivan riittävästi, älkää te lähtekö siihen mukaan.”

    Tämän testosteroniruiskeen tarjoili siis Pertti Vantaalta. Minä olen myös niin sanotun ”kovan faktan” ystävä, mutta en millään muotoa kuvittele, että se olisi mitenkään riittävä lähestymistapa ihmiselon ymmärtämiseen. Ihminen on voimakkaasti tunteva eläin, eikä sen huomioon ottaminen ole mielestäni lässytystä, vaan rehellisyyttä. Mielellämme ajattelemme valintojamme aina rationaalisiksi, mutta käsi sydämelle: ovatko ne sellaisia oikeasti?

    Rakentavan ja osin kriittisen kirjeen on meille lähettänyt Eero Kotkasta. Hän harrastaa muuten musiikkia puhallinorkesterissa instrumentteinaan klarinetti ja saksofoni. Epäilemättä siis hieno mies.

    Erkki haluaisi lisää muun muassa jazzia, sotilasmusiikkia, hengellistä-, erityisesti urkumusiikkia sekä kansanmusiikkia ja kehuu Muistojen bulevardia, Lauantain toivottuja sekä radiohartauksia.

    Erittäin mielenkiintoinen on Erkin ehdotus suomalaisen työn satavuotisesta historiasarjasta. Aikajana voisi tosin olla pitempikin. Suosittelen Erkille viime marraskuussa lähettämäämme kolmiosaista ohjelmasarjaa ”Metallijahti”, jonka toimitti Harri Alanne. Siinä käsitellään Suomen kaivosalan historiaa aina kuningas Kustaa II Adolfin 1600-luvun suomaisista hopeakaivoshankkeista nykyiseen kaivosbuumiin. Kaikki jaksot ovat yhä Areenassa kuultavissa.

    Erkillä oli myös muita hyviä ohjelmaideoita, kuten ”Eurooppalaiset illat” ilmeisesti hieman Erkki Toivasen iltakävelyjen hengessä. Niitä todella kaivattaisiin.

    Kiitoksia näistäkin palautteista ja ideoista. Lisää kaikenlaista viestiä voi lähettää joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja manuaalisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhaisaa viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • Kuten monet kuuntelijamme ovat huomanneet, on Tom Kankkonen liittynyt Ykkösaamun tarkkaan valikoituun juontajoukkoon. Asiaa on kiitelty paljon. Hyvänä esimerkkinä tämä posti Lohjalta:

    ”Yle Radio 1:n vakiokuuntelijana olen ollut sekä viime perjantaina että tänään tiistaina onneni kukkuloilla. Kun siis Ykkösaamua juonsi Tom Kankkonen! Loistavaa!
    Ammattilainen, joka kuuntelee, mitä haastateltava kertoo ja toimii sulavasti yllättävissäkin käänteissä lähetyksen aikana.
    Kankkonen ei siis noudata orjallisesti käsikirjoitustaan eikä kysele semmoista, mihin haastateltava onkin jo ehtinyt vastata aikaisemmissa vastausosioissaan.
    Ja mikä tärkeintä: Kankkonen ei puhu haastateltavansa puheen päälle sanomalla, että kertokaa nyt lyhyesti kun aikamme tässä alkaa loppua. Hän ei siis tuhlaa lähetyksen rajallista aikaa varastamalla haastateltavaltaan tämän puheaikaa!
    Korvinkuultavasti Kankkonen arvostaa haastateltaviaan eikä ole mikään hyökkäävä päällepäsmäri.
    Harkittua, hötkyilemätöntä ja todella ammattitaitoista radiojournalismia kuuntelen mielelläni. Samalla opin uusia asioita – ahdistumatta.”

    Näin siis Mikko Lohjan Virkkalasta ja hän ehdotti myös Tom Kankkoselle lisää liksaa. Välitin kiitokset Tom Kankkoselle ja hän oli erityisen ilahtunut palkkaa koskevasta ehdotuksesta. Kukapa ei.

