Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Kesälomaan joku roti

  • 4 min
  • tillsvidare

Kesälomaa tulee odotettua. Kauhulla. Onko mitään tehtävissä, että lomasta saisi siedettävän?

Kesäloma pelottaa vuosi vuodelta enemmän. Siksi en ole pariin vuoteen kesälomaillut. Mutta nyt on todellinen hätä, koska loma lähestyy! Ahdistus on uusi masennus. Siihen eivät siis tepsi vanhat masennuslääkkeet. Nyt on rakennettava identiteetti uusiksi. Tai sitten pitää tehdä lomasta työn kaltainen temppurata.

Ymmärrän niitä kansakuntia, jotka lomailevat viikon. Se tuntuu sopivalta ajalta. Siinä ei vielä irtaannu rutiineista. Pikkasen vain nostetaan jalkaa kaasulta ja hengitetään itsetarkoituksellisen syvään. Jäädään nurmikolle retkottamaan epäortodoksiseen asentoon, ihan koiranpaskan viereen, ja tuijotellaan cumuluspilviä niin pitkään että horisontti alkaa notkua. Se riittää.

Olenko ainut ihminen, joka ei osaa lomailla? Ainut, jolla aivot vipeltävät merkityksiä seuloen ja energia etsii alati paikkaa mihin lahjoittaa antimensa.

Voi tietenkin olla niinkin, että tämä vitsaus on tehdastyyppistä työtä tekevän luovan alan ihmisen ongelma. Aina on lähetys tai esitys tai molemmat. Aina pääsee tekemään sitä mitä rakastaa. Joutuu tekemään - ja huomaa nauttivansa liikaa. Tuntee itsensä rakastetuksi, vaikka se on hyvinkin valhetta. Kerjää kaikkea ja rakentaa itsensä joka päivä uudestaan, kuin legopalikoista.

Paitsi lomalla. Silloin ei ole rakentavia elementtejä. Ei aikataulua milloin pitää olla tikissä, parhaimmillaan. H-hetkeä – Herkkuhetkeä. Pitää vain olla. Ja se on tietyn tyyppiselle hyvin vaikeaa. Melkein mahdotonta.

Rakentavista elementeistä puheen ollen. Olen miettinyt puolitosissani, että jos viettäisi kesäloman rakentamalla jotain. Siinä se kohoaisi, se mitä rakentaa, ja ehkä mielialakin. Sinä ehdotat tietenkin legoja, niin kuin suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani varmasti myös, mutta ei se ole huono ehdotus. Lapsenakin tuli aina jotenkin myyttisen ehyt olo kun sai jonkun legorakennuksen valmiiksi.

Keski-ikäisenä voisi tietenkin rakentaa muutakin. Ostaisi homeisen rintamamiestalon ja aloittaisi taistelun. Taistelun oman mielenrauhan ja reviirin puolesta. Valmista ei varmuudella tulisi koskaan, mutta ruhjeita sitäkin enemmän. Antaisi sorkkaraudan puhua. Mitä synkeämpi ulvahdus ja narahdus, sen sumeammin jatkaisi. Suvun naiset kävisivät vartin käyskentelemässä rossipohjassa ja sanoisivat ”ai kauhee” ja ”jospa me tästä”, kunnes antaisivat lomailijalle Työrauhan.

Maalaisi itsensä ja osan talosta ja testaisi miltä se mahtaa tuntua.

Toinenkin vaihtoehto voisi olla.

Lomassa ahdistaa eniten se päämäärättömyys ja aikatauluttomuus. Jos mennään mökille, niin katotaan sitten ollaanko kaksi päivää vai oltasko kolme eli neljä. Mitä elämää se semmonen on? Syödään silloin kun on nälkä ja noin. Just. Peruutanko järveen vai en? Ihan sama, nyt on loma.

Kehikko. Sen voisi lomalle rakentaa ja sitä on sitten noudatettava. Asiantuntijat (ketähän nekin) sanovat, että älä tee lomalle tarkkoja aikatauluja. Mutta jos ihmiset ovat sittenkin erilaisia ja joku tarvitsee.

Tekisi viileästi (onneksi Suomen kesä on viileä) minuuttiaikataulun koko kesälomalle. Herätys 7.05. Jos mennään Savonlinnaan jostain tuntemattomasta syystä, lähtöaika 8.40. Kohteessa saa lukea vielä päivän sanomalehteä klo 13.30-14.45. Siitä välittömästi tasarytmistä kaupunkikävelyä 55 minuuttia, jonka aikana kaksi viiden minuutin pysähdystä sallittu. Ei ostoksia. Ja sitä rataa.

Tietäisi mihin energiaa säästää ja suunnata. Se toisi jo tasapainoa ja mieltä.

