Aristoteleen kantapää

ti 2.2.2016

  • 1 min
  • tillsvidare

Politiikassa on tapana sanoa, että kaikki on mahdollista, jos vain poliittista tahtoa riittää. Viime lokakuussa kuulijamme nimimerkki Nimim törmäsi tapaukseen, jossa poliittinenkin tahto joutuu koetukselle. TV1:n alueuutisissa väitettiin nimittäin näin:

"Perussuomalaiset ratsastavat ääniharavoilla."

Tavoitteena on tietysti ollut sanoa, että PS-puolue perustelee poliittista mandaattiaan muutamalla yksittäisellä paljon ääniä saaneella henkilöllä, mutta kuvailmaus haravalla ratsastaminen alkaa elää omaa elämäänsä. Mieleen tulee villejä mielikuvia aina Franz Kafkan novellista Hiilisangolla ratsastaja pääsiäisen noitiin, jotka ratsastavat luudillaan.

Onko kyseessä lipsahdus vai sittenkin toimittajan tahallinen yritys saada PS-puolueen toiminta tai koko poliittinen järjestelmämme vaikuttamaan surrealistisen kafkamaiselta tai noitamaiselta toiminnalta? Ehkä tätä on turha pohtia, pääasia, että kielikuva haravalla ratsastamisesta on hauska!

Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Sändningar

  • ti 2.2.2016 12.13 • Yle Arenan

Avsnitt

  • Kielioppi voi olla tylsää, tai sitten se voi olla hauskaa ja kiinnostavaa. Kielibaari on paikka, johon voivat kokoontua kaikki suomen janoiset. Se on vuorovaikutteinen verkkopalvelu, joka haluaa olla mukana tukemassa suomen kielen elinvoimaisuutta. Pasi Heikuran haastattelemat Kielibaarin kehitysjohtaja Jenny Tarvainen ja baarimestari Sari Tiiro kertovat, että Kielibaariin ovat kaikki tervetulleita, ikään ja kielitaitoon katsomatta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Kielibaari, Hannele Törrö

    --------------

    Suomi täytti viime vuonna sata vuotta satojen juhlallisuuksien voimin. Virallista Suomi Finland 100 -tunnusta haki yhdeksänsataa järjestäjää ja sadat erilaiset hankkeet saivat sen. Niinpä itsenäistä vuosisataamme juhlittiin muun muassa lasten sävellyspajoissa, nuorten yrittäjien kilpailuilla, Bioaika-tulevaisuusrekan kiertueella, Koko Suomi luistelee -tapahtumalla, 1917 miehen tanssiesityksellä, kansallispukujen näyttelyllä, erilaisilla elokuvilla ja koko vuoden kestäneellä kokonaisturvallisuuden juhlahankkeella.

    Juhlallisuudet toteuttivat mainiosti sitä ideaa, mikä valtion itsenäisyydellä voi ajatella olevankin: valtio on olemassa kansalaisiaan ja heidän erilaisia toimintojaan varten.

    Myös kirjallisuus ja runous saivat omat tapahtumansa. Hakusana ’kieli’ tuottaa Suomi Finland 100 -hankkeen sivustolla 29 sivua erilaisia tapahtumia. Mukana on suomen kielen lisäksi viittomakieltä, ruotsin kieltä, saamenkieltä, selkokieltä, irania, arabiaa, monikielisiä kielikahviloita ja Kielibaarin tapahtumia.

    Minkä ihmeen Kielibaarin? Baarin internetsivuilla kerrotaan, että ”Kielibaari on kaikille suomen janoisille avoin kohtauspaikka.” Mistä nyt on kysymys, baarittelusta vai kielikeskustelusta? Miksi Kielibaari, miksei Kielibistro, Kielidisko tai Kieliräkälä? Mitä Kielibaarissa tarjoillaan? Mistä Kielibaarissa juovutaan? Kysytään Kielibaarin kehitysjohtaja Jenny Tarvaiselta ja baarimestari Sari Tiirolta?

  • Merisääasemien nimien taustoja selvittävän ohjelmaparin jälkimmäisessä osassa kuljetaan Ahvenanmaalta pohjoiseen aina Perämeren pohjukkaan asti. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala muun muassa paloittelee ymmärrettäviksi osasiksi kutkuttavan Kuuskajaskarin ja paljastaa, että Valassaaret eivät ole saaneet nimeänsä valaista, eikä Tankar ajattelusta, vaikka saarien ja luotojen nimet ovatkin usein kuvailevia. Molemmat osat löytyvät myös Yle Areenasta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Yle/Anna Ruda

    ----------------

    Radio Suomen Merisää ja sen Sää rannikkoasemilla -tiedotus eivät enää modernin tietotekniikan aikakaudella ole Suomen aluevesien ammattimerenkululle niin elintärkeitä asioita kuin aikoinaan. Nykyaikainen kauppalaiva saa säätietonsa lähes reaaliaikaisesti tietokoneen ruudulle, jossa numeroiden ja taulukoiden lisäksi tiedot on muokattu havainnollisiksi animaatioiksi.