    Luen vielä Mikon kirjeen loppukaneetin, niin mainio se on: ”Lopuksi elämänkokemukseni muovaama suhtautumiseni tosiolevaan: Kolmea en vaihda: lääkäriä, parturia enkä Yle Radio 1:tä.” Siinäpä elämänohjetta kerrakseen.

    Toinen paljon kiitosta saanut toimittaja on Seppo Heikkinen ja hänen toimittamansa minisarja ”Heimosotien uho ja pettymys”.Ohjelma kuullaan ensin maanantaisin kello 12.10 ja toistamiseen näin lauantaisin kello 17.15. Ja kaikki kolme osaa ovat jo Areenassa. Ohjelmassa haastateltavina ovat dosentit Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen. Näin ohjelmasta kirjoitti Antti Helsingistä:

    ”Todella vetävä sarja mielenkiintoisesta aiheesta. Minun kouluvuosista on jo parikymmentä vuotta aikaa, mutta ei meille tällaisesta kerrottu juuri mitään. Jollain sivumaininnalla taidettiin mennä. Kiinnostuin niin, että kävin jopa ostamassa herrojen tätä aihetta käsittelevän kirjan ”Villi itä”. Toivottavasti ei mennyt mainonnan puolelle, mutta kiitos siitäkin kuuluu Ylelle ja Seppo Heikkiselle.”

    Välitän kiitokset Sepolle. Itse olen sitä mieltä, että kirjoja ylipäänsä ja hyviä kirjoja erityisesti saa kannustaa lukemaan ja jopa ostamaan. Puhutaanhan radiokanavilla yhtenään uutuuslevyistäkin. No, meillä harvemmin.

    Siitten kiitoksia Kulttuuriykköselle ja Pauliina Grymille:

    ”Hei! Ihan isosti ilahduin Yle 1: n ohjelmasta Kulttuuriykkönen tiistaina 14. tammikuuta: todella asiallinen ja monipuolinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen haastattelu. Se oli myös oiva osoitus siitä, miten vastakkain asettelemista voi välttää: toimittajalta ei ainuttakaan asiatonta viittausta haastateltavan puoluepoliittiseen taustaan.
    Hienoa, Yle 1 ja toimittaja Pauliina Grym! Lisää tällaista! Myös uutis- ja ajankohtaisohjelmiin!
    'Esimerkin voimin irti vastakkain asettelemisesta.'
    Ja monista muista hyvistä ohjelmista kiittäen, Annikki.”

    Aiheestahan Annikki kiitteli.

    Tällä viikolla ei oikein haukkuja tullutkaan, mutta kyllä niitäkin otetaan vastaan. Kaikenlaista palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi. Perinteinen posti kulkee sekin ja osoite on: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua kaikille.

    Kaj Färm

  • Aloitetaan vuosi 2020 kiitoksilla Lappeenrannasta:

    ”Taas kuultiin ykköseltä Juhani Ahon lastuja. Kyllä oli kerrassaan hieno ohjelma! On suuri onni, että tällaista sivistynyttä ja rauhaisaa ohjelmaa saa kuulla.
    Taitaa olla suuri merkitys sillä, että lukeminen on niin korkeatasoista. Kiitokset tästä kuuluvat ilmeisesti Jari Rantschukoffille. Maailmassa on nykyään niin paljon kaikenlaista yhdentekevän heppoisaa ja jopa rumaakin materiaalia, että näin laadukkaasta kulttuuriohjelmasta täytyy pitää kaikin keinoin kiinni. Siitä voi myös kiittää ja vastaavaa kannattaa toivoa ohjelmistoonne lisää. Onneksi on radio ja onneksi siellä on töissä ammattitaitoista porukkaa.”

    Nämä kiitokset tulivat Markukselta. Sitten vuoden 2019 summaa Anneli näin:

    ”Haluan kiittää Yle Radio 1:n ohjelmakokonaisuudesta vuonna 2019.
    Mitä meillä olisi, jos meillä ei olisi Yle Radio 1:tä. Se tuo meille niin paljon iloa ja sivistystä elämäämme. Kiitos kaikille tekijöille!”

