Näkökulma

Juho Keva ja saamelaiset eivät tanssi intiaanitansseja

  • 13 min
  • tillsvidare

Saamelaiset olivat täällä ensin, ennen suomalaisia.
Silti tuoreessa Visit Finland -sivuston videossa epäaitoihin saamelaispukuihin puetut, ei-saamelaiset tanssivat saamelaiskodassa intiaanitanssia. Miksi suomalaiset esittelevät meidät näin, kysyy Juho Keva, citysaamelainen ja Citysamit -yhdityuksen varapuheenjohtaja Helsingistä. Miksei esitellä turisteille sitä ihan aitoa saamelaisuutta, joka olisi paljon eksoottisempaakin?

Saamelaiset ovat pohjoisen alueen alkuperäiskansa, joita asuu Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisilla alueilla, ns. Saamenmaalla. Norja on tunnustanut saamelaisten oikeudet ratifioimalla YK:n ILO 169 –sopimuksen, joka tarkentaa alkuperäiskansojen oikeuksia kulloisessakin maassa sen olosuhteitten mukaisesti. Ruotsi ja Suomi eivät ole ratifioineet eikä Venäjä. Tanska on (Grönlanti).

Saamelaisia on Suomessa kymmenisen tuhatta eli noin 10% kaikista Saamenmaan asukkaista. 70% saamelaisista asuu muualla kuin Saamenmaalla ja heistä tuhatkunta isoissa kaupungeissa kuten Helsingissä ja Oulussa. Yksi tällainen citysaamelainen on Juho Keva.

Saamelaiset sanovat, että sopimuksen ratifioimatta jättäminen on valtapolitiikkaa. Ne valtiot, jotka eivät ratifioi, pidättävät oikeuden itsellään säädellä elinkeinoja sekä metsän- ja maankäyttöä. Kun miettii mihin päin maata enimmät kaivoshankkeet sijoittuvat ja minkä meren (Jäämeren) pohjasta öljyä ehkä aletaan tulevaisuudessa pumpata, ei tee mieli olla eri mieltä.

Alkuperäiskansastatus toisi oikeutta mutta myös valtaa. Se avaisi mahdollisuudet olla yhteydessä suoraan EU:hun ja koko maailmaan. Toisaalta: yhteydet esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltain alkuperäiskansajärjestöihin ovat jo nyt osalla väestöstä (taiteilijat, tutkijat) luontevat. Etelää ei tarvita – Saamenmaa ylittää valtiorajat ja tulee mainiosti toimeen keskenään.

Suomen ja Saamenmaan välillä ei kumminkaan vallitse sotatila, vaikka Mikko-Pekka Heikkinen sellaisen veijariromaanissaan Terveisiä Kutturasta kuvitteleekin.
(Saamelaiset muuten voittivat sen sodan.) Joillakin alueilla, esimerkiksi Käsivarren Lapissa, suomalaissyntyisten ja saamelaisten välillä on kyllä kovaa kärhämää; on taistoa alueista ja elinkeinosta sekä siitä, kuka oikeastaan on saamelainen ja kuka ei.

Etelän todellisuudessa oikea saamelaisuus on joka tapauksessa nosteessa.
Esimerkkinä vaikkapa syksyn 2015 Turun kirjamessut, joiden keskiössä saamelaiset ovat ja Kansallisteatterin Nils-Aslak Valkeapää - näytelmä, jota esitettiin Tukholmaa ja Tokiota myöten. Tai Suohpanterror – kuvataideryhmän esittäytyminen kesällä 2015 Mäntän kuvataideviikolla ja syksyllä 2015 Kiasmassa.

Eikä se, että Suomen BB:n ja Ruotsin Talentin voitti viime vuonna saamelainen, ole sattumaa.

