Ooppera

Heinz-Juhani Hofmannin kamariooppera Ahti Karjalainen - elämä, Kekkonen ja teot

  • 1 t 5 min
  • utgått

Libretto: Juha Hurme. - Solisteina Herman Wallén (Ahti Karjalainen), Anu Komsi (Urho Kaleva Kekkonen), Piia Komsi (Kraut) ja Annika Mylläri (Viina), sekä Kokkola Opera Ensemble, joht. Dalia Stasevska. - Kokkolan kaupunginteatterissa 5.6.2012 äänitetyn esityksen toimittajana on Karoliina Vesa. - Tämän esityksen jälkeen säveltäjä on vielä täydentänyt teostaan, ja tämä uudistettu versio on sittemmin ilmestynyt myös äänilevyjulkaisuna.

Sändningar

  • lö 19.9.2015 19.03 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • 3-näytöksinen ooppera

    Musiikinjohto Aapo Häkkinen

    Esityksen konsepti Erik Söderblom
    Ohjaus Ville Sandqvist

    Helsingin Barokkiorkesteri
    Helsingin kamarikuoro

    Solistit:
    Gustaf Ericsson Wasa - Mario Zeffiri, tenori
    Christiern II - Cornelius Uhle, baritoni
    Sevrin Norrby - Niall Chorell, tenori
    Christina Gyllenstierna - Martina Janková, sopraano
    Cecilia af Eka - Helena Juntunen, sopraano
    Margaretha Wasa - Monica Groop, mezzosopraano
    Sveriges Skydds-ängel - Tuuli Lindeberg, sopraano

    Oopperan väliajalla ja sen päätteeksi professori Veijo Murtomäki, muusikko Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Outi Paananen.

    Kustaa Vaasa kertoo Ruotsin kuninkaan taistelusta Tanskan kuningas Kristianin johtamia valloittajia vastaan Ruotsin valtakunnassa 1500-luvulla.

    Kadonneeksi luultua oopperaa ei ole koskaan esitetty säveltäjänsä elinajan jälkeen. Kozeluch (1747-1818) oli Mozartin merkittävä kilpailija, ja aikalaisten keskuudessa näistä kahdesta jopa arvostetumpi.

    Huikeassa videoteknisessä toteutuksessa Musiikkitalon konserttisali muuntuu keskiaikaisen valtataistelun areenaksi.

    SYNOPSIS

    Alkusoitto:
    Søren Norby saapuu Helsingin Musiikkitalolle. Hän kävelee salista toiseen, kunnes saapuu linnan tyrmään.

    I NÄYTÖS
    Kustaa Vaasan äiti Cecilia ja sisko Margareta, jonka puoliso Joakim Brahe mestattiin Tukholman verilöylyssä, ovat vangittuina Tukholman linnassa.

    Vangittujen naisten ja lasten joukkoon liittyy myös Sten Sturen leski Kristina Gyllenstierna. Kristiina kertoo kapinaliikkeen johtajan Kustaa Vaasaan olevan kaupungin ulkopuolella. Naiset panevat kaiken toivonsa Kustaa Vaasaan.

    Søren Norby astuu tyrmään ja ilmoittaa, että naiset viedään Kristian II:n, Tukholman verilöylyn toimeenpanijan, luokse.

    Kalmarin unionikuningas, Tanskan Kristian II, lisänimeltään Tyranni, kävelee kunnian kentillä pitkin Tukholman linnan saleja.

    Saavuttuaan perille Kristian saa kuulla Norbyltä Kustaa Vaasan ruotsalaisjoukkoineen olevan lähettyvillä. Norby kehottaa Kristiania maltillisuuteen. Kristian uhoaa tuhoavansa vihollisen ja käyttävänsä Kustaan äitiä panttivankina.

    Naiset tuodaan Kristianin eteen. He raivoavat Kristianille, syyttävät tätä miestensä murhaamisesta ja sanovat olevansa valmiita kuolemaan myös itse.

    Kristian päättää lähettää Kristiinan taivuttelemaan ruotsalaisia perääntymään välittömästi. Mikäli Kustaa kieltäytyy, hän tulee saamaan äitinsä pään lahjana heti seuraavana päivänä. Cecilia, Kustaan äiti, kehottaa Kristiinaa kieltäytymään ja toteaa mieluummin kuolevansa.Kristiina suostuu kuitenkin Kristianin lähettilääksi ja lähtee Norbyn kanssa.