    Kiitokset näistä kauniista sanoista. Sitten siirrymme jo tämän vuoden puolelle:

    ”Haluan kiittää Maija Elonheimon toimittamasta Brysselin kone -ohjelmasta! Hän on toimittajana erittäin asiantunteva ja aihealueensa tarkasti tunteva toimittaja. Oli ilo todeta tämä taas kerran, kun hän 8. tammikuuta haastatteli Tytti Tuppuraista. Suomen toimintaa muun muassa EU:n puheenjohtajamaana valotettiin monelta kantilta. Nykyhallituksen ja Tuppuraisen kantaa sondeerattiin avoimuuden, budjettiasioiden, oikeusvaltioperiaatteiden, maahanmuuton ja tulevaisuudennäkökulmien kannalta taitavasti.
    Yle Radio 1:lle tarvittaisiin lisää tällaisia toimittajia, joille ei oman ideologian tuputtaminen ole pääasia, vaan asiaosaaminen ja älykäs keskustelu.”

    Näin kirjoitti Marja-Leena.

    Mutta aivan kaikki ei ole alkuvuonna sujunut niin kuin olisimme toivoneet. Viime sunnuntaina – loppiaisaattona – oli määrä lähettää jumalanpalvelus Maarian seurakunnan partiolippukunnasta. Lähetys oli tallenne ja näkyi lähetysjärjestelmässä normaalisti ja kaiken piti olla kunnossa, joten kuuluttaja kuulutti jumalanpalveluksen asianmukaisesti ja pani lähetyksen käyntiin. Sitten tapahtui jotain, mikä liittyy minun käsityskykyni ylittävällä tavalla tietotekniikkaan ja sen järjestelmiin. Seurauksena oli joka tapauksessa, että lähetystä ei saatu kuuluville. Kuuluttaja teki oikean ratkaisun ja kaivoi esille tällaisten tapausten varalle tehdyn niin sanotun varajumalanpalveluksen, mikä tässä tapauksessa oli Tuomasmessu Helsingin Agricolan kirkosta. Jumalanpalvelus siis tuli, mutta eihän se tietenkään ollut aivan sama juttu. Ymmärrän hyvin juuri partiojumalanpalvelusta kuuntelemaan kokoontuneiden nuorten ja vanhempienkin pettymyksen, kun monien nuorten avustuksella tehty jumalanpalvelus jäikin kuulematta. Jos ollenkaan lohduttaa, niin saimme kuitenkin jälkeenpäin pelastetuksi tuon partiojumalanpalveluksen Areenaan, mistä sen onkin käynyt kuuntelemassa jo neljättä tuhatta kuuntelijaa. Yritämme myös yhdessä Kirkon viestinnän kanssa löytää kevään kuluessa sunnuntain, jolloin voimme lähettää myös radiossa tuon mainion palveluksen. Kun paikka löytyy, kerromme siitä varmasti ajoissa.

    Pyydän vielä kerran anteeksi tuota tapausta. Niinhän se on, että vaikka herkästi syytämme asioista teknisiä virheitä, löytyy niidenkin takaa erehtyväinen ihminen.

    Pelkäänpä pahoin, että erehdyksiä sattuu vastakin, mutta toivottavasti myös onnistumisia ja saamme kuunnella ajatuksia herättäviä ohjelmia tänäkin vuonna.

    Kommentoikaa kaikkea joko kanavan nettisivujen kautta tai sähköpostitse: yle.radio1@yle.fi. Suoraan minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja perinteisen postin osoite on Kaj Färm, PL 8, 00024 Yleisradio.

    Vuoden toinen viikko on jo lopuillaan, joten olen pahasti myöhässä, mutta saanen silti toivottaa kuuntelijoillemme oikein hyvää alkanutta vuotta 2020.

    Kaj Färm

Lyssna också