Ooppera

Oopperailta Bayreuthin musiikkijuhlilla: Wagnerin Jumalten tuho, III näytös

  • 1 t 29 min
  • utgått

Nibelungin sormus

Kolmipäiväinen näyttämöteos ja valmistava ilta
Kolmas päivä:
Jumalten tuho

(Die Götterdämmerung)
Libretto: Richard Wagner
Kantaesitys Bayreuthissa 17.8.1876, äänitetty Bayreuthin musiikkijuhlilla 31.7.

Musiikinjohto Marek Janowski
Bayreuthin musiikkijuhlien kuoro ja orkesteri
Siegfried, Siegmundin ja Sieglinden poika - Stefan Vinke, tenori
Gunther, Gibichungien kuningas - Markus Eiche, baritoni
Hagen, Guntherin ja Gutrunen velipuoli, Alberichin ja kuningatar Grimhilden poika - Albert Pesendorfer, basso
Alberich, Nibelungien herra, kääpiö, Sormuksen takoja - Albert Dohmen, basso
Brünnhilde, valkyyria, ylijumala Wotanin ja Erdan tytär - Catherine Foster, sopraano
Gutrune, Guntherin sisar, kuningas Gibichin ja kuningatar Grimhilden tytär - Allison Oakes, sopraano
Waltraute, valkyyria - Marina Prudenskaja, mezzosopraano
Kolme nornaa, Erdan tyttäriä
1. norna - Wiebke Lehmkuhl, altto
2. norna - Stephanie Houtzeel, mezzosopraano
3. norna - Christiane Kohl, sopraano
Reinin tyttäret
Woglinde - Alexandra Steiner, sopraano
Wellgunde - Christiane Kohl, sopraano
Flosshilde - Stephanie Houtzeel, mezzosopraano

III näytös

Metsästysretkellä Siegfried on eksynyt niille seuduille, joilla reinintyttäret ovat tällä välin elelleet kurjaa elämäänsä. He anelevat sormusta. Siegfriedin kieltäytyessä antamasta sitä, he ennustavat sormuksen omistajan kuolevan pian. Siegfried kertoo nuoruudestaan metsästysseurueen keskellä. Kun hänen muistinsa katkeaa, Hagen vapauttaa juoman avulla hänen kahlehditun tietoisuutensa. Onnellisena Siegfried kokee jälleen Brünnhilden kohtaamisen.
Silloin Hagen huomaa, että Siegfriedin vannoma väärä vala ja Guntherin pettäminen ovat pajastuneet. Hagen pistää Siegfriedin kuoliaaksi takaapäin iskien. Siegfried kuolee Brünnhildeä kohtaan tuntemaansa rakkautta tunnustaen.

Gibichungit ovat järkyttyneitä. Gutrune valittaa miehensä kuolemaa. Sormuksesta taistellessaan Hagen tappaa myös Guntherin. Brünnhilde saapuu ja pysäyttää kaikkia uhkaavan verilöylyn.

Vanhan tavan mukaan hän antaa polttaa Siegfriedin ruumiin roviolla. Samalla syttyy Valhalla liekkeihin ja Brünnhilde syöksyy ratsuineen tuleen. Rein tulvii ja reinintyttäret saapuvat tulvan mukana. He pitävät sormusta puhdistavassa vedessä ja samalla myös Hagenin ulottumattomissa, joka syöksyy kuolemaan. Kun Reinin aallot laskevat, taivaanrannassa, tulen keskellä näkyvät jumalat ja sankarit istumassa, kuten Waltrauten kertomuksessa. Esirippu laskee jumalten kadotessa liekkeihin.

Oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat toimittaja Outi Paananen, professori Anne Kauppala ja filosofian tohtori Jukka von Boehm.

Sändningar

  • må 22.8.2016 14.00 • Yle Arenan

Avsnitt

  • Savonlinnan Oopperajuhlat 2017 - Aulis Sallisen ooppera Linna vedessä

    Kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, orkesterille ja Olavinlinnalle
    (2014-2016)

    Pohjautuu Lassi Nummen runokokoelmaan Linna vedessä.
    Libretto säveltäjän.