Tiedän tuttuja, jotka kilpaurheilevat lomalla toistensa kanssa kolme kertaa päivässä. Ilman joustoja ja selityksiä. He vaikuttavat olevan balanssissa, heissä on outoa raukeutta ja mureutta.

Kyse on taas energian suunnasta ja onnistumisen tunteista. Myös vireystason säätelystä.

Nämä meinaa lomalla unohtua, nämä.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Sändningar

  • ti 7.6.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Avsnitt

  • Olihan se päivänselvää. Me emme tarvitsekaan lisää vauhtia, vaan kaltevia kosketuspintoja omaan arkitodellisuuteemme. Kun Linnanmäki purkaa riemuliiterinsä ja lopettaa tämän tarjoilun, meidän täytyy nähdä elämämme vekkulat muualla. Maallikkosaarnaaja Maasola saarnaa. Sananen.

  • Televisiosarjassa Atlantin yli viisi julkisuudesta tuttua henkilöä on istutettu purjeveneeseen tekemään matkaa. Venettä kipparoi Hjallis Harkimo ja tähtien lisäksi matkalla oli miehistön jäseniä sekä tuotantoyhtiön äänittäjä, kaksi kuvaajaa ja käsikirjoittaja, edit-ohjaaja Emilia Valentin.

    Emilia kertoo, että projektin suunnittelu aloitettiin varhain. Tuotantoryhmä teki myös koepurjehduksen testatakseen, onko kuvaaminen veneessä ylipäätään mahdollista. Varsinaisella kuvausmatkalla matkaa ja työtä tehtiin 23 päivää ja tuotantoyhtiön väki oli koko ajan tähtien kanssa samassa veneessä. Kaikki siis tapahtui ja kuvattiin yksissä ja samoissa tiloissa. Sekä ennen että reissun aikana Emilia myös haastatteli tähtiä.

    Kun varsinainen matka oli ohi, alkoi ehkä projektin tuskaisin vaihe, eli kertyneen materiaalin työstäminen. Materiaalia kertyi valtavasti, sen tarkemmin Emilia ei yksilöi. Tällä kertaa ohjelman käsikirjoitustakin tehtiin koko projektin ajan, jotta tarinoista saatiin eheitä.

    Käsikirjoittaja Emilia Valentin sanoo, että hänen muista töistään Atlantin yli -sarja poikkeaa erityisesti siksi, että se oli kaikille tekijöilleen hyvin henkilökohtainen. Jokaisen roolit riisuuntuivat matkan aikana, koska tila oli niin pieni.

    Toimittajana Paula Jokimies.

  • Kun ihminen ikääntyy, sukupuoli käytännössä häivytetään. Ongelma on, että kielestä sukupuoliasiat eivät meinaa hävitä. Maallikkosaarnaaja Maasola niin sukupuolineutraalina ja turtana kuin osaa. Sapekas arkisaarna Sananen.

  • Poke eli portsari, vaksi eli vahtimestari - Valokeilan takana tutustuu ravintolan portsarin työhön.

    Tällä tunteita herättävällä ammattikunnalla on monta nimeä. Hanna Jussila jutteli helsinkiläisen ravintola Kosmoksen vahtimestari Tero Haapasen kanssa.

    Portsarin ammatti on vahvasti luottamuspohjainen korostaa Tero Haapanen. Haapasen portsari isän tärkein neuvo noviisille oli, kuuntele asiakkaita herkällä korvalla. Jokaisella ihmisellä on tarina, niistä voi aina oppia.

  • Radio Suomi esittelee tänä syksynä elämysten tekijöitä, tapahtumien taustalla puurtavia työmyyriä, jotka harvoin pääsevät tai edes tahtovat parrasvaloihin.

    Konsertissa aplodit saa artisti, baletin jälkeen ruusukimppu kiikuketaan tanssijoiden käsiin. Festivaaleilla järjestäjät saavat yhteydenottoja yleensä silloin, kun vessajonot ovat liian pitkiä tai kalja lämmintä. Elokuvien ensi-iltojen punaisella matolla pasteeraavat pääosien esittäjät. Ja kuitenkin jokainen näistä kulttuurielämyksistä vaatii toteutuakseen huomattavasti suuremman joukon työpanoksen.

    Manageri Carla Ahonius sanoo olevansa mahdollistaja. Hän päätyi alalle musiikkitoimittajan työn, Idolsin pr- päällikkyyden ja levy-yhtiössä työskentelyn kautta. Ahonius on ehdolla Musiikki & Media -tapahtumassa vuoden 2017 manageriksi.

