Radio Suomi Rovaniemi

Rovaniemeläiset lukiolaiset voittivat taas väittelykisan

  • 9 min
  • tillsvidare

Rovaniemen Lyseonpuiston lukion väittelyjoukkue uusi viimevuotisen Sokrates-väittelykilpailun voittonsa. Viisihenkinen joukkue ja opettajansa Salomo Juupaluoma olivat yllättyneitä mutta onnellisia menestyksestä. Hyvä joukkuehenki oli yksi onnistumisen salaisuus. Joukkue kävi Sirkku Savusalon vieraina Ylen Rovaniemen studiossa.

Sändningar

  • ti 19.1.2016 17.11 • Yle Arenan

Avsnitt

  • Romaani Katri Valan ja Olavi Paavolaisen vaiheista sotakeväänä 1942 on haikeuden täyttämä kuvaus nuoruudesta ja unelmista. Katria vaivaa parantumaton keuhkotauti, samoin huoli perheestä ja sodan uhreista. Pommejakin enemmän helsinkiläiset pelkäävät puhua. Katrin lähipiiri ryhtyy uhkarohkeasti vastarintaan rauhan puolesta. Kameleonttimainen Olavi pakenee sodan ristiriitoja omiin muistoihinsa. Hän haluaa vielä kerran tavata nuoruudenystävänsä Katrin ja pelastaa tämän viimeiset runot. 1920-luvulla Katri ja Olavi elivät valon juhlaa, mutta nälkätalvena 1942 suursodan synkkä varjo pimentää koko Euroopan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Sensuuri on iskenyt populaarimusiikkiin sen satavuotisen historian aikana joka puolella maailmaa. Se ei ole ainoastaan totalitarististen järjestelmien vaan myös länsimaisten demokratioiden todellisuutta. Levyjä on kielletty niin politiikan, uskonnollisen puhdasoppisuuden kuin sodan takia. Milloin on haluttu rajoittaa seksiin, huumeisiin tai alkoholiin liittyviä tekstejä, milloin motiivit ovat olleet puhtaasti rasistisia.

    Musiikkitoimittaja Jake Nymanin kirjoittama 'Kielletyt levyt' kuljettaa lukijaansa maailman ympäri toinen toistaan erikoisempiin kieltotapauksiin 1920-luvun Yhdysvalloista natsi-Saksaan ja Euroopan rautaesiripun taakse. Eikä sensuurin aika missään nimessä ole ohi.

    Suomea koskeva luku kuvaa, kuinka meillä sensuurin vaikuttimena oli paitsi yleinen moralismi myös ulkopolitiikka. Kiinnostavat arkistolöydöt todistavat surkuhupaisasta mekanismista, jolla musiikkia kiellettiin itsevaltaisin päätöksin.

    Kirjasta kertoo tuttuun tapaansa Juha Pikkarainen. (Kuva: Gummerus)

  • Osa Tove Janssonin teksteistä ei koskaan päätynyt kirjoiksi. Hän julkaisi ensimmäiset novellinsa 1930-luvulla lehdissä, joita hän samaan aikaan kuvitti.

    Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla.

    Myös Juha Pikkarainen on avannut Janssonin kirjan. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

  • Botswanassa on mennyt hyvin jo 50 vuotta, koko itsenäisyyden ajan. Ei sotia naapureiden kanssa eikä varsinkaan maan sisällä. Botswana on noussut köyhyydestä keskituloisten maiden joukkoon eikä tarvitse kehitysapua.

    Lapset ovat ilmaisessa koulussa ja ilmainen terveydenhuolto toimii erinomaisesti. Maan johto on aina vaihtunut demokraattisesti ja vaalituloksia kunnioitetaan. Korruptio on Afrikan vähäisintä ja rikollisuus kohtuuden rajoissa.

    Eteläisestä Afrikasta jo vuosikymmeniä kirjoittanut Pekka Peltola on tehnyt viime vuosina kolme matkaa Botswanaan selvittääkseen menestyksen syyt. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Into Kustannus Oy)

  • Rovaniemeläisen Jarmo Huhtalan eräkirja vie Lapin jokivarsille tarinoin ja kuvin. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannus HD)

  • Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hänen toinen teoksensa "Sodalla ei ole naisen kasvoja" on tunnustus, dokumentti ja muistelma. Siinä saa äänen yli 200 toiseen maailmansotaan osallistunutta tyttöä ja naista, jotka unelmoivat opinnoista ja avioliitosta, mutta joista vuonna 1941 tulikin sotilaita.

    Yli puoli miljoonaa neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan, ei ainoastaan sairaanhoitajina vaan etulinjassa tarkka-ampujina, sillanräjäyttäjinä, tappajina. He kokivat velvollisuudekseen tappaa vihollisia, jotka olivat julmasti hyökänneet heidän maansa, kotiensa ja lastensa kimppuun.

    Rehellisesti kuvatut sodan kauhut ja niiden vaikutus yksilön myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen, ja sen julkaiseminen sallittiin Neuvostoliitossa vasta 1985 Gorbatsovin tultua valtaan. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Tammen Keltainen Kirjasto)

  • 'Barbarian paluu' on tunnetun kulttuurikriitikon Timo Vihavaisen arvio yhteiskunnasta, jossa elämme. Vihavaisen tarkastelussa ovat eurooppalaisen sivilisaation murrokset, jotka ovat viitoittaneet tietä nykytilaan.

    Onko Eurooppa matkalla suvaitsevaisuudesta pysyvään konfliktiin ja kansanryhmien eriytymiseen – ja uuteen barbariaan? Onko eurooppalainen sivilisaatio vielä pelastettavissa? Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Otava)

  • Jenni Linturin kolmas romaani on teos äidinrak­kaudesta ja painosta, jonka edelliset sukupol­vet pakottavat seuraaville. Teoksen henkilöhahmot rakentuvat usko­mattomalla tarkkuudella kaikessa hellyydes­sään, heikkoudessaan, hädässään. Vaikka sota on päättynyt, tulevaisuutta ei heille näy. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusoakeyhtiö Teos)

  • Fjodor Dostojevski kuuluu venäläisen ja koko länsimaisen kirjallisuudenhistorian tärkeimpiin nimiin. Hänen vaikutuksensa psykologisen romaanin kehitykseen ja moderniin ihmiskuvaan on keskustelun yläpuolella, mutta siitä huolimatta hänestä keskustellaan jatkuvasti.

    Oliko hän profeetta vai väärä profeetta? Oliko hän anteeksiannon apostoli vai antisemiitti ja kiihkonationalisti? Toisin kuin moni niin sanottu klassikko, Dostojevski tuntuu jatkuvasti ajankohtaiselta. Miksi?

    Muun muassa näihin kysymyksiin etsivät vastausta 'Dostojevski – kiistaton ja kiistelty' -esseekokoelman neljätoista kirjoittajaa, jotka ovat kaikki alojensa arvostettuja vaikuttajia.

    Kirjan ovat toimittaneet Martti Anhava, Tomi Huttunen ja Pekka Pesonen. Ja kirjasta kertoo tuttuun tyyliinsä Kirjakammin isäntä Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala Oy)

  • Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen on sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla. Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen.

    Ilmar Taskan esikoisromaani "Pobeda 1946" on ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä. Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: WSOY)

  • 'Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksi'a on novellikokoelma ihmisen ja luonnon välisestä kanssakäymisestä. Taisto Tammelan esikoisteoksessa hehkuu metsän taika vesineen, kasveineen ja eläimineen. Kirjakammimies Juha Pikkarainen on kirjan parissa. (Kuva: Jukka Brusila)

  • Yksi sekunti voi muuttaa koko elämän. Rakastettunsa luo kiireellä ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Onnettomuus on kuin pommi, jonka sirpaleet tekevät tuhoa kaikkialla minne lentävät.

    Annamari Marttinen kuvaa tarkkavaistoisesti henkilöitään, jotka pahaa aavistamatta kulkevat kohti hetkeä, joka mullistaa heidän elämänsä. Olisiko ollut mahdollista valita toisin?

    Kirjasta kertoo Juha Pikkarainen. (Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi)

Inga kommande avsnitt

Klipp

  • Harva tulee miettineeksi, että pirssikyydin kokemusta voi parantaa. Jokainen kyllä tietää, että taksikuskeja on erilaisia, on puheliaita ja mykkiä, on kohteliaita ja töppyröitä, jotka eivät halua auttaa asiakasta, vaikka hän liikkuisi vaivalloisesti.

    Palvelumuotoilun projektipäällikkö Simo Rontti Lapin yliopistosta kertoo tämän päivän juttusarjassa konkreettisesti, miten taksikyydin asiakaskokemusta tutkitaan. Hän selvittää onko tuote tai palvelu hyvä asiakkaalle ja edistääkö se yrittäjän liiketoimintaa.

    Tutkija seuraa asiakkaan mielialoja koko ajan, kun hän käyttää jotain matkailutuotetta tai –palvelua. Tutkija esittää miten-kysymyksiä, kirjaa vastaukset ylös ja kommentoi, missä palvelu ontuu tai mitä voisi parantaa. Näin palvelumuotoilu läpivalaisee matkailutuotteen ja palvelun laadun. Toimittaja: Tapani Niemi. (Kuva: SINCO-arkisto)

  • Koko tasavallan media kummastelee, että mistä kumman syystä Lapin matkailu porskuttaa ja paikat hohkavat punaisena. Moni pitää sitä kansainvälisenä muoti-ilmiönä, joku toinen onnenkantamoisena ja joku muu pelkkänä sattumana, on vihdoin Lapin vuoro. Mutta kuinka moni ajattelee, että jospa Lapin matkailu onkin matkailijoiden kokemuksen mukaan laadultaan korkeaa? Jospa onnistumisen taustalla onkin määrätietoinen kehittämistyö ja korkea osaaminen?

    Tällaisiin mietteisiin Tapani Niemi tuli, kun keskusteli Anne Lukkarilan kanssa. Annen mukaan Lapin matkailu kävi 2000-luvulla perusteellisen laadunkehittämistyön ja nyt laitetaan kuntoon niin sanottua strategista johtamista. Niemi kysyykin hurskaasti katekismuksen sanoin. Mitä se on? (Kuva: Anne Lukkarilan kotiarkisto)

  • Ei ole pitkä aika, kun lehdistössä ja somessa pyöri uutinen, jonka mukaan suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä laskee. Tähän tulokseen päätyi englantilainen tutkijaryhmä, joka vertasi eri maiden älykkyyksiä. Suomessa asuva englantilainen tutkija väitti vakavissaan, että suomalaiset tyhmistyvät.

    No mutta herranen aika, hätääntyi toimittaja Niemi. Lappilaiset ovat samaa väestöä suomalaisten kanssa, siispä lappilaisetkin tyhmistyvät. Niemi etsi käsiinsä kaksi viisasta miestä, joilla on yhteensä 70-80 vuotta työtä lappilaisten ihmisten parissa. Mitä sanovat viisaat miehet, musiikinopettaja Esa Tikkala (kuvassa oik.) 65 v. ja lääkäri Pekka Raudaskoski?

  • Ennen vanhaan Lapissa väki kulki palkiselta toiselle. Maan tuotto oli alhainen ja yhdestä paikasta ei saanut riittävästi ruokaa. Maa ja vesi tuottivat vähän ja ihminen oppi suojelemaan toimeentulolähdettä, hän kiersi paikasta toiseen ja laittoi järven tarvittaessa kesannolle. Leipä oli pieninä palasina maailmalla, kuten Rautavaaran Tapsa rompotteli. Toimeentulomallia sanottiin moninaistaloudeksi.

    Tapani Niemi kiersi mennäviikolla Levi-tunturissa ja huomasi saman ikivanhan toimeentulomallin elävän uutta elämää matkailuelinkeinossa. Saamelainen nuori mies Ante Aikio on poromies, joka taamoo turistokkaa, joikaa ja kirjoittaa kirjoja ikivanhoista saamelaisista uskomustarinoista eli mytologiasta. Se on modernia moninaistaloutta metropoli-tunturissa. (Kuva: Sari Katainen)

  • Nuori massamatkaopas osoittaa sormella esinettä ja sanoo sen nimen ääneen. Sitten hän rientää toiseen paikkaan porukka perässään ja homma jatkuu tiukan aikataulun mukaan yhtä pinnallisesti ja ylimalkaisesti. Näin ainakin vaativa matkailija ja kulttuuria tunteva lappilainen ajattelee. Useille tämä riittää mutta matkailija muuttuu, kokemukset lisääntyvät ja turisti haluaa nähdä uusia asioita ja tuntea syvemmin.

    Inarilainen Oda-Liv Koivisto ja rovaniemeläinen Irene Kangasniemi ovat taidekäsityöläisiä mutta myös tarinamestareita. Heillä on yhteensä puolen vuosisadan kokemus tarinallisesta matkailutyöstä. Heidän mukaansa matkaoppaan pitää tuntea Lapin historiaa ja kulttuuria ja kertoa se tarinallisesti. Vain siten matkaopas kykenee varautumaan asiakkaisiin, joiden vaatimustaso kasvaa koko ajan. Oda ja Irene keskustelevat ongelmasta Tapani Niemen kanssa.

  • Irene ja Oda tunnetaan tarinamestareina, taidekäsityöläisinä ja matkailutyöläisinä, jotka ovat saaneet paljon huomiota Suomessa ja maailmalla. Useimmat lappilaiset eivät silti tunne heitä ja heidän töitään.

    Kangasniemen ja Koiviston teokset muistuttavat hyvän luontosuhteen merkityksestä ja siitä, mitä kaikkea luonto voi ihmisille opettaa. Luonto on ollut perinteisesti tarinoiden lähde ja kulttuurin perusta. Tarvitsemme tarinoita elääksemme, sanovat Irene Kangasniemi ja Oda-Liv Koivisto. Näyttelyä katsastaa Tapani Niemi

  • Kunnianarvoisa tsaarin rakennus sai uuden elämän vuoden 2016 marraskuussa, kun Mikkosen sisaret perustivat siihen reissumiesten hotellin. Mikko Sirviön mukaan he haluavat luoda reissumiehille edullisen matkakodin, jossa on tavallisen kodin tunnelma.

