Ooppera

Kaija Saariahon Émilie

  • 1 t 48 min
  • utgått

Monodraama. Libretto: Amin Maalouf. Suomen kansallisoopperan orkesteri, joht. André de Ritter. Émilie du Châtelet - Camilla Nylund, sopraano. (Äänitetty 2.4.) - Ennen oopperaa tietokirjailija Marjo T. Nurminen ja Outi Paananen keskustelevat Émilie du Châtelet'sta, joka oli innovatiivinen tieteellinen ajattelija, matemaatikko ja fyysikko. Oopperan päätteeksi säveltäjä Kaija Saariaho ja sopraano Camilla Nylund ovat FT Liisamaija Hautsalon ja MuT Annika Ollinkarin haastateltavina. (Tilaisuus on äänitetty Suomen kansallisoopperan Ihana Émilie -seminaarissa 1.4.)

Sändningar

  • lö 11.4.2015 19.05 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Giuseppe Verdi: Luisa Miller
    3-näytöksinen ooppera (melodramma tragico)
    Libretto: Salvadore Cammarano [1801-1852]
    Tekstin alkuperä: Friedrich von Schiller: näytelmä "Kabale und Liebe"

    Musiikinjohto: Bertrand de Billy
    Metropolitan oopperan kuoro ja orkesteri

    Luisa - Sonya Yoncheva, sopraano
    Miller - Placido Domingo, baritoni
    Rodolfo - Piotr Beczala, tenori
    Kreivi Walter - Alexander Vinogradov, bassobaritoni
    Wurm - Dmitri Belosselski, basso
    Federica - Olesya Petrova, mezzosopraano
    Laura - Rihab Chaieb, mezzosopraano

    Illan aikana teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat korrepetiittori Liisa Pimiä, toimittaja Jan Granberg ja Outi Paananen.
    (Teos äänitetty 14.4.)

    I NÄYTÖS "Rakkaus"
    Kohtaus 1
    Eläkkeellä olevalla sotilaalla Millerillä on tytär Luisa, jonka syntymäpäivänä kyläläiset kokoontuvat onnittelemaan tyttöä. Paikalle saapuu myös Luisaan rakastunut Rodolfo. Oopperan pahis, linnanvuoti Wurm on kuitenkin päättänyt saada Luisan omakseen. Jotta Wurm onnistuisi aikeessaan, hän paljastaa Millerille, että Luisaa kosiskeleva nuori mies on itse asiassa valeasuinen aatelinen, kreivi Walterin poika. Kohtaus päättyy Isä Millerin huolestuneeseen aariaan. Miller on aavistanut pahaa ja Wurmin tuoma tieto saa isän sydänalan pakahtumaan.

    Kohtaus 2
    Kreivi Walterin linna. Kreivi valittaa kuinka vaikeaa isänä oleminen on. Estääkseen poikansa Rodolfon epäsäätyisen avioliiton Luisan kanssa, kreivi määrää Rodolfon avioitumaan Ostheimin herttuattaren, Federican kanssa.

    Rodolfo ja Federica ovat lapsuudensytäviä, ja niinpä Rodolfo päättää uskoutua Federicalla ja kertoa rakastavansa Luisaa. Rodolfo luulee saavansa osakseen ymmärtämystä, mutta toisin käy. Federica yltyy mustasukkaiseksi.

    Kohtaus 3
    Millerin talo. Isä kertoo Luisalle, että Rodolfo onkin aatelinen ja hänen on määrä solmia säätynsä mukainen avioliitto herttuatar Federican kanssa. Paikalle saapuva Rodolfo kuitenkin vakuuttaa rakkauttaan Luisaa kohtaan ja nuoret pyytävät lupaa avioitua.

    Rodolfoa vakoileva kreivi ilmestyy paikalle ja alkaa uhkailla sekä Milleriä että Luisaa vangitsemisella. Tämä raivostuttaa Rodolfon, joka kohtauksen lopuksi uhkaa paljastaa maailmalle isänsä synkän salaisuuden. Mikä se on, sitä ei vielä tässä vaiheessa paljasteta.

    II NÄYTÖS "Juonittelu"
    Kohtaus 1
    Millerin talo. Kylän väki kertoo, kuinka se on nähnyt vartijoiden retuuttaneen vanhaa miestä kahleissa vankeuteen. Kreivi Walter on siis toteuttanut uhkauksensa ja vangituttanut Millerin.

    Luisaa itselleen havitteleva linnanvuoti Wurm pelmahtaa paikalle ja väittää tietävänsä pelastuskeinon: Luisan tulee kirjoittaa Rodolfolle kirje, jossa hän toteaa rakastavansa ainoastaan Wurmia. Pelastaakseen rakkaan isänsä, Luisa suostuu lopulta Wurmin vaatimukseen.

    Kohtaus 2
    Kreivi Walterin linna. Kreivi harmittelee poikaansa, joka ei tajua omaa parastaan. Kun Wurm saapuu, Kreivi Walter kuulee Luisan kirjoittaneen Rodolfolle toivotun kirjeen.Walterin ja Wurmin, kahden matalan miesäänen kohtauksessa, paljastuu Walterin synkkä salaisuus: hän on anastanut arvonimensä serkultaan murhalla. Wurm on ollut hänen rikoskumppaninsa.

    Walter vakuuttaa ruhtinatar Federicalle, että Luisa Miller ei rakastakaan Rodolfoa. Kaikeksi vakuudeksi hän on tuotattanut Luisan paikalle. Seuraa sykähdyttävä, a cappella eli säestyksetön kvartetto, totuutta vaativan Federican, valheessa kärvistelevän Luisan sekä juoneensa tyytyväisen Walterin ja voitonvarman Wurmin kesken.