    Ville Matvejeff, musiikinjohto
    Konsertin toteutuksen suunnittelu Kari Heiskanen.
    Kertoja - Jukka-Pekka Palo.
    Tiina-Maija Koskela, sopraano
    Tuija Knihtilä, mezzosopraano
    Jussi Myllys, tenori
    Tommi Hakala, baritoni
    Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kamarikokoonpano

    Olavinlinna rakennettiin keskiajalla turvaamaan strategisesti tärkeää Savon aluetta. Historiansa aikana linna on kokenut lukuisia vallanvaihdoksia, miekan kalsketta ja tykkien jylinää. Savonlinnan Oopperajuhlien tilausteos Linna vedessä kertoo Olavinlinnan ja seutukunnan värikkäistä vaiheista, hieman tulevaisuuteenkin katsoen.

    Sävellystään Aulis Sallinen luonnehtii seuraavasti: "Kyseessä on kronikka lausujalle, neljälle laulajalle, orkesterille ja Olavinlinnalle." Teos pohjautuu Lassi Nummen runokokoelmaan Linna vedessä.

    Aulis Sallinen on valinnut Lassi Nummen runoelmasta kaksi tekstiä koko teoksen motoiksi:

    MOTTO 1
    "Muutama tuhat ratsua ja miestä ei koskaan ole pahitteeksi,
    pari tukevaa linnoitusta ja riittävästi ruutia ja tykkejä,
    ne ikään kuin selventävät ajatuksia neuvotteluissa,
    tulee pilkut ja pisteet oikeaan paikkaan."

    MOTTO 2
    "Tänään linna on kalliolla istuva vanhus
    jonka ympärillä aika on pysähtynyt.
    Kuin vallasta luopunut kuningas
    ennen jyrkkä, yrmeä ja kiivas.
    Entäpä jos vanhus yhtäkkiä kohottaa päätään,
    siristää silmiään ja kysyy:
    Kuka sinä olet?
    Mistä löydän, mistä löydät sen tiedon, suomalainen?"

    Äänitetty oopperan kantaesityksestä Olavinlinnassa 8.7.

    Ennen esityksen alkua säveltäjä Aulis Sallinen on Outi Paanasen haastateltavana. Päätteeksi teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat kapellimestari Kari Kropsu, oopperalaulaja Petri Lindroos ja Outi Paananen.

  • Erkki Melartin: Aino
    Libretto: Jalmari Finne, perustuu Kalevalan runoihin
    Musiikinjohto Klaus Mäkelä

    Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

    Aino - Helena Juntunen, sopraano
    Väinö - Juha Kotilainen, baritoni
    Jouko - Jyrki Anttila, tenori
    Annikki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano
    Taina, äiti - Jeni Packalen, mezzosopraano
    Vedenneidot - Meriliinu Haataja, sopraano, Tuula Paavola, altto, ja Johanna Lehesvuori, sopraano

    Suoran lähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja oopperalaulaja Jaakko Kortekangas.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Aino on hakemassa vihdaksia ja laulaa auringolle ja keväälle: "rientävi sorea sulho, aurinko ylinen ylkä ". Aino muistaa syntymäänsä. Silloin alkoi uhrilehdossa kasvaa "Ainon koivu, Ainon sielu". Väinö kuulee laulun ja innostuu, sillä Ainolla on hänen mielestään sama kaipuu ja "ikuinen ikävä" kuin hänellä. Väinöltä puuttuvat luonnon syntysanat ja hän uskoo saavansa ne luonnosta syntyneen Ainon kanssa. Vasta silloin Väinö olisi kokonainen. Aino ei halua, vaan pakenee metsään. Väinö tuntee kuin nuortuneensa Ainon vaikutuksesta. Hän ei halua Ainoa väkisin, vaan päättää tulla pyytämään Ainoa tämän perheeltä. Taina etsii Ainoa, tytärtään. Myös Ainon veli Jouko tulee etsimään. Aino löytyy, mutta hän on allapäin. Aino kertoo unestaan: hän oli lentänyt lintuna, haukka oli syöksynyt häntä kohti ja silloin hän oli lentänyt auringon syliin. Sitten hän sanoo Väinön pyytäneen häntä. Taina ilahtuu suurmiehen kiinnostuksesta, mutta Jouko vakuuttaa kukistavansa Väinön. Jouko odottaa, kun Väinö tulee kalevalaistensa kanssa. Yhteenotto huipentuu Väinön laulaessa Joukon suohon ja loihtiessa myrskyn. Jouko on valmis lupaamaan mitä vain päästäkseen pulasta, ja lopulta hänen täytyy antaa sisarensa ennen kuin Väinö laulaa hänet vapaaksi.