    Ahonius korostaa ammattimaisen managerin suurta vastuuta.
    - Se, että artisti antaa koko uransa sinun käsiisi on äärettömän suuri luottamustehtävä. Jos et 110 prosenttisesti sydämessäsi tiedä, mitä artistin uran eteen teet, niin älä ryhdy toimeen.
    - Et voi lähteä kuseksimaan toisen leikkikentälle, pelkästään suurella halulla tehdä managerointia. Tämä on intohimolla tehtävää työtä, joka vaatii paljon duunia - kaikkea muuta kuin shampanjaa ja vaahtokarkkeja.

    Toimittajana Olga Ketonen.

  • Kiimaisia poliiseja ei näe oikein missään. Televisiossakaan niitä ei ole nähty sitten vuoden -93. Nyt Yle Areenaan tulee jotain muuta kuin viihdettä. Maallikkosaarnaaja Maasola on loihtinut katsomisoppaan Turkan Kiimaisiin poliiseihin. Jos se auttaisi. Siis - Sananen.

  • Eläimet ja ihmiset ovat niin tottuneita valkoisiin rehupaaleihin, että niihin voisi kadota kenenkään kyselemättä. Tässä on munan muotoinen markkinarako johonkin suurempaan. Maallikkosaarnaaja Maasola suurten symbolien äärellä. Sananen.

  • Suomen katsotuin tv-ohjelma on sellainen, jossa kätellään monta tuntia. Me niin odotimme, miten Trump ja Niinistö kättelevät. Terassilla samat miehet kättelevät kymmeniä kertoja. Me todella osaamme tehdä sen kädellä, jonka muut hoitavat puhumalla. Maallikkosaarnaaja Maasola ja Sananen!

  • Yli 300 yllätystä on jo järjestetty ja merkityksellisiä biisejä on roppakaupalla kuultu SuomiLOVE -ohjelmassa. Marko Miettinen kävi jututtamassa ohjelman tekijöitä.

    Ohjaaja Aleksi Sariola kertoo, miten sai ujutettua itsensä sarjan tekoon.
    - Sitkeyteni palkittiin, kävin kinuamassa vastaavalta tuottajalta mukaan pääsyä. Mukavaa oli että pääsin mukaan työryhmään jo formaatin suunnitteluvaiheessa.

    Kapellimestari Ako Kiiski kehua retostelee törkeen hyvää bändiään.
    - Sain itse valita muusikot, heistä jokainen lähti innolla mukaan SuomiLOVE'en. Kaikki ohjelman biisit ovat muuten live-vetoja, jopa studion ulkopuolella tehdyt musiikkiesitykset.

    SuomiLOVE' n juontajat Mikko Leppilampi ja Jenni Pääskysaari kertovat aamutreenien merkityksestä.
    - Saamme ohjelman käsikset yöllä ja seuraavana aamuna harjoitellaan. Illalla ollaan sitten jo tositoimissa nauhoituksessa, eikä ole oikein varaa mokailla. Yllätettävien henkilöiden ensireaktiot pitää saada kerralla purkkiin.

  • Rakkauden kesä 1967 mullisti rockmusiikin maailman. Pekka Laine ja Jake Nyman pöyhivät hippiajan perintöä kaksituntisessa kukkaisaamussa.
    Osa 2:
    Lasse Mårtenson: Kukka hiuksissaan
    Hector & Oscar: Savu
    Tampereen Pop-teatteri: Hiukset
    The Beatles: All You Need Is Love
    The Flower Pot Men: Let’s Go To San Francisco
    Love: Alone Again Or
    Country Joe & The Fish: I Feel Like I’m Fixing To Die-Rag
    Crosby,Stills and Nash: Find The Cost of Freedom
    The Rolling Stones: Sympathy For The Devil

  • Rakkauden kesä 1967 mullisti rockmusiikin maailman. Pekka Laine ja Jake Nyman pöyhivät hippiajan perintöä kaksituntisessa kukkaisaamussa.
    Osa1:
    The Byrds: Eight Miles High
    Peter,Paul & Mary: Puff The Magic Dragon
    The Beatles: Tomorrow Never Knows
    Paul Butterfield Blues Band: East-West
    Moody Blues: Legend Of A Mind
    Jefferson Airplane: White Rabbit
    Eric Burdon: Monterey
    Jimi Hendrix Experience: Foxy Lady
    The Doors: Light My Fire

  • Ihmisluontoa on hyvä kuunnella. Toisia asioita me teemme automaattisesti, toisia taas vain automaatilla.
    Maallikkosaarnaaja Maasola syventyy siihen maailmaan, joka löytyy tuulikaapista. Se on maailma, jossa humisee - ja taustalla tuoksuvat raha ja intohimot. Sananen.

Inga kommande avsnitt

Lyssna också