    Kustaa Vaasan kapinaleiri piirtyy esiin kaupungin laitamilla.

    II NÄYTÖS
    Auringon laskiessa Kustaa Vaasa pohtii elämän katoavaisuutta. Yhdessä sotilaittensa kanssa
    hän rukoilee kerettiläisten protestanttista Jumalaa suojelemaan Ruotsia ja antamaan voimia
    vihollisen lyömiseen. Kustaa määrää hyökkäyksen alkamaan aamunkoitteessa.

    Norby ja Kristiina saapuvat. Kustaa hämmästyy luullessaan Sten Sturen lesken toimivan yhteistyössä vihollisen kanssa. Kristiina kertoo Kristianin tappavan Kustaan äidin, mikäli hän
    ei peräänny. Kristiina kehottaa Kustaata siitä huolimatta hyökkäämään. Norby ei ole osannut
    odottaa tällaista käännettä.

    Kustaa ahdistuu ja epäröi, ei tiedä mitä tehdä. Hyökkääminen johtaa hänen äitinsä kuolemaan,
    perääntyminen valtakunnan menetykseen. Hän kysyy neuvoa sotilailtaan, jotka ilmoittavat
    olevansa valmiita uhraamaan Ruotsin puolesta kaiken. Kustaa lähettää Norbyn viemään
    Kristianille sanan, että hän on valmis taistelemaan kuolemaan saakka. Kristiinaa hän pyytää
    sanomaan jäähyväiset äidilleen.

    Jäätyään yksin Kustaa kiroaa Kristianin julmuuden ja kutsuu taivaallisia voimia tuhoamaan
    tämän. Lopulta hän vaipuu uneen.

    Ruotsin Suojelusenkeli ilmestyy. Hän kutsuu ihanat henget paikalle lahjoittamaan Kustaalle
    autuaat, voimia antavat unet.

    Henget laulavat ja tanssivat nukkuvalle Kustaalle. Uneen ilmestyy Voitto, jota seuraa Maine, joka laakeroi Kustaan. Mainetta seuraa Kunnia, jolta hän saa kruunun ja valtikan. Sen jälkeen saapuu Rakkaus, joka johdattaa Kustaan hänen äitinsä luokse, ja lopulta he yhdessä kohtaavat Kuolemattomuuden, joka korkealla ilmassa kantaa kuvaa Kustaa Vaasasta.

    Suojelusenkeli ilmoittaa, että Kustaa Vaasa tulee hallitsemaan Ruotsia. Suojelusenkeli
    pyytää Ceciliaa antamaan pojalleen palmunlehden merkkinä tehtävän täytäntöön panosta, maan
    pelastamisesta.

    III NÄYTÖS
    Cecilia viruu yksin tyrmässä. Hän rukoilee pojalleen voimia pysyä päätöksessään. Hän ei pelkää
    kuolemaa. Hän jopa uskoo sen olevan siunaukseksi pojalleen.

    Kristiina saapuu ja kertoo käynnistään Kustaan leirissä. Kustaa on päättänyt pysyä hyökkäyssuunnitelmassaan.

    Cecilia ylistää poikaansa. Norby saapuu hakemaan Ceciliaa Kristianin luokse. Hänet on määrä viedä laivalle, näkyvälle paikalle, estämään hyökkäystä.

    Kristian on nähnyt painajaisunta. Raivottaret ovat ryöstäneet häneltä kruunun ja valtikan.
    Tukholman verilöylyssä mestatut, Kustaan isä Erik Johansson Vasa, Sten Sture ja Joakim Brahe,
    ilmestyvät kukin vuorollaan. Tultuaan tolkkuihinsa Kristian vannoo voittoa Kustaasta.

    Norby saapuu. Hän kertoo ruotsalaisten olevan linnan porteilla ja yrittää taivutella Kristiania
    vapauttamaan Kustaan äidin, sillä teko voisi saada ruotsalaiset luopumaan hyökkäysaikeista.
    Kristian ei aio missään nimessä luopua pantistaan. Hän haluaa nähdä ruotsalaisen veren vuotavan.
    Norbyn ja Kristianin välille kehkeytyy eripura. Kristian uhkaa Norbyä väkivallalla. Norbyn
    mielestä Kristianin olisi pikemminkin syytä olla huolissaan ruotsalaisten väkivallasta. Kristian
    sanoo hänellä olevan tikari heille molemmille. Silloin trumpetit kutsuvat taisteluun.