    Tällä hetkellä reissumiesten kodissa on 26 huonetta, joita vuokrataan vähintäänkin kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi kerrallaan. Ensi heinäkuuksi valmistuu 22 hotellihuonetta. Sirviö sanoo, että he tähtäävät heinäkuun loppuun, jolloin Rovaniemellä järjestetään kuninkuusravit. Se on tulikoe reissumieskodille, koska yöpymispaikat ovat muutenkin tiukassa Rovaniemellä. (Kuvassa sisarukset Anne ja Mikko Sirviö)

  • Vuonna 2017 Suomi Twitterin yksi vaikutusvaltaisimmista keskustelijoista oli Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä. Hänen twiittitahtinsa voi olla jopa 50 twiittiä päivässä. Tapio Räihä tavoitti Kärnän eduskunnasta ja kysyi, miten Suomessa tullaan sosiaalisen median vaikuttajaksi.

  • Rovaniemen Nampa ei ole ainoa Nampa maailmassa. Safariopas Pasi Pieskä (33v.) haluaa käydä niissä kaikissa. Pasi lähes rakastaa Nampoja.

    Hänestä itsestään tuli nampalainen, kun hän vanhempiensa mukana muutti Rovaniemelle Alanampaan kun aloitti ala-asteen ensimmäisen luokan. Koulu oli Ylinammassa.

    Lapsuuden nampalaisuus kiinnittyi Pasiin niin tiukkaan, että hän on ottanut siitä erikoisen harrastuksenkin, Nampa-matkailun. Hän kertoo vierailleensa jo yli 30 maassa ja käyneensä kaikilla maailman asutuilla mantereilla. Tähänastisista Nampa-matkoistaan Pasi on kirjoittanut pienen pokkarinkin nimeltään 'Nampa Traveller'. Sen kautta hän haluaa jakaa kokemansa ja näkemänsä myös muille.

    Jorma Korhonen tapasi Pasi Pieskän, kun tämä oli lähdössä jo neljättä kertaa Amerikkaan 'nampailemaan'. (Kuva edelliseltä Amerikan reissulta: Pasi ikuistamassa itseään Namman kaupungin portilla)

  • Pellolainen Erkki Ikonen teki elämäntyönsä opettajana, mutta hänet muistetaan myös tuotteliaana radio- ja tv-toimittajana. Erityisesti hänen muistetaan Lapin maakuntaradion Puhelintoivekonserteista, joita hän veti ohjelman varhaisina vuosina. Erkin rauhallinen puhetyyli ja miehen pehmeä, miellyttävä ääni soi monien korvissa vieläkin. Mitä Erkki Ikoselle nyt kuuluu? Jorma Korhonen kävi tapaamassa tuota 82-vuotiasta miestä Pellon Naamijoella. (Kuva: Jorma Korhonen)

  • Filosofian tohtori, kirjailija Markku Varis sai Erkki Tiesmaan julkaisemattoman tutkimuksen käsiinsä 1995, kun hän meni Oulun yliopistoon töihin. Markku ajatteli silloin julkaista Tiesmaan porosanaston, koska Markku oli poromiehen poika ja hänellä oli itselläänkin poroja. Maailmassa ei liene toista suomen kielen tutkijaa jolla on poroja, Varis tuumaili silloin.

    Kiire vei tutkijan ajan ja Markku palasi aiheeseen tänä syksynä. Väyläkirjat-kustantamo julkaisi tässä kuussa Suomalaisen poronhoitosanaston. Tapani Niemi ja teoksen toimittaja Markku Varis poimivat teoksesta kymmenkunta tuiki yleistä poronhoitotermiä, joita käytetään arkispuheessa Lapissa. Monet niistä ovat hyvin tuttuja mutta joittenkin merkitystä harvempi tietää. (Kuva: Väyläkirjat)

  • Enontekion Vuontisjärvellä elokuussa 1967 kaatui vene ja kolme pelkosenniemeläistä miestä hukkui, kaksi pelastui. Tapahtuma puhutti koko Suomea. Yksi pelastuneista oli 14-vuotias Juha Wiskari ja yksi hukkuneista oli Juhan isä. Juha Wiskari jäi kauhean onnettomuuden takia isättömäksi 14-vuotiaana.

    Juha Wiskari ja hänen poikansa laulaja Arttu Wiskari kävivät 50 vuoden takaisella turmapaikalla. Juha Mäntykenttä haastattelee miehiä.

Lyssna också