JAANA SEMERI

Lisää aiheesta:

Suohpanterror - kuvataideryhmä Facebookissa
syksyllä 2015 Kiasmassa näyttelykokonaisuudessa Eri mieltä.
kuvataiteilijoita: Marja Helander, Markku Laakso, Outi Pieski
muusikoita: Ailu, Amoc, Niillas Holmberg ja Mimi Märak (Ruotsi)
Ann-Helén Laestadius (Ruotsi), kirjailija
Pauliina Feodoroff , teatterintekijä
Katja Gauriloff, elokuvantekijä
Nils-Aslak Valkeapää, runoilija
Ari-Pekka Lahti ja Hanna Brotherus: Áillohas – Auringon poika
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista
Queering Sápmi – life stories from a minority in a minority,
painettu kirja ja projekti
Mikko-Pekka Heikkinen (Kajaani, ei-saamelainen ) : Terveisiä Kutturasta
Jääräpää

Sändningar

  • on 14.10.2015 17.45 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Gummeruksen kotimaisen kirjallisuuden kustannustoimittaja Salla Pulli on noussut merkittäväksi uusien kirjailijoiden löytäjäksi. Hänen löytöjään ovat mm. esikoiskirjailijat Pauliina Rauhala ja Anni Kytömäki.

    Millaiset tekstit ovat Salla Pullin näkökulmasta niin merkityksellisiä ja tärkeitä, että ne on syytä painaa kirjaksi ja välittää kaikkien luettavaksi?

    Toimittaja Sari Möttönen

  • “Me eletään monien erilaisten katsomusten yhteiskunnassa. Kukaan ei voi olla enää uskottava, jos sanoo, että vain minun katsomukseni on oikea, että eihän täällä tarvitse edes muita kuunnella.” Uskontotieteilijä Teemu Tairan näkökulma.
    Toimittajana Sari Möttönen.

  • Suomalaisessa elokuvamaailmassa Sanna Salmenkallio tunnetaan esimerkiksi kaksinkertaisen parhaan musiikin Jussi-palkinnon voittajana, nuo elokuvat olivat Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta ja Virpi Suutarin Eedenistä pohjoiseen. Elokuvissa Salmenkallio on toiminut muusikkona ja säveltäjänä jo vuodesta 1991, mutta on tehnyt pitkän uran myös teatterissa säveltäjänä ja äänisuunnittelijana - tai äänidramaturgina.

    Keskustelu tilan ja äänen suhteesta käydään kunnianarvoisan 114-vuotiaan Kansallisteatterin suurelle näyttämölle, jossa Salmenkallio viimeksi työskenteli Paavo Westerbergin Mahdolliset maailmat -näytelmän parissa.

    Sekä tieteeseen että taiteeseen pätee se, että pitäisi saada seurata asiaa, joka alun perin näyttää virheeltä. Se on luovuutta, sanoo Sanna Salmenkallio. Miksi tehdä asioita, joiden lopputulos on jo alussa selvä?

    Toimittajana on J.P. Pulkkinen.

  • Miten henkilöhahmojen ja tilan suhde tuntuu kerronnassa? Mikä merkitys paikalla ja ympäristöillä on kerrontaan? Millaisin keinoin ja rajauksin kirjailija tuo ne esiin?

    Turun Luostarinmäen museoalueen kupeessa oleva 1800-luvulla rakennettu puutalo on remontin kourissa. Kirjailija Tommi Kinnuselle talo tuli vastaan sattumalta, samalla se oli sopiva paikka haastattelun tekoon. Ensisijaisesti puhutaan fiktiivisistä kuitenkin paikoista. Kinnusen kaksi romaania, Neljäntienristeys ja Lopotti kertovat saman kuusamolaisperheen vaiheista siten, että vanhimmat jaksot sijoittuvat 1800-luvun lopulle. Koillismaan, Pohjanmaan ja Helsingin paikallisväri nousee kirjojen sivuilta ja on kysyttävä Kinnuselta millaisin keinoja kirjailija tarvitsee herättääkseen tapahtumapaikat henkiin. Miten esimerkiksi sokea Helena kohtaa ympäristönsä ja mitä lukijan on ymmärrettävä.

    Toimittajana on J.P. Pulkkinen.

    Toimittajana on JP Pulkkinen.

  • Turhaan tilaan ja turhiin tavaroihin liittyy se, että me olemme vastuussa niiden hoitamisesta. Jos ne eivät ole hallinnassa ja käytössä niin tuo kaikki tulee meille kalliiksi, sanoo sisustusarkkitehti Hanni Koroma. Koroma on suunnitellut yli sata julkista tilaa ja yksityisasuntoa Suomessa ja ulkomailla.