    Mutta tekniikan huipulla Merisää on yhä. Ilmatieteen laitos päivittää säätiedot rannikkoasemilta vähintään kerran tunnissa ja taajimmillaan kerran kymmenessä minuutissa. Tämä on mahdollista vain automatisoidun nykytekniikan avulla, joten asemat ovatkin automatisoituja. Jos siis Merisään toimittaja sanoo jonkin aseman kohdalla, että ”tiedot puuttuvat”, kyseessä ei ole majakanvartijan tai luotsiaseman hoitajan sairaskohtaus vaan ilmeisimmin vain jonkinlainen tekninen häiriö.

    Alun perin merialueiden sääasemat sijoitettiin sinne, missä muutenkin oli toimintaa, eli armeijan saarille ja luotsiasemille. Merisään alkuaikoina vuonna 1926 luotsiasemien säähavaintoasemia oli jo 26 kappaletta. Tiedonkulku hoidettiin kaksikymmenluvulta alkaen radiolla, kunnes kaukokirjoittimet eli teleksit korvasivat ne. 1970-luvulta alkaen tietokoneet tulivat hoitamaan tätäkin viestiliikennettä.

    Säätiedot palvelevat myös muita tarpeita kuin Radio Suomen Merisää-lähetystä. Havaintoasemien verkosto on osa maailmanlaajuista säähavaintojärjestelmää, joka tuottaa tietoa koko maapallon sään muutoksista.

    Tänään jatkamme Merisään havaintoasemien nimien taustojen selvitystä Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkalan kanssa. Ensimmäisessä osassa maaliskuun puolivälissä matkasimme Haapasaaresta Kumlingeen ja nyt on vuorossa toinen osa Nyhamnista Ajokseen. Olkaa hyvä!

    Pasi Heikura

  • Puhuminen ja äänen tuottaminen puhallinsoittimella eivät poikkea toisistaan paljoakaan. Saksofonisti Juhani Aaltonen hakee inspiraatiota ja rakennetta musiikkiinsa runoudesta ja raamatusta. Aaltonen soittaa haastattelun lomassa pääsiäiseen sopivaa, psalmeihin perustuvaa musiikkia.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: TOM, Maarit Kytöharju

    -------------

    Pääsiäisen vieton kristilliset perinteet vaihtelevat suuresti eri kulttuureissa. Ehkä suurin ja äänekkäin teemaan liittyvä juhla on paaston aloittamisen kekkeri Rion karnevaali ja New Orleansin Mardi Gras tulee hyvänä kakkosena. New Orleansissa ilonpitoa myös jatketaan paaston jälkeen pääsiäispäivänä. Kun sunnuntaiaamun jumalanpalvelukset ovat ohi, juhlitaan pääsiäisen sanomaa useissa paraateissa.

    New Orleansin kirkoissa kävi myös kornetinsoittaja Charles Joseph ”Buddy” Bolden reilut sata vuotta sitten. Boldenista ei tiedetä kovin paljoa, mutta se mitä tiedetään, on sitäkin merkittävämpää: häntä pidetään avainhenkilönä siinä erilaisten musiikillisten perinteiden ketjussa, joka johti jazz-musiikin syntyyn.

    Buddy Bolden oli ensimmäinen, joka otti puhaltimet käyttöön bluesin soitossa. Hän hylkäsin ragtimen tiukan rakenteen ja alkoi yhdistellä sitä bluesiin improvisoiden. Häneltä tunnetaan yksi ensimmäisiä kappaleen nimiä, joissa on sana funk. Ei ihme, että miehelle on annettu jazzin kuningashuonenimityksissä liikanimi King, kuningas.

    Jazzin alkuaikojen kuulu pasunisti Kid Ory on kertonut, miten Bolden kierteli seudun baptistikirkoissa hakemassa musiikillista innoitusta virsistä ja gospelista. Oryn mukaan ”hyvän kappaleen kuultuaan hän nappasi sen, muutteli hiukan ja otti ohjelmistoonsa”. Kirkkojen musiikki oli väylä, joka kuljetti afrikkalaista musiikkiperinnettä syntymässä olevaan jazzmusiikkiin.

    Puoli vuosisataa myöhemmin saksofonisti John Coltrane julkaisi levyn nimeltään Love Supreme. Levyn neljäs raita on nimeltään Psalm, joka perustuu Coltranen itse kirjoittamaan runoon. Kappaleen teemassa Coltrane soittaa tuon runon tenorisaksofonillaan lähes ääni per tavu -menetelmällä.