    Hyökkäys! Kustaa Vaasa on joukkoineen linnan muureilla. Valtaus. Cecilia ja Kustaa kohtaavat,
    Kristiina ja Margareta ovat turvassa. Norby liittyy ruotsalaisten joukkoihin. Kristian pakenee,
    häipyy alas Musiikkitalon uumeniin ja palaa takaisin Tanskaan.

    Cecilia kertoo, kuinka Søren Norby järjesti hänen pakonsa ja pelasti hänet. Kaikki ylistävät
    Kustaa Vaasaa, Ruotsin kuningasta.

  • Libretto Michael Baran ja Jyrki Linjama. Ohjaus Michael Baran. Lars Levi Laestadius - Esa Ruuttunen, baritoni. Enkeli Sofia, sekä naisia Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden vaikutuspiiristä - Laura Mäkitalo, mezzosopraano. Kamariorkesteri Soli Deo Gloria. Musiikinjohto Juhani Lamminmäki. Oopperan väliajalla illan oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat Risto Nordellin vieraina säveltäjä Kimmo Hakola ja tutkija Johanna Hurtig.
    Äänitetty Turun tuomiokirkossa 11.2.

    SYNOPSIS
    Ooppera tapahtuu Laestadiuksen kuolinvuoteella, tajuttomuuskohtauksen aikana,
    hetki ennen kuolemaa. Ajan ja paikan rajat katoavat: Laestadius kohtaa
    enkelin, kokee takaumia omasta elämästään ja saa kirjeitä tulevaisuudesta,
    oman aikamme naisilta.
    PROLOGI
    Enkeli Sofia laulaa Laestadiuksen sielunmessua. Enkeli kertoo Laestadiukselle,
    että tämän seuraajat tekevät pahoja tekoja. Laestadiuksen kysymyksiin Sofia
    lupaa vastauksen kolmen kirjeen muodossa. Seuraa ylimeno ja sen osana
    ensimmäinen raamattumeditaatio, katkelma Vuorisaarnasta.
    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius on nuori kasvitieteilijä kenttätyössä. Hän löytää uuden sannikkaislajin
    ja iloitsee siitä. Sofia tutkii Raamatun luomiskertomusta.
    2. KOHTAUS
    Laestadius on vanha ja turhautunut kansatieteilijä. Hän saa 1. kirjeen tulevaisuudesta,
    oopperalaulajalta, Ailalta, jota 1900-luvun lestadiolaiset ovat yrittä-
    neet estää valitsemasta laulajan ammattia. Laestadius pitää parannussaarnan.
    Lopussa Sofia tutkii jälleen Raamattua: ”Cantate Domino canticum novum”:
    Laulakaa Herralle uusi laulu.
    VÄLIAIKA
    TOINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Nuoren Laestadiuksen kihlautuminen ja avioituminen Brita-Kajsan kanssa.
    Seuraa siirtymä: Brita-Kajsan kehtolaulu ja Sofian laulama sielunmessu johdattavat
    2. kirjeeseen. Siinä Liisa kertoo oman kokemuksensa avioitumisesta
    körttipapin kanssa sekä kokemuksensa lestadiolaisesta hoitokokouksesta
    1980-luvun Suomessa. Laestadius järkyttyy. Sitten hän alkaa muistella oman
    elämänsä naisia.
    2. KOHTAUS
    Keski-ikäinen Laestadius kohtaa Lapin Marian. Tämä saarnaa Laestadiukselle
    synnit anteeksi. Marian työnäyn innoittamana Laestadius pitää toisen saarnansa.
    Lopussa saarna katkeaa siihen, ettei hän kykene aloittamaan Isä meidän
    -rukousta.
    KOLMAS NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius kipuilee isättömyyttään, elää uudelleen 3-vuotiaana kuolleen poikansa
    ruumiinsiunauksen ja putoaa siitä omaan varhaislapsuuteensa, juopon
    isän väkivallan kohteeksi. Isä sammuu ja Laestadiuksen saamelaisen äidin
    kehtolaulu lohduttaa ja ilahduttaa pikkupoikaa.
    2. KOHTAUS
    Laestadius saa 3. kirjeen tulevaisuudesta, Maijalta, joka on lapsena joutunut
    seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja jonka lestadiolaisyhteisö on asettunut
    tekijöiden puolelle ja Maijaa vastaan. Laestadius murtuu täysin. Hän kykenee
    kuitenkin tekemään oikeita kysymyksiä. Silloin Sofia ilmestyy hänelle näkyvä-
    nä, ja he lukevat yhdessä katkelman Ilmestyskirjasta, Jumalan Karitsasta, joka
    yksin kykenee ”avaamaan kirjan”. He käyvät vielä läpi kaikki kirjeet. Kello kutsuu
    Laestadiusta viimeiselle rajalle. Sofia rukoilee hänen puolestaan.

  • 3-näytöksinen ooppera vuodelta 1854
    Libretto: Eugène Scribe

    Musiikinjohto - Sakari Oramo
    Kokkola Opera Meyerbeer -orkesteri ja SibA Brass
    Meyerbeer-oopperakuoro, kuoromestari Chloé Dufresne

    Ohjaus: Maria Sid
    Kuoromestari: Chloe Dufresne
    Korrepetitio: Pia Värri

    Katariina Viipurista - Anu Komsi, sopraano
    Tsaari Peters - Michael Leibundgut, basso
    Prascovia - Anna Palimina, sopraano
    Ismail Danilowitz - Herman Wallén, tenori
    Gritzenko - Heikki Kilpeläinen, baritoni
    Georges Skawronski - Oliver Kuusik, tenori
    Natalie - Johanna Lehesvuori, sopraano
    Ekimonna - Annastiina Tahkola, sopraano
    Reynolds - Peter Achrén
    Germoloff - Robin Turunen

    Kukkaistytöt - Emilie Achrén ja Hilla Mäntylä
    Leipurin apulainen - Taras Kolsnyk

    - Suoran lähetyksen väliajalla professorit Hannu Salmi ja Veijo Murtomäki sekä Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen taustoista.

    Oopperan tapahtumat:

    1. NÄYTÖS
    Viipurin lähistöllä Suomenlahden rannalla kirvesmiehet ja muu kylän väki nautiskelevat päivätauosta. Tsaari Pietari esiintyy kirvesmiehenä ja haluaa olla ahkera. Leipuri Danilowitz ilmestyy kauppaamaan piirakoita ja kakkujaan työväelle, joka innostuu pilkkaamaan Pietaria hänen ihastumisestaan kanttiininpitäjä Katariinaan. Pietari ärsyyntyy ja väki innostuu juomaan ja tanssimaan, nostaa maljan Suomelle ja rukoilee samalla Jumalan suojelusta Ruotsille. Danilowitz provosoi kilistämään Venäjän Tsaarin kunniaksi, jolloin suomalaiset hermostuvat ja meinaa syntyä tappelu, kunnes kello soi taas takaisin töihin.

    Danilowitz ja Pietari toteavat olevansa Moskovasta kotoisin kumpainenkin joten liittyvät Tsaarin armeijaan.

    Pietari kuulee huilunsoitonopettajansa Georges Skawronskin soittoa ja haluaa soittaa mukana ja vähän juodakin. Katariina keskeyttää kostean soittotunnin kertoakseen, että on juuri onnistunut sopimaan avioliitosta veljensä Georgesin ja ystävänsä Prascovian välillä, luvan antoi Prascovian eno Reynolds.

    Pietari ja Georges kehuvat Katariinaa hyväksi diplomaatiksi ja taivaalle ilmestyy Pohjantähden tähtikuvio ja Katariinan ja Georgesin äidin ennustus.

    Prascovia juoksee hätääntyneenä paikalle ja kertoo kyliä polttavan tataariarmeijan lähestyvän. Katariina lupaa hoitaa tämänkin tilanteen, käskee muut piiloon ja jää kohtaamaan tataarit ja heidän päällikkönsä Gritzenkon.

    Katariina lumoaa tataarit laulullaan ja ennustaa kaikille onnea ja Gritzenkolle korpraalin arvoa, jos tämä liittyykin Tsaarin armeijaan. Tataarijoukkio on kerralla selätetty muutamalla trillillä ja koloratuurilla ja poistuvat paikalta.