    Näkökulma-ohjelmassa J.P. Pulkkinen vierailee Koroman kodissa Helsingin Kruununhaassa.
    Puheeksi tulevat luonnollisesti Helsingin keskustan neliöhinnat, jotka saattavat olla 7000 euron luokkaa. Usein rakentamisen myötä syntyy tiloja, jotka ovat merkityksettömiä. Syntyy paikkoja, joissa emme ole emmekä viihdy. Tulee kalliiksi olla ajattelematta ja ymmärtämättä niitä neliöitä, sanoo Hanni Koroma.

    Hanni Koroma puhuu myös tilan arvostuksesta, rauhan ja ajattomuuden ylellisyydestä, keittiön roolin muuttumisesta, huonekorkeudesta ja tilan tunnusta, valon merkityksestä ja aineettomuuden tunnusta.

  • “Tykkään puhua näyttämöistä. Kun puhun kohtauksista, mietin mikä olisi tälle asialle sopiva näyttämö.”

    Pekko Pesonen tunnetaan sellaisista elokuvista kuin Tyttö sinä olet tähti, Lapsia ja aikuisia, Onnenonkija ja Napapiirin sankarit, jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet suuria menestyksiä. Kolmososa on parhaillaan tekeillä. Talvivaaran kaivokseen liittyvien tapahtumien ympärille rakentunut Jättiläinen sai ensi-iltansa viime tammikuussa ja sai kriitikoilta pelkkää ylistystä. Kaivos on Jättiläisen jättiläinen, samoin se salaisuus, jota kaivoksen puuhaajat ja paikalliset virkamiehet pidättelevät sisällään. Kaivoksen rinnalla aluehallintovirasto kokoushuoneineen ei ole lähtökohtaisesti seksikkäin valinta elokuvan tapahtumapaikaksi. Silti, elokuvasta tuli myös trilleri. “Voit kuvitella, että ne aluehallintovirkamiehet olivat aika epäuskoisia, kun tulin kertomaan, että aion tehdä teistä elokuvan”, sanoo Pekko Pesonen.

    Näkökulmassa Pesonen kertoo mikä merkitys paikoilla on elokuvakäsikirjoittajalle. Miten tila alkaa tarinassa elää? “Hyvä elokuva rakentaa oman maailmansa ja se maailma jää kuvamuistiin.” Toimittajana on JP Pulkkinen.

  • Muoti on tiettynä ajanhetkenä oleva tapa pukeutua ja sitä kuvastaa jatkuva muutos.

    “Siinä on sellanen aika hierarkkinen ihmiskäsitys taustalla, että eurooppalainen keskiluokkainen kuluttaja voi hyvällä omallatunnolla jostain syystä käyttää vaatetta jonka on valmistanut joku ihminen kaukana toisaalla, toisessa kulttuurissa, hyvin huonolla palkalla ja hyvin huonoissa oloissa. Eli tavallaan käsityksemme siitä ihmisestä joka sen vaatteen on valmistanut on aika julma. Ja tätä ikävää epäkohtaa tää muodin systeemi tukee omilla toiminnoillaan ja sitä meidän pitäise kyllä kuluttajina enemmän miettiä.”

    Päivän Näkökulmassa muodintutkija Annamari Vänskä puhuu muodin, muotiteollisuuden ja ihmisen suhteesta.

    Toimittajana Sari Möttönen

  • Mihin me haluamme kuluttaa? Entä miten kunnon materialistiksi ryhtyminen voisi olla hyvä teko?

  • Mitä syntyy, kun nuori nainen päättää yrittää ymmärtää sotaa? Vaikka on lukuisia kertoja saanut kuulla, ettei hän pysty - ettei hän saa - tällaista aihetta käsitellä.