    Mitä tällaisesta puheen ja tekstin käyttämisestä saksofoninsoitossa sanoo suomalaisen jazzmusiikin suurmies, saksofonisti Juhani Aaltonen? Voiko Raamatun psalmeista saada innotusta jazzimprovisaatiolle? Entä modernista runoudesta? Juhani Aaltonen kertoo ja soittaa.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Naisasia ja ihmisten tasa-arvo ovat asioita, jotka usein yhdistetään Minna Canthiin - onhan Minna Canthin päivä myös tasa-arvon päivä. Mutta Canth oli myös merkittävä suomalaisen kirjallisuuden uudistaja, ja ilman nais-etuliitettä, mikä valitettavan usein sivuutetaan. Miksi naisasia on Canthista puhuttaessa niin korostunut? Siitä ja muustakin kertoo tietokirjailija ja kirjallisuushistorioitsija Minna Maijala. Aristoteleen kantapään ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: Museovirasto

    ------------

    Voi tätä juhlapäivien tulvaa. Erilaisten satavuotismuisteloiden lisäksi muistutettakoon, että tasan 140 vuotta sitten ilmestyi näytelmä nimeltään Murtovarkaus. Se oli lähtölaukaus Minna Canthin kymmenen näytelmän tuotannolle, joka elää maamme teattereissa yhä voimakkaasti.

    Suomalaisen teatterin tietopankki ILONA:n mukaan Canthin näytelmiä on esitetty näiden yli sadan vuoden aikana yli kolmesataa kertaa, kun Aleksis Kiven näytelmistä tehtyjen esitysten lukumäärä pyörii reilussa 500:ssa ja Mika Waltarin alle 300:ssa. Näytelmät olivat 1800-luvun matalan lukutaidon Suomessa otollisempi tapa saada yleisöä kuin romaanit, mutta julkaistiin 53-vuotiaaksi eläneeltä Canthilta myös yhdeksän kokoelmaa kertomuksia ja novelleja.

    Minna Canth muistetaan muun muassa ensimmäisenä suomalaisena naiskirjailijana, ensimmäisenä naispuolisena sanomalehtikirjoittajana ja ensimmäisenä suomalaisena naisena, joka sai liputuspäivän. Kyseinen liputuspäivä maaliskuussa on myös tasa-arvon päivä.

    Vaikuttaakin siltä, että Minna Canthin sukupuoli on saanut pääosan suuressa osassa häntä koskevaa kirjoittelussa. Kun tämän vuoden Minnan päivästä alkaa Canthin syntymän 175-vuotisjuhlavuosi, niin yhä Tellervo Krogerus joutuu toteamaan häntä käsittelevässä tekstissä Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Kansallisbiografiassa, että ”Canth leimautui naiskirjailijaksi ja samalla poikkeusilmiöksi, jota ei täysin suhteutettu varsinaiseen kirjallisuuteen” ja että ”Minna Canthin kaunokirjallista tuotantoa on toistaiseksi tutkittu vain vähän”.

    Canth kuoli parikymmentä vuotta ennen Suomen itsenäistymistä ja sisällissotaa. Oliko hänen aikanaan jo ajatuksia itsenäisestä Suomesta? Näkikö kaupunkielämän nurjistakin puolista kirjoittanut Canth jo sisällissotaan johtaneet jakolinjat? Miksi naisasia on Canthista puhuttaessa korostunut? Tietokirjailija Minna Maijala kertoo.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Kotka Rankki itä kolme miinus viisi selkeää viisitoista. Merisää paikannimineen ja säätietoineen on sekä lukijalle että kuulijalle meditatiivinen kokemus. Sääasemien nimet kertovat rannikkoalueiden historiasta ja kanssakäymisestä naapurimaiden välillä. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala kertoo mitä nimistä tiedetään.

    Koska paikannimiä on niin paljon, haastattelu kuullaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa kuljetaan Haapasaaresta Kumlingeen ja huhtikuun neljäntenä kuultavassa jälkimmäisessä osassa Nyhamnista Ajokseen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: Jussarö Yle, Hans-Erik Nyman

    ----------------

    Radio Suomen Merisää on vanha ohjelma. Se on itse asiassa vanhempi kuin Yleisradio: säätiedotusta merenkulkijoille alettiin lähettää maaliskuun 15. päivänä vuonna 1926 rannikkoradioasema Hanko-radiossa, kun taas Yleisradion ensimmäinen ohjelma lähetettiin syyskuussa puoli vuotta myöhemmin.

    Merisää luetaan viisi kertaa päivässä vuoden jokaisena päivänä. Koko kolmenkymmenenkahdeksan rannikolla ja saaristossa sijaitsevan säähavaintoaseman mittaamat lämpötila, tuulen suunta ja nopeus, sanallinen säätyyppi ja näkyvyys kuullaan kolme kertaa päivän aikana. Niinpä tuo paikannimien luettelo on syöpynyt vuosikymmenten varrella miljoonien radiota kuuntelevien maakrapujenkin mieliin.