    Tuskin on ehtinyt Katariina hengähtää, kun Pietari ilmestyy paikalle ja alkaa flirttailla Katariinalle. Katariina vastaa flirttiin ja kuulee mielessään taas äitinsä ennustuksen, jossa Katariina kohtaa suurmiehen ja pääsee itsekin pitkälle elämässään. Rakastuneet vaihtavat sormuksen ja kaulakorun keskenään.Pietari jättää jäähyväiset ja vannoo uskollisuutta Katariinalle.

    Prascovia juoksee Katariinan luo entistä hätääntyneempänä, häät Georgesin kanssa ovat uhattuna ja sitä myötä kuherruskuukausi, koska Geroges on kutsuttu armeijaan. No ei hätää, Katariina lupaa hoitaa homman niin, että nuoripari saisi kaksi viikkoa olla keskenään häitten jälkeen.

    Koittaa häät, joissa on iloinen ja riehakas tunnelma.Katariina astuu laivaan sotilaaksi pukeutuneena ja uhrautuu Georgesin puolesta armeijaan.

    2. NÄYTÖS
    Tsaarin armeijan sotilaat rentoutuvat sotilasleirissä tanssien ja juoden, Danilowitz innostuu esittämään kasakkalaulua, hulvatontota menoa jatkuu naissotilaitten rumpumarssilla ja Tsaarin marssilla, joka onkin yhtäkkiä kielletty.

    Gritzenko on kuin onkin Korpraali, kuten Katariina ennusti ja on vastaanottanut salaliitosta kertovan kirjeen, jonka Katariina osaa lukea. Germoloff tulee ilmoittamaan Tsaarin määräyksestä ottaa kauhea Nagaikka-ruoska käyttöön armeijan omassa kurinpidossa. Sotilaat eivät tykkää asiasta. Gritzenko määrää Katariinan sotilaan valeasussa vahtimaan erästä telttaa.

    Vahtivuorossaan Katariina tunnistaa teltassa ryypiskelevät miehet Pietariksi ja Danilowitziksi ja yrittää vakoilla heitä. Kanttiinin naiset Nathalie ja Ekimonna liittyvät ryyppyseuraan ja kertovat juttua arpakuutioista, joilla arvotaan lemmitty. Katariina on kauhuissaan, kun näkee Pietarin pettävän häntä. Gritzenko yrittää saada Katariinan jättämään vahtivuoronsa, mutta tämäpä ei suostu ja antaa vielä Gritzenkolle korvapuustinkin! Tästä suivaantuneena Gritzenko saa juopuneen Pietarin määräämään Katariinalle kuolemantuomion. Kun Katariinaa viedään teloitettavaksi, niin Katariina lähettää Pietarille sormuksensa yhdessä salaliitosta kertovan kirjeen kanssa.

    Kapinalliset riehaantuvat yhä enemmän kiroamaan Tsaarin pahuutta, kunnes Pietari paljastaa itsensä Tsaariksi ja lupaa hallita valtakuntaansa voittajana. Kaikki kumartavat Tsaarille ja vannovat hänelle uskollisuutta.

    3. NÄYTÖS
    Tsaari Pietari on onnettomana palatsissaan ja luopuisi mistä vaan, jos vaan saisi Katariinansa takaisin. Danilowitz yrittää lohduttaa Tsaaria surussaan. Gritzenko tulee anomaan ylennystä, kun on nyt niin ansioitunut sotilaana.Tsaarille paljastuu kuka Katariinan kuoleman takana on, mutta Gritzenko ilmoittaakin että Katariina pääsi uimalla luoteja pakoon. Katariina ei siis olekaan kuollut!
    Tällä välin suomalaisia on saapunut palatsin porteille ja Prascovia ja Georges törmäävät Gritzenkoon, joka nyt uhkaa Georgesia kuolemantuomiolla. Prascovia ja Georges päättävät paeta, mutta Danilowitz ilmoittaa Katariinan olevan elossa ja pian hänet tuodaankin palatsiin shokissa ja muistinsa menettäneenä.

    Pietari auttaa Katariinaa muistamaan tuomalla hänen eteensä muistoja Viipurista ja huilutunneista. Viimein tutut huilumelodiat saavat Katariinan tokenemaan ja samantien järjestetään häät, jossa Pietari saa Katariinansa ja Katariinasta tulee Tsaaritar äitinsä ennustuksen mukaisesti.