    II näytös
    Aino istuu koivun juurella ja laulaa "tuli kevät, tuli toivo, tuli kevät, tuli kaiho, tuli ikuinen ikävä". Ainon nuorempi sisar Ainikki tulee ja iloitsee käkien kukkumisesta. Aino uskoo jo Joukon voittaneen koska luonto kukoistaa. Aino sanoo odottavansa aurinkoa sulhasekseen, mutta Ainikki sanoo Väinön olevan tulossa. Jouko tulee ja joutuu tunnustamaan joutuneensa tappiolle ja luvanneensa Ainon Väinölle. Jouko pakenee, Aino on epätoivoinen, mutta Taina iloitsee häistä. Väinö tulee väkensä kanssa. Aino ei vieläkään halua hänelle, mutta Väinö ei luovuta, sillä Aino on hänelle "selitys kysynnän kaiken, elon selvitys ihana." Väinöä pyydetään laulamaan, mutta hän haluaa avukseen soittimen, loihtii Ainon koivusta kanteleen ja laittaa siihen kielet Ainon hiuksista. Väinö alkaa soittaa, mutta soitto on "suruista tehty, murehista muovaeltu", ja silloin Väinö huomaa surun kaiken syntysanaksi. Väinön laulaessa Aino tuntee saavansa siivet, kohoavansa ilmaan ja lentävänsä kohti aurinkoa. Hän katoaa metsään, ja Väinö ihmettelee, miksi äkkiä "soitto on samea kuin ois riemu kesken laannut". Ainoa lähdetään etsimään.

    Epilogi Väinön laulaessa Aino on ymmärtänyt oman ikävänsä: "kun hän suruja ylisti, tunsin, hän minusta lauloi." Nyt hän kuuntelee rannalla hurmioituneena vedenneitojen laulua ja odottaa auringon nousua. Kuoron laulaessa nousevan auringon ylistystä "kuin itse luonto laulaisi " Aino syöksyy mereen.

    (Lähde: Suomen Kansallisooppera)

  • Ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Libretto Friedrich Wilhelm Otto Spengler. Musiikinjohto Leif Segerstam. Turun filharmoninen orkesteri. Chorus Cathedralis Aboensis (valm. Märt Krell). Ilmarinen - Tommi Hakala, baritoni. Louchi - Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Achti Lemminkäinen - Christian Juslin, tenori. Ismo - Kaisa Ranta, sopraano. Luonnotar - Anna Danik, mezzosopraano. Wäinämöinen - Petri Lindroos, basso. Zauberer - Petter Andersson, baritoni. - Oopperan väliajalla ja päätteeksi professori Timo Virtanen, pianisti Erkki Korhonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Äänitetty Turun Logomossa samana päivänä).

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Morsiamen kosinta
    Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.

    Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.

    Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.

    Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten.

    Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.

    II näytös - Sampo
    Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."

    Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.

    III näytös - Ahdin henkiinherääminen
    Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.

    Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.

    IV näytös - Kamppailu onnesta
    Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.

    Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: säveltäjä. Ohjaus: Kasper Holten.
    Musiikinjohto John Fiore.
    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.

    Hollantilainen - Johan Reuter, bassobaritoni, Senta - Camilla Nylund, sopraano. Daland - Gregory Frank, basso, Erik - Mika Pohjonen, tenori. Mary - Sari Nordqvist, mezzosopraano, Perämies - Tuomas Katajala, tenori. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Outi Paananen. Oopperan väliajalla ja päätteeksi Risto Nordell, Juha Uusitalo ja Laura Åkerlund keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden noustsa maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu saa rauhan.

    Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.

    II näytös
    Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.

    III näytös
    Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.
    Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Inga kommande avsnitt

Lyssna också