    Yle Radio Suomen vastaavan tuottajan Minna Hannulan mukaan tiedotuksen maine kuulijoiden keskuudessa on vahva. Takavuosien Yle Kulmilla -kiertueilla Merisää-karaokeen oli säännönmukaisesti jonoa. Hannula kertoo, että myös kanavan juontajat suhtautuvat tiedotuksen lukemiseen kunnioittavasti. Etenkin klo 12.45 sääpaketin lukeminen käy fyysisestä urheilusuorituksesta, jonka jälkeen ”melkein menee t-paita vaihtoon”.

    Oma taiteenlajinsa on se, miten lausua säätietojen luettelo niin, että se ei kuulosta luettelolta, sanoo Hannula. – Lausumisen läsnäolon merkityksestä kertoo se, kun aikoinaan tiedotusta koetettiin hiukan lyhentää jääkiekkokierroksen vuoksi. Juontaja luki litanian kolmisenkymmentä sekuntia nopeammin, mutta hyvin pian päädyttiin siihen, että tiedotuksesta ei sillä tavalla saa mitään selvää ja vanhaan, pidempään tyyliin palattiin.

    Merisäästä on vuosien varrella tullut pelkkää säätiedotusta suurempi asia. Mutta mitä ovat nuo myyttiset paikat, joiden nimet meille ovat tuttuja, mutta joissa kukaan ei ole käynyt? Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala otti selvää ja kertoo niistä meille seuraavassa. Koska paikannimiä on niin paljon, kuulemme haastattelun kahdessa osassa. Tänään matkaamme Haapasaaresta Kumlingeen ja toinen osa Nyhamnista Ajokseen on vuorossa huhtikuun alussa. Olkaa hyvä!

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Itsenäisyyteen pyrkivän Katalonian isänmaallisuuden tärkeä kulmakivi on oma kieli. Mistä kieli on peräisin? Miten se säilyi espanjan yhdistymisen jälkeen? Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho tietää. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva: All Over Press

    --------------

    Näin kevättalvella jalkapallosarjat ovat Euroopassa kiihkeimmillään. Eri maiden omien liigojen lisäksi pelataan maanosan kansallisten sarjojen parhaimmiston kesken Mestarien liigaa, jota seurataan innolla myös täällä Pohjolassa.

    Mestarien liigan viidesti voittanut, yksi kuuluisimmista eurooppalaisista jalkapallojoukkueista on katalonialainen ja espanjalainen FC Barcelona. Joukkue on niin maineikas, että monesta suomalaisesta urheiluliikkeestä on vaikeampi löytää paikallisen jalkapalloseuran fanituotteita kuin Barcelonan sinipunaisia paitoja, housuja, vesipulloja tai avaimenperiä.

    FC Barcelonan toiminta on kansainvälistä liiketoimintaa, sillä on toimistot sekä Hong Kongissa että New Yorkissa, ja pelaajat Lionel Messi etunenässä ovat miljonäärejä, mutta niinpä joukkueen perustajakin oli sveitsiläinen liikemies Hans Gamper. Vuonna 1899 hän julkaisi barcelonalaisessa urheilulehdessä ilmoituksen, jonka mukaan hän aikoo perustaa kaupunkiin jalkapallojoukkueen. Gamper oli pelannut itse Zürichissä ja hän varmaan näki, että joukkueen perustamiselle oli kysyntää, koska tuon aikaisessa Barcelonassa ei pelattu jalkapalloa ollenkaan.

    Laji kuitenkin kotiutui Barcelonaan nopeasti ja syvällisesti. Sisällissodan jälkeen 1930-luvun lopulla Francon aikana Katalonian itsehallintoa karsittiin ja katalaanien isänmaalliset tunteet kanavoituivat FC Barcelonan toimintaan. Joukkueen motto més que un club, enemmän kuin seura, istuu joukkueelle niin hyvin, että yhäkin joukkueen kannattajat huutavat kotiotteluissa itsenäisyyttä vaativaa iskulausetta, kun peliä on pelattu 17 minuuttia 14 sekuntia. Vuonna 1714 nimittäin Katalonian joukot joutuivat antautumaan niin sanotussa Espanjan perimyssodassa ja maakunta joutui kuningas Filip V:n hallintaan.