  • Erkki Melartin: Aino
    Libretto: Jalmari Finne, perustuu Kalevalan runoihin
    Musiikinjohto Klaus Mäkelä

    Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

    Aino - Helena Juntunen, sopraano
    Väinö - Juha Kotilainen, baritoni
    Jouko - Jyrki Anttila, tenori
    Annikki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano
    Taina, äiti - Jeni Packalen, mezzosopraano
    Vedenneidot - Meriliinu Haataja, sopraano, Tuula Paavola, altto, ja Johanna Lehesvuori, sopraano

    Suoran lähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja oopperalaulaja Jaakko Kortekangas.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Aino on hakemassa vihdaksia ja laulaa auringolle ja keväälle: "rientävi sorea sulho, aurinko ylinen ylkä ". Aino muistaa syntymäänsä. Silloin alkoi uhrilehdossa kasvaa "Ainon koivu, Ainon sielu". Väinö kuulee laulun ja innostuu, sillä Ainolla on hänen mielestään sama kaipuu ja "ikuinen ikävä" kuin hänellä. Väinöltä puuttuvat luonnon syntysanat ja hän uskoo saavansa ne luonnosta syntyneen Ainon kanssa. Vasta silloin Väinö olisi kokonainen. Aino ei halua, vaan pakenee metsään. Väinö tuntee kuin nuortuneensa Ainon vaikutuksesta. Hän ei halua Ainoa väkisin, vaan päättää tulla pyytämään Ainoa tämän perheeltä. Taina etsii Ainoa, tytärtään. Myös Ainon veli Jouko tulee etsimään. Aino löytyy, mutta hän on allapäin. Aino kertoo unestaan: hän oli lentänyt lintuna, haukka oli syöksynyt häntä kohti ja silloin hän oli lentänyt auringon syliin. Sitten hän sanoo Väinön pyytäneen häntä. Taina ilahtuu suurmiehen kiinnostuksesta, mutta Jouko vakuuttaa kukistavansa Väinön. Jouko odottaa, kun Väinö tulee kalevalaistensa kanssa. Yhteenotto huipentuu Väinön laulaessa Joukon suohon ja loihtiessa myrskyn. Jouko on valmis lupaamaan mitä vain päästäkseen pulasta, ja lopulta hänen täytyy antaa sisarensa ennen kuin Väinö laulaa hänet vapaaksi.

    II näytös
    Aino istuu koivun juurella ja laulaa "tuli kevät, tuli toivo, tuli kevät, tuli kaiho, tuli ikuinen ikävä". Ainon nuorempi sisar Ainikki tulee ja iloitsee käkien kukkumisesta. Aino uskoo jo Joukon voittaneen koska luonto kukoistaa. Aino sanoo odottavansa aurinkoa sulhasekseen, mutta Ainikki sanoo Väinön olevan tulossa. Jouko tulee ja joutuu tunnustamaan joutuneensa tappiolle ja luvanneensa Ainon Väinölle. Jouko pakenee, Aino on epätoivoinen, mutta Taina iloitsee häistä. Väinö tulee väkensä kanssa. Aino ei vieläkään halua hänelle, mutta Väinö ei luovuta, sillä Aino on hänelle "selitys kysynnän kaiken, elon selvitys ihana." Väinöä pyydetään laulamaan, mutta hän haluaa avukseen soittimen, loihtii Ainon koivusta kanteleen ja laittaa siihen kielet Ainon hiuksista. Väinö alkaa soittaa, mutta soitto on "suruista tehty, murehista muovaeltu", ja silloin Väinö huomaa surun kaiken syntysanaksi. Väinön laulaessa Aino tuntee saavansa siivet, kohoavansa ilmaan ja lentävänsä kohti aurinkoa. Hän katoaa metsään, ja Väinö ihmettelee, miksi äkkiä "soitto on samea kuin ois riemu kesken laannut". Ainoa lähdetään etsimään.

    Epilogi Väinön laulaessa Aino on ymmärtänyt oman ikävänsä: "kun hän suruja ylisti, tunsin, hän minusta lauloi." Nyt hän kuuntelee rannalla hurmioituneena vedenneitojen laulua ja odottaa auringon nousua. Kuoron laulaessa nousevan auringon ylistystä "kuin itse luonto laulaisi " Aino syöksyy mereen.

    (Lähde: Suomen Kansallisooppera)

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Lyssna också