    - Ehkä ne, jotka kieltää aiheen käsittelyn nuorelta naiselta pelkää, että sieltä paljastuu jotain, joka romuttaisi tämän heidän monopolinsa sotajuttujen kertomisessa. Että paljastuisi jotain muitakin näkökulmia kun se virallinen totuus, pohtii sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseinen

    Syntyy sarjakuva-albumi Kannas, siihen liittyviä näyttelyjä, video-installaatio ja soundtrack.
    Albumissa Hanneriina Moisseinen katsoo sotaa yhden mielensä kadottaneen sotakarkurin, nuoren karjakon ja lehmän näkökulmista.

    - Kyllä miusta tuntuu että olen ymmärtänyt jotain juuri siksi, että en kuvittelekaan tietäväni siitä mitään. Ehkä olen juuri siksi saanut selville sellaisia muita asioita, kuin mitä yleensä kerrotaan totuuksina tai historiallisina faktoina.

    Soundtrackin sarjakuvaan on tehnyt Eero Grundström. Se löytyy kuunneltavaksi Soundcloudista: https://soundcloud.com/kannas-soundtrack

    Videoteos Visa Knuuttila.
    Hanneriinan valokuva: Heikki-Pekka Vaara

  • ”Turbulenssi on ollut kovaa ja sykli aika nopea”, kuvaa Mikko Kouki viime vuosien tilannetta laitosteatterien johdossa. Kouki itse on ollut teatterinjohtaja reilut 13 vuotta. Näyttelijää pyydettiin turkulaisen Linnateatterin ensimmäiseksi johtajaksi vuonna 2002. Sieltä tie vei Oulun kautta Turun Kaupunginteatteriin. Koko johtajauran ajan Koukin rinnalla on työskennellyt nykyinen Turun kaupunginteatterin toimitusjohtaja Arto Valkama. Kouki ja Valkama sukkuloivat koko ajan toistensa alueilla. He istuvat samassa huoneessa ja tekevät päätökset yhdessä. Näkökulma-ohjelmassa Mikko Kouki puhuu johtamisesta, taiteesta ja rahasta.

    Toimittajana on Tuula Viitaniemi.

  • ”Tiede ja taide ovat sivistyksen ylläpitäjiä tässä maailmassa, jossa inhimillisyys ja humaani ajattelu tuntuvat väistyvän kovien arvojen, vihamielisyyden ja pelon tieltä”, sanoo Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen. Nurminen johtaa myös Mynämäellä sijaitsevaa Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssiä. Kartano on ollut Nurmiselle nyt kahdeksan vuoden ajan näköalapaikka taiteilijoiden työhön ja ajatteluun. ”On ollut mielenkiintoista huomata, miten taiteilijat ovat ihan selvästi niitä, jotka aavistavat yhteiskunnan heikot signaalit ensimmäisenä”, Nurminen toteaa. Kartanoon pestattiin vakituinen yhteisötaiteilija heti toiminnan käynnistyessä vuonna 2008. Hanna Nurminen kertoo, miksi yhteisötaiteilija on palkattu, ja millaiseksi kartanon ja ympäröivän pitäjän suhde on muodostanut.

    Toimittajana on Tuula Viitaniemi.

  • Taidetta on alettu tarkastella sen oletetuista vaikutuksista käsin, sanoo teatteriohjaaja ja esitystaiteilija Vihtori Rämä. Taiteelta vaaditaan hyvinvointia ja pakoa arjesta. Rämä on ohjannut teatteria eri puolilla Suomea ja johtanut Rovaniemen sekä Joensuun kaupunginteattereita. Joensuusta Rämä sai vuosi sitten keväällä potkut, koska katsojaluvut laskivat ja budjettikin petti. Freelancer-ohjaajana nyt työskentelevä Vihtori Rämä puolustaa taiteen itsenäisyyttä. Hänen mielestään teatteriväen tulisi jatkuvasti kyseenalaistaa oman toimintansa perusteita, kysyä, millä tavoilla ja millä ehdoilla he taidettaan tekevät. Pitäisi kysyä: kuka on se, joka minussa ajattelee? Rämän mukaan teatteria vaivaa opportunismi: tekijät ovat itse luovuttaneet pois valtansa ja vapautensa, muuttuneet taiteilijoista asiakaspalvelijoiksi.

    Toimittaja on Tuula Viitaniemi.

Inga kommande avsnitt

Lyssna också