    Toinen Katalonian isänmaallisuuden kulmakivi on oma kieli, katalaani. Onko katalaani sukua enemmän espanjalle vai ranskalle? Eikö Espanjassa aikoinaan jo satoja vuosia sitten sovittu yhteisestä kielestä? Miten lausutaan katalaanissa usein esiintyvä t- ja x-kirjainten yhdistelmä? Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho tietää.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Viro juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta itsenäisyyttään. Sen kunniaksi Aristoteleen kantapää syventyy viron kielen historiaan. Siitä on kertomassa Helsingin Yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal. Hän tietää myös mitä Suomen lähisukulaiskielelle kuuluu tänään. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    Kuva Yle / Markku Värtö
    -----------
    Viro juhlii 100-vuotista itsenäisyyttä, joten paljon onnea Eesti rahvas! Rahvas saattaa kuulostaa hiukan halventavalta nimitykseltä seudun asukkaista, mutta Virossa sana rahvas on säilyttänyt itämerensuomalaisen merkityksen kansa.

    Kaisa Häkkisen Etymologisen sanakirjan mukaan rahvas merkitsee kansaa kaikissa lähisukukielissä, niin karjalassa, virossa, vatjassa kuin vepsässä. Sen lähtökohta on yhdistetty sanaan raavas, joka taas merkitsee ’täysikasvuinen, täysi-ikäinen, voimakas’.

    Kielitieteen mielestä kumpikin sana on lainaa kantagermaanista, jonka sana prawwaz tulee teonsanasta kasvaa, kukoistaa. Etymologinen sanakirja päättelee, että ”täysikasvuista ja voimakasta merkitsevä sana olisi siis saanut täysi-ikäisen ihmisen ja tällaisista ihmisistä koostuvan joukon merkityksen”. Hiukan samaan tapaan on käynyt suomen kielessä sanalle väki: se on tarkoittanut alun perin voimaa, mutta ajan myötä se on muuttunut merkitsemään ihmisjoukkoa.

    Tänään suuntaamme katseemme etelään ja muistelemme juhlan kunniaksi viron kielen historiaa Helsingin Yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthalin kanssa. Aluksi ajattelin, että keskustelisimme viron kielen menneisyydestä ja vaiheista nykyisyyteen korostaen kielen itsenäisyyttä, ilman viittauksia omaan kieleemme suomeen. Pian kuitenkin huomasin, että etenkin suomalaisen on helpompi suhteuttaa asioita, kun välillä käytetään suomen kielen vaiheita vertailukohtana, ja ovathan kielet läheistä sukua toisilleen.

    Joten: mitä sukua viro on suomelle? Mitä murteita virossa on? Onko viro uhanalainen kieli? Mikä on varhaisin merkki viron kielestä?

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Suomen kielessä on lumelle ainakin yhtä paljon ilmauksia kuin eskimoilla. Mutta millainen on kielellinen lumimaisema ja lumen taju Pyeongchangin talviolympialaisten maastohiihtomaajoukkueen voitelumestareiden keskuudessa? Pohditaanko siellä tykkyä, siidettä, natturaa ja rääpäkkää? Haastateltavana kilpahiihtovoitelija Jari Nieminen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Ei ole yhdentekevää millaisessa univormussa armeija marssii. Natsi-Saksan armeija marssi Hugo Bossin tehtaan valmistamissa asuissa. Suomessa sen sijaan Akseli Gallen-Kallelan mielikuvituksellinen ehdotus kadetin juhlapuvuksi jäi toteuttamatta. Vain puvun leijonanapit ovat hänen suunnittelemansa.
    Univormujen historiasta ja kehityksestä kertoo evp. kapteeni Juha E. Tetri.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: Yle Martti Juntunen

    ---------------

    Hyvää hätänumeropäivää! Sehän on helmikuun 11. päivänä, eli 11.2., koska hätänumero on 112. Suomessa tätä teemapäivää on vietetty jo 20 kertaa ja Euroopassakin tulee ensi vuonna kymmenes kerta täyteen.

    Se, että koko maanosassa on sama hätänumero, on nerokas keksintö, mutta eipä yhteinen hätänumero yhden valtakunnankaan sisällä kovin vanha keksintö ole. Suomessa otettiin palohälytyskeskukset käyttöön vasta 1950-luvulla, mutta niiden numero vaihteli pitäjästä toiseen. Keskusneitien aikaan tietenkin riitti, kun soitti keskukseen ja pyysi yhdistämään palokuntaan tai poliisille.

    Valtakunnallinen hätänumero 000 saatiin meille vuonna 1983 ja vain kymmenen vuotta myöhemmin numero vaihdettiin 112:ksi. Kyseinen numero oli standardoitu hätänumeroksi Euroopan Posti ja Telehallintojen konferenssissa jo 1972, mutta vasta Euroopan unionin neuvoston päätös vuonna 1991 toi sen käyttöön Euroopan mittakaavassa.

    Syyt numeron 112 valintaan olivat etupäässä mekaaniset. 111 olisi ollut liian helppo vahinkovalinta, siksi numerossa piti olla useampia lukuja. Kovin suuria lukujen ei saanut olla, koska etenkin Saksassa oli sen aikaisissa valintakiekkopuhelimissa laajalti käytössä numerolukot, joilla saattoi estää ei-toivottujen puhelujen soittaminen. Kun hätänumerossa on numeroita 1 ja 2, lukon saattoi asettaa numeron 3 kohdalle.