    Kohtaus 3
    Kreivi Walterin linna. Wurm on laittanut erään maalaismiehen asialle. Tämä valehtelee Rodolfolle, että Luisa on vannottanut miestä toimittamaan kirjeen salaa Wurmille, Rodolfon huomaamatta.

    Kirjettä lukiessaan Rodolfo muistaa ihanat hetkensä rakastamansa Luisan kanssa. Tässä kohdin kuullaan oopperan tunnetuin yksittäinen numero, tenoriaaria "Quando al sere al placido", joka kuitenkin päättyy sanoihin: "Hän on pettänyt minut!"

    Epätoivoinen Rodolfo haastaa Wurmin kaksintaisteluun, mutta Wurm ei ota haastetta vastaan. Kreivi Walter teeskentelee ymmärtävää isää ja toteaa Rodolfolle, että hän itse asiassa salliikin Luisan ja poikansa avioliiton. Kun Rodolfo kertoo isälleen Luisan kirjeestä ja petoksesta, Kreivi Walter kehottaa poikaansa ryhtymään vastapetokseen. Tämä vastaisku on tietysti avioliitto ruhtinatar Federican kanssa.

    III NÄYTÖS "Myrkky"
    Luisa haluaa Rodolfon tietävän, että hänet on kiristetty kirjoittamaan väärä rakkaudentunnustus. Hän haluaisi kirjoittaa Rodolfolle asian oikean laidan, mutta juuri vankilasta vapautunut isä-Miller pelkää ikäviä seurauksia. Miller onnistuu haihduttamaan tyttärensä itsemurha-ajatukset, ja isä ja tytär päättävät muuttaa muualle.

    Luisan rukoillessa, Rodolfo hiipii sisään. Hän täyttää Luisan huomaamatta myrkyllä astian, josta he molemmat juovat. Luisa päättää kertoa totuuden kuoleman edessä. Rakastavaiset voivat nyt kohdata kuoleman sovinnon tehneinä. Viimeisillä voimillaan Rodolfo surmaa paikalle saapuneen Wurmin. Rodolfo osoittaa syyttävät sanansa vielä isälleen. Synkkä tarina jättää jäljelle kaksi isää, jotka surevat menetettyjä lapsiaan.

  • 3-näytöksinen ooppera

    Musiikinjohto Aapo Häkkinen

    Esityksen konsepti Erik Söderblom
    Ohjaus Ville Sandqvist

    Helsingin Barokkiorkesteri
    Helsingin kamarikuoro

    Solistit:
    Gustaf Ericsson Wasa - Mario Zeffiri, tenori
    Christiern II - Cornelius Uhle, baritoni
    Sevrin Norrby - Niall Chorell, tenori
    Christina Gyllenstierna - Martina Janková, sopraano
    Cecilia af Eka - Helena Juntunen, sopraano
    Margaretha Wasa - Monica Groop, mezzosopraano
    Sveriges Skydds-ängel - Tuuli Lindeberg, sopraano

    Oopperan väliajalla ja sen päätteeksi professori Veijo Murtomäki, muusikko Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Outi Paananen.

    Kustaa Vaasa kertoo Ruotsin kuninkaan taistelusta Tanskan kuningas Kristianin johtamia valloittajia vastaan Ruotsin valtakunnassa 1500-luvulla.

    Kadonneeksi luultua oopperaa ei ole koskaan esitetty säveltäjänsä elinajan jälkeen. Kozeluch (1747-1818) oli Mozartin merkittävä kilpailija, ja aikalaisten keskuudessa näistä kahdesta jopa arvostetumpi.

    Huikeassa videoteknisessä toteutuksessa Musiikkitalon konserttisali muuntuu keskiaikaisen valtataistelun areenaksi.

    SYNOPSIS

    Alkusoitto:
    Søren Norby saapuu Helsingin Musiikkitalolle. Hän kävelee salista toiseen, kunnes saapuu linnan tyrmään.

    I NÄYTÖS
    Kustaa Vaasan äiti Cecilia ja sisko Margareta, jonka puoliso Joakim Brahe mestattiin Tukholman verilöylyssä, ovat vangittuina Tukholman linnassa.

    Vangittujen naisten ja lasten joukkoon liittyy myös Sten Sturen leski Kristina Gyllenstierna. Kristiina kertoo kapinaliikkeen johtajan Kustaa Vaasaan olevan kaupungin ulkopuolella. Naiset panevat kaiken toivonsa Kustaa Vaasaan.

    Søren Norby astuu tyrmään ja ilmoittaa, että naiset viedään Kristian II:n, Tukholman verilöylyn toimeenpanijan, luokse.

    Kalmarin unionikuningas, Tanskan Kristian II, lisänimeltään Tyranni, kävelee kunnian kentillä pitkin Tukholman linnan saleja.

    Saavuttuaan perille Kristian saa kuulla Norbyltä Kustaa Vaasan ruotsalaisjoukkoineen olevan lähettyvillä. Norby kehottaa Kristiania maltillisuuteen. Kristian uhoaa tuhoavansa vihollisen ja käyttävänsä Kustaan äitiä panttivankina.

    Naiset tuodaan Kristianin eteen. He raivoavat Kristianille, syyttävät tätä miestensä murhaamisesta ja sanovat olevansa valmiita kuolemaan myös itse.

    Kristian päättää lähettää Kristiinan taivuttelemaan ruotsalaisia perääntymään välittömästi. Mikäli Kustaa kieltäytyy, hän tulee saamaan äitinsä pään lahjana heti seuraavana päivänä. Cecilia, Kustaan äiti, kehottