Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Olisitte varoittaneet

  • 4 min
  • tillsvidare

Jos olimme unohtaneet, että kuvilla yritetään vaikuttaa meihin ihmisiin, muikkari tuli saman tien. Ansaitulla tupakkatauolla uutta askia tutkiessa voi ihan kohta törmätä kutkuttavaan kuvamateriaaliin. Eikä kuvien tarve tähän lopu.

Nyt ne vihdoin tulee: varoituskuvat tupakka-askeihin. Yhteensä kuvia on 42 erilaista. Niistä 19 nauratti ääneen, muiden kohdalla onnistuin pidättelemään. Suomessa meitä tumman huumorin harrastajia on yllättävän paljon. Nyt riskinä on, että uuden tupakkalain, ja uusien kuvien myötä, moni haluaa kerätä koko sarjan ja näin uudet askit aiheuttavat todellisen ryntäyksen tupakkahyllyille.

Meitä varoitetaan aika säännöllisesti. NURMIKOLLE ASTUMINEN SAKON UHALLA EHDOTTOMASTI KIELLETTY- tyyppisiä klassikkokylttejä löytyy edelleen joka paikasta. Usko sanojen voimaan on säilynyt.

Mitä enemmän ulkomailla tehdään terrori-iskuja, sitä hienosyisempiä varoituksia laaditaan meille mökkiostoksia laativille suomalaisille. Sadevaroituksen kynnys madaltuu koko ajan, kohta sireenit ulvovat hajanaisesta ripottelusta. Tuulivaroitus saa kansalaisemme pitämään lippalakistaan tuimasta kiinni, vaikka haapakaan ei vielä havise. Viranomaisradiosta kumajava jalankulkusää saa orastavaan paniikkiin.

Tupakka-askien kuvavaroitukset ovat haastavampia. Me olemme turtuneita kuviin. Uutisten raajanpätkät ja veriset jarrutusjäljet tulevat säännöllisesti iltapalamme yhteyteen. Netissä näkee päivittäin inhottavia kuvia. Voi ennustaa, että askikuvien vaikutus on maltillinen.

Uusia tupakka-askikuvia tutkiessani sain ulvoa. Kun olin kuivannut itseni, aloin pohtia taiteentekijöiden, tunnelmatakojien, työtä. Ketä ovat nuo avonaisen arkun äärellä seisovat ihmiset ja miten savuketta hipelöivän pikkupojan naamalle on saatu loihdittua noin monipuolinen ilme. Poitsu on samaan aikaan surullinen tulevasta kohtalostaan ja välinpitämättömän määrätietoinen otteessaan. Hän itkee näkymättömästi sisäänpäin vanhemmilleen tuottamaansa pettymystä ja jotenkin jopa täydellistä epäonnistumistaan ihmisenä. Yhdessä sameassa kuvassa!

Kuva, jossa isi on vuoteessa sininen ja muu perhe lepäsi hänen kylkiluillaan, sai ajattelemaan. Tekstinä oli: pysy elossa läheisiäsi varten. Näiden kuvien ympärille saadaan vielä hyviä filosofisia keskusteluja, kun aski putoaa mökkiterassin pöydälle.

Jotkut kuvat tuovat mieleen Manaaja-elokuvan vuodelta -73. Muut tunnelmat ovat samalta vuosikymmeneltä. Ajalta jolloin tupakansavu oli vain savua ja sen seasta ei nopeasti laskenut kuinka monta lapsen päätä keittiöstä löytyykään.

Syystäkin on kysytty, miksei alkoholijuomiin tule varoituskuvia. Syitä monen mielestä olisi. Pelottaako laatijoita, että vaikutuksen alaisena nuo kuvat naurattaisivat väkisin ja merkitys kääntyisi päälaelleen.

Lihavuus ja sen oheissairaudet meitä tappavat. Miksei kukaan varoittanut?! Miten monta vuotta pitää vielä elää vastuuttomasti omien mielitekojensa orjana, ennen kuin elintarvikkeisiin saadaan varoituskuvat? Sipsipussiin mahtuu sarjakuva herkuttelijan kohtalosta. Nutellapurkissa on kylkiasennossa lekottelevan rouvan ja merinorsun yhdistelmä ja kantta ruuvatessa kajahtaa Keski-Suomen pelastuslaitoksen tunnussävel.

Mönkijöihin tarvittaisiin Suomessa myös varoituskuvat. Isoin varoituskuva, se jossa päätön mönkkärikuski kysyy vastaantulijalta tekstiviestillä tietä, liehuisi kolmen metrin korkeudessa ajokin piiskalipussa.

Kun meitä varoitetaan, voidaan sanoa, että on varoitettu. Pohjimmiltaan on kyse elämänlaadusta, valinnoista ja siitä miten päivä ja elämä voi yllättäen mennä pilalle, itseltä ja muilta.

Siksi haluaisin varoitustekstit myös ihmisiin. Kuvat ovat valmiina. Selässä lukisi monella Sosiaali- ja terveysministeriön vaatimuksesta: VAROITUS. LÄPEENSÄ TÖYKEÄ IHMINEN. Toisella olisi: VAROITUS. MASENTUNUT JA ARVAAMATON.

Rikkinäiseenkin nahkatakkiin saa ommeltua: VAROITUS. OMISTAA VÄKIVALTAGEENIN. Ja kävelykadun liepeillä vilisi selkälappuja: YLEENSÄ HUMALASSA. PATOLOGINEN VALEHTELIJA.

Moni kiittäisi jälkeenpäin, jos rasvatukkaisen pikkutakkikaverin selässä olisi ollut varoitustarra: NARSISTI. RUOKKIMINEN KIELLETTY. Ja sitten kun kynnys varoitustarroille madaltuu, saattaa nähdä ihmisotuksen selässä jopa varoitustekstin: IRONIAN VILJELIJÄ.

Sitten meitä vasta olisi varoitettu ja voisimme aloittaa elämämme suunnittelun puhtaalta pöydältä.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Sändningar

  • ti 16.8.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Avsnitt

  • Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen oli jo nuoruusaikanaan Porissa erilainen ilmestys. Nuoruudessaan hermotulehduksen halvaannuttama Jorma päätti, että jos hän tästä selviää, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin tanssi. Nykyään jokaisella on Jorma Uotisesta jokin mielikuva. Huomio on vain lisääntynyt televisiotuotantojen ansiosta, mutta öisin Jorma Uotinen nauttii omasta ajasta.

    Uotinen ei halua jakaa muille elämänviisauksia, hän itse uskoo johtajankin ominaisuudessa koeteltuihin avoimeen keskusteluun ja muiden kuunteluun. Ystävienkään ei tarvitse olla samanmielisiä.

    Jorma Uotinen on urbaani ihminen, telttailu tai retkeily eivät to-del-la-kaan kuulu hänen harrastuksiinsa. Parinkymmenen metrin siirtymä Hyrsylänmutkan lähimetsikössä makkaranpaistoon on jo melkein sekin liikaa.

    Kesäteltta-ohjelma on uusinta viime kesältä. Toimittajana Paula Jokimies.

  • Suomalaiset eivät enään voita urheilussa. Se on ihan luonnollista. Tässä voittoa tavoittelemattomien yhdistysten maassa. Maallikkosaarnaaja Maasola viihtyy myös verkkareissa, mutta saarnaa mieluummin kuin hikoilee. Arkisaarna Sananen.

  • Onko viileä sää vaikuttanut niin, että ihmiset eivät enää esittele itseään? Siltä vähän näyttää.
    Toisin on maailmalla, jossa kokonaiset nahkaiset näytöt on räpsäytetty auki, kansan ihmeteltäväksi. Maallikkosaarnaaja Maasola ja viikkosaarna, Sananen.

  • On jäätelö hyvää, kun yksin syö. Muissa yhteyksissä jakaminen on parempi ajatus.
    Maallikkosaarnaaja Maasola on tullut uskoon. Mitä Jakamistalous todella tarkoittaa - ja pitääkö kotitalouksissa olla huolissaan? Tuorein saarna Sananen paaluttaa teesit.

  • Jotkut onnistuvat valokuvassa niin, että tuntuu kuin kaikki valo olisi jäänyt jonnekin syvälle sisälle kohteen kammioihin. Ulos on päässyt vain säikähtänyt jänis ja lupsahtanut suupieli.
    Maallikkosaarnaaja Maasola purkaa traumaa viikkosaarnassaan Sananen.

  • Kuluneen sanonnan mukaan Lahti on Suomen Chicago. Lempinimellä viitataan yleensä kaupungin sangen värikkääseen ja lainvastaiseen menneisyyteen - etenkin 60- ja 70 -luvuilla kaupungissa sattui ja tapahtui enemmän kuin muualla. Vaikka ajat ovat muuttuneet, istuu maine tiukassa ja osin siksi, että lahtelaiset itse pitävät siitä yllä ja jotkut ovat siitä jopa ylpeitä. Ja miksi eivät olisi, historiaa se on rikollinenkin historia. Me pääseme nyt mukaan kiertoajelulle Lahden synkeille ja syntisille kaduille. Oppaina ovat Mato Valtonen ja Riku Routo. Toimittajana Sanna Pirkkalainen.

    Kuvassa Chicago-tourin käytössä oleva alkuperäiseen asuunsa entisöity linja-auto. Se on ainoana lajissaan säilynyt 35-paikkainen Büssing TU 4500 Emmelmann. Se on valmistettu Saksassa 1960 ja tuotu Suomeen 1963. Se palveli tilausajossa ja reittiliikenteessä. Vieressä bussin ainoa kuljettaja, Yrjö Iskala.

  • Jos tulevaisuuden mopoautosta löytyy rajoitin, niin tuttu se on kapistuksena keski-ikäiselle miehellekin.
    Rajoitin varmistaa, ettei vaan satu mitään. Rajoitin estää myös ostamasta värikkään paidan.
    Maallikkosaarnaaja Maasola ja sapekas arkisaarna, Sananen.

  • Näyttelijä Anna-Maija Tuokko esittää päähenkilö Annia kesän radiomusikaalissa Mä halusin olla suffragetti. Sen on käsikirjoittanut ja säveltänyt Maija Vilkkumaa.

    Tuokko osallistui keväällä Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmaan yhtaikaa radionauhoitusten kanssa. Musikaalikomedian Anni on 24-vuotias lavarunoilija ja Suffragetti-ryhmän perustajajäsen.

    Olga Ketonen tapasi Tuokon kahvilassa.

  • Hikeä, verta ja kyyneleitä? Vai litroittain kahvia, pari kuumailmapuhallinta ja paljon naurua?
    Radio Suomen kesää ilahduttaa Maija Vilkkumaan kirjoittama ja säveltämä radiomusikaali "Mä halusin olla suffragetti".
    Musikaalin ohjaa Mika Kurvinen, pääosan esittäjä on näyttelijä Anna-Maija Tuokko. Ennen kuin homma on niin sanotusti paketissa vaatii se paljon ihan raadollista työtä.

    Helmikuun alussa musikaalilla ei ollut vielä edes nimeä, kun näyttelijät, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja ja äänisuunnittelija kokoontuivat lukuharjoituksiin Pasilaan. Viileää kuunnelmastudiota lämmitettiin kuumailmapuhaltimilla ja puolet väestä köhi talviflunssan jälkitiloissa. Paula Jokimies sujahti lukuharjoituksiin seuraamaan, miten tekstiä puhalletaan eläväksi.

    "Mä halusin olla suffragetti" -radiomusikaalin ensimmäinen jakso Radio Suomessa maanantaina 3.7.2017 klo 17.35.
    20-osainen musikaali kuullaan joka arkipäivä samaan aikaan neljän viikon ajan.

  • Kirjailija Paula Noronen sekoaa laskuissa miettiessään, montako Supermarsu -kirjaa on kirjoittanut. Kymmenen kappaletta niitä on ja parhaillaan kuvataan ensimmäistä elokuvaa. Se tulee ensi-iltaan tammikuun lopussa. Supermarsu -elokuva kertoo alakouluikäisestä Emiliasta, joka huomaa omaavansa lemmikkimarsunsa pureman jälkeen salaisia supervoimia.

    Marko Miettinen pakkasi mankan ja pari lasta autoonsa ja lähti seuraamaan elokuvan kuvauksia vesipuisto Serenaan Pohjois-Espooseen.
    Taisipa juttutuokiossa käsikirjoittaja Paula Norosen kanssa olla sisäänkirjoitettuna Markon salainen toive avustajan pestistäkin.

  • Suomen ainoalla sonniasemalla Hollollassa seurataan tällä kertaa vasikansiementen matkaa laboratoriosta maailmalle.

    Ennen vanhaan homma hoitui niin, että sonni astui lehmät ja tuloksena oli vasikka. Nykyään lähes kaikki karja siemennetään eikä ihan millä tahansa litkulla. Laboratoriopäällikkö Anne Olonen kertoo, että sonnin sperma käy läpi todella tarkan syynin sen jälkeen, kun se on otettu talteen. Sanna Pirkkalaisen tapaa vierailulla myös Hollolan sonniaseman tuotantojohtajan Harri Mäkivuokon.

    Kuvateksti: Sonnin siemenneste laimennetaan ja pakataan "olkiin". Yhdessä oljessa on yksi siemenannos eli noin 15 miljoonaa siittiötä. Kuva: Viking Genetics

  • Kaukana ovat ne ajat, kun kylään hankittiin yksi komia sonni, jonka luo kaikki lähiseutujen lehmät kulkivat miehelään. Perinteistä "sonni ja lehmä ne yhteen soppii" -menetelmää ei maataloudessa enää juurikaan käytetä, etenkin lypsykarja lisääntyy maassamme lähes yksinomaan keinosiemennyksen avulla. Ja sama pätee pitkälti myös hevosiin, luonnollinen astutus on hevostalleillakin harvinainen tapahtuma.

    Jos olet koskaan päässyt näkemään, kun sonni ja lehmä, tai ori ja tamma, kohtaavat lapsenteko mielessä, ymmärrät myös syyn siihen, miksi tähän on tultu. Harva tilallinen kun haluaa menettää hyvää lypsylehmää tai kelpo ravuria vain siksi, että jalka katkeaa lemmentöissä. Siinä nimittäin aitaa kaatuu ja tanner tömisee, kun sonni oikein lemmekkääksi ryhtyy...

    Sanna Pirkkalainen pääsi harvinaiselle vierailulle maamme ainoalle sonniasemalle Hollolaan. Oppaina ovat eläintenhoitajien esimies Tuula Nyström ja eläinlääkäri Henri Simonen.

Inga kommande avsnitt

Lyssna också