    Hätänumerosta saa paikalle tarvittaessa niin pelastajia, ensiapuväkeä kuin poliiseja, kaikki omissa univormuissaan. Taannoin lehdessä eräs päivystystyöntekijä valitti, että työssä on turvattomampaa kuin ennen, koska poliisin ja ambulanssikuljettajan univormu ei hänen mukaansa enää herätä sellaista kunnioitusta kuin aiemmin.

    Mietin, millaisia nuo univormut nykyään ovat. Nehän ovat erilaisia haalareita, enemmän helppohoitoisen työpuvun näköisiä kuin vallasta muistuttavia univormuja. Olisiko siis niin, että univormujen tilaajat ja suunnittelijat ovat ensimmäisenä lakanneet kunnioittamasta univormuja? Milloin tällainen kehitys on alkanut? Onko univormussa kyse kantajan työsuojelusta vai kunnioituksen herättämisestä? Mistä univormut ovat ylipäänsä saaneet alkunsa? Seuraavassa evp. kapteeni Juha E. Tetri opastaa meidät univormujen maailmaan.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Puheet puhuttu ja presidentti valittu. Retoriikan tutkija ja kouluttaja Severi Hämärin mukaan hyvä puhuja voitti, mutta parhaiten sanansa asettivat Matti Vanhanen ja Nils Torvalds

    Kuva: Derrick Frilund / Yle

    Nyt kun uusi tasavallan presidentti on valittu, on hyvä hetki vilkaista, mitä kyseisessä hommassa pääsee tekemään. Tasavallan presidentin kanslialla on mainiot nettisivut, joista voi hakea presidentin työhön kuuluvia tapahtumia eri vuosilta.

    Sen mukaan Presidentti Niinistöllä on käynyt kuuden vuoden aikana valtio- tai työvierailulla 36 ulkomaiden presidenttiä, kuningasta, pääministeriä, herttuaa tai suurherttuaa. Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu etupäässä ulkopolitiikan hoitamista, joten ei ihme, että ulkomaan matkoja ensimmäiseen kauteen on kuulunut 84 kappaletta. Sisäpoliittisia asioita ei sinänsä ole enää sisällytetty presidentin valtaoikeuksiin, mutta kotimaan matkojakin Niinistö on ehtinyt tehdä kuuden vuoden aikana 66 kertaa.

    Suomen tasavallan presidentin ensimmäinen ulkomaanmatka kohdistuu perinteisesti Ruotsiin ja sinne Niinistökin matkusti ensimmäisenä ulkomaankohteena vuonna 2012. Helsingistä länteen suuntautui myös hänen ensimmäinen virallinen kotimaan matkansa: Saloon ja Forssaan. Matkassa ei kuitenkaan ollut kyse ainakaan pelkästään Niinistön tervehdyksestä synnyinpaikkakunnalleen Salolle, koska kumpikin kaupunki oli 2010-luvun alussa ankaran rakennemuutoksen kourissa. Vaikka talouselämä ja aluepolitiikka eivät ole presidentin päällimmäisiä huolia, hänen rohkaisunsa vaikkapa uutta nousua etsiville kaupungeille ei varmaankaan ole turhaa.

    Tasavallan presidentti tunnetaan Suomessa etenkin uudenvuodenpuheestaan kansalaisille. Miten puhetaidon eli retoriikan tutkija ja kouluttaja arvioi tämän vuoden presidentinvaalien tulosta? Mikä vaalin ratkaisi? Liittyikö ratkaisu mitenkään retoriikkaan? Pitääkö presidentin ylipäänsä taitaa retoriikkaa? Kysytään retoriikan tutkijalta ja kouluttajalta Severi Hämäriltä.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

  • Afasialla tarkoitetaan kielellistä häiriötä, joka on seurausta aivojen vauriosta. Se on pelottava asia, koska jos ei pysty ilmaisemaan itseään kielellisesti, olennainen osa ihmisyyttä jää toteutumatta. Onneksi afasiaa tutkitaan ja aivojen toimintaa ymmärretään yhä paremmin, ja afasiaa sairastavat saavat apua. Aristoteleen kantapään vieraana on afasiaa tutkinut lokopedian professori emerita Anu Klippi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Zacharias Topeliuksen syntymästä tuli 14.1. kuluneeksi tasan 200 vuotta. Satusetä Topeliuksen satuja luetaan nykyään yhä harvemmalle lapselle niiden sisältämän uskonnollisen ja isänmaallisen paatoksen takia. Mutta niissä on paljon muutakin. Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo Aristoteleen kantapään kuuntelijoille, miksi Topeliuksen elämäntyötä ja tuotantoa ei kannattaisi unohtaa tänäkään päivänä. Satusetä-nimitys ei hänen mukaansa myöskään tee oikeutta monipuoliselle ja edistykselliselle Zacharias Topeliukselle.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    --------------

    Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa pitkällä, sen puolesta taistellaan yhä. Taival on kestänyt kauan, tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun eräs ensimmäisistä tasa-arvon puolesta taistelleista merkkihenkilöistä syntyi.
    Zacharias Topelius oli harvoja miehiä, jotka aikanaan kannattivat tasa-arvoa ja tyttöjen oikeutta koulutukseen. Hän toimi pitkään Helsingin rouvasyhdistyksen sihteerinä, hänen saduissaan tytöt olivat usein aktiivisia toimijoita ja esimerkiksi hänen tulevaisuuteen sijoittuvassa novellissaan Mirabeau täti Topelius maalailee maailman, jossa sadan vuoden kuluttua naisia on lääkäreinä enemmän kuin miehiä.
    Topelius syntyi Uusikaarlepyyssä, kävi koulua Oulussa, jatkoi ylioppilaaksi Helsingissä J.L. Runebergin yksityisoppilaana ja alkoi opiskella yliopistossa. Maisteriksi tultuaan hän alkoi päätoimittajaksi Helsingfors Tidningariin, aikansa johtavaan lehteen, jonka raunioilta sittemmin nousi Hufvudstadsbladet.
    Lehtityöhön kuului mm. jatkokertomusten kirjoittaminen, ja näin syntyi Välskärin kertomukset, ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani. Samaan aikaan syntyi myös runoteoksia ja satukirjoja. Lehtityön ohessa Topeliuksesta tuli Helsingin yliopiston historian professori ja myöhemmin koko yliopiston rehtori. Naisasian lisäksi Topelius edisti lasten asemaa, lintujen suojelua ja etenkin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin asemaa. Ja aina kesäisin hän kalasti talveksi kalat kulloisessakin kesäpaikassaan.
    Ja sitten kaiken tämän yhteiskunnallisen toiminnan jälkeen Topelius tunnetaan liikanimellä Satusetä. Ja sitten toisaalta hänen kirjallisesta tuotannostaan nostetaan aina esille lähinnä Maamme-kirja ja harva muistaa edes viittä tämän Satusedän saduista.
    Miksi Topelius tuntuu unohtuneen? Miksi kaikki tuntevat Andersenin sadut, muttei Topeliuksen? Miksi näin toimelias mies ylipäänsä alkoi kirjoittaa satuja? Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä vastaa.
    Mahdollisimman suuren autenttisuuden tavoittamiseksi haastattelu on tehty Tampereella Lastenkirjainstituutin Topelius-huoneessa.
    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

Klipp

  • Helsingin yliopiston iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho kertoo Pasi Heikuralle miten poliittisesti hankala tilanne on katalaanin kielisillä alueilla.

  • Kirjallisuudentutkija, Topelius-seuran puheenjohtaja ja kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinä kertoo mitkä ovat hänen viisi suosikkiaan Zacharias Topeliuksen sadoista saduista.

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Sanonnat ja idiomit helpottavat kielenkäyttöä. Niiden avulla voimme lähettää lukijoille ja kuulijoille tutun merkityksen tutussa paketissa eikä asiaa tarvitse joka kerta kirjoittaa alusta saakka. Joskus innostumme näistä elämää helpottavista ilmaisukeinoista kuitenkin liikaa. Niin kävi kirjoittajalle Aamulehdessä maaliskuussa, kun tarkoituksena oli selvittää lukijoille rahapelimonopolin ja EU:n säädösten suhteita.

    Kuulijamme Kain lähettämässä jutussa alku oli vielä ihan helppoa:

    "Euroopan unionin komissiolla on oma lehmä ojassa, sillä…"

    Kohta lukija pääsi kuitenkin laskemaan lisää karjaa:

    "Kotimaisilla peliyhteisöillä on oman toiminnan säilyttämisen lehmä ojassa."

    Pian kirjoituksessa nautoja alkoikin vilistä oikein toden teolla:

    "Ulkomaiset peliyhtiöt liputtavat lisenssijärjestelmän puolesta. Heidän lehmänsä keskustelun ojassa ei oikeastaan ole lehmä, vaan lypsäjä."

    Nyt lukija on pudonnut jo kärryiltä kuin lehmän häntä. Aristoteleen kantapään karjafraasien ylipaimenpoika tuomitsee omien lehmien ryöstöviljelyn ojissa ja määrää kirjoittajan osallistumaan pikimmiten lähimmälle käsinlypsykurssille ja märehtimään siellä saamansa oppia kotona pötsi täynnä ainakin satakertaa!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Informaatiosota on yhä kiinteämpi osa nykyaikaista sodankäyntiä. Sitä voidaan käydä vaikka varsinaista sotaa ei käytäisikään ja sen tarkoituksena on paitsi levittää väärää tietoa, myös sekasorron aiheuttaminen.

    Ilmiantajamme Nimetön uskoo törmänneensä keskelle informaatiosotaa tammikuussa Aamulehteä lukiessaan. Lehdessä oli otsikko ’Kasarmeilla nyt kaikkien aikojen heikoimmat sotilaat’ ja sen alta löytyi seuraava lausunto:

    "Kaikkien aikojen huonoin testitulos 12 minuutin juoksutestissä valitettavasti edelleen vahvistaa nuorten miesten yhä heikentyvää kestävyyskuntoa."

    Nimetön on sekasorron vallassa: ”Miten huono testitulos vahvistaa varusmiesten kuntoa?” hän kysyy paniikin partaalla.

    Rauhoittukaa kansalaiset. Siinä esikunnan liikuntapäällikkö vain hämäsi vieraiden valtioiden tiedustelijoita, jotka vakoilevat puolustusvalmiuttamme lukemalla Aamulehteä. Jutun perusteella vakoojat välittivät päämajaansa ristiriitaista tietoa ja leimautuivat harrastelijoiksi, mikä on heille aivan oikein!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus monia eri asioita merkitsevä sana alkaa merkitä vain yhtä asiaa, jos oikein keskittyy ajattelemaan vain sitä yhtä merkitystä. Tässä ei ole mitään ongelmaa niin kauan kuin sanaa ei käytä vaikkapa lehtijutussa.

    Kuulijanimimerkki Pikku Pete ja Iso Pat lähetti meille esimerkin siitä, miten yllättävän moni on alkanut ajatella tutusta sanasta vain sitä yhtä merkitystä. Tämä Pikku Pete ja Iso Patin lähettämä pätkä ilmestyi viime lokakuussa Helsingin Sanomissa, mutta viimeksi ilmausta käytettiin kesäkuun puolivälissä mm. Ylen uutissivuilla. Helsingin Sanomien ote menee näin:

    "Poliisi etsi käsiasetta Kehä I:n varresta – paljastui lasten leikkipyssyksi."

    Närkästynyt Pikku Pete ja Iso Pat puhkuu sanan käsiase käytöstä näin: ”Toimittajat ovat yhä laajemmin infektoituneet karttamaan selkeää sanaa pistooli. Tässäkin uutisessa on yksinkertaisesti kysymys pistoolista. Ei muun tyyppisestä käsiaseesta.”

    Pikku Pete ja Iso Pat on oikeassa, käsiaseitahan ovat myös puukot, tikarit, miekat, keihäät ja pertuskat. Näiden kylmien käsiaseiden lisäksi on lyhyitä ja pitkiä käsiaseita. Lyhyitä ovat pistoolit, pitkiä kiväärit.

    Joskus oikeiden sanojen karttaminen menee niin pitkälle, että kirjoitetaan revolverityyppisestä käsiaseesta eikä yksinkertaisesti revolverista. Ja täällä lienee sekaannuksen alkukohtakin: halutaan välttää sekoittamasta revolveria ja pistoolia toisiinsa, ikään kuin ne olisivat eri asia. Revolveri on yksi pistooleiden alalaji ja pistooli on yksi käsiaseiden alalaji – näin singahtaa totuus kuin pyssyn suusta!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, sanotaan. Se jätetään kuitenkin liian usein sanomatta, että valta turmelee myös kielen. Ja joskus tähän riittää vain se, että katsoo vallanpitäjistä tehtyä elokuvaa.

    Ystävämme Kapteeni Nemoji löysi tällaisesta varoittavan esimerkin Helsingin Sanomien elokuva-arvostelusta huhtikuussa. Arviossa puhuttiin italialaisesta elokuvasta, jossa senaattorin hiukan vajaaälyinen kaksoisveli nousee korkealle vallan tikapuilla. Arvostelija luonnehti valtaannousun helppoutta näin:

    "Giovanni solahtaa politiikan huipulle kuin kusi sukkaan."

    Kapteeni Nemoji ällistelee ilmausta näin: ”Kiehtova osmoosi–ilmiö”! Aristoteleen kantapään sukkafraasien ylihuopatossu ei innostu diffuusio-tulkinnasta vaan jyrähtää, että ilmaukselle kuin kusi sukassa on varattu aivan tietynlainen merkitys koillis-eurooppalaisen Suomemme kieli-ilmastossa. Se on: aivan hiljaa.

    Arvostelijan käyttämä muoto solahtaa kuin kusi sukkaan on tässä mielessä tolkuton, joten julistamme skribentin syylliseksi sukkien tuottamukselliseen likaamiseen ja määräämme hänet hoitamaan sukkapyykkivuoron koko kesän ajan.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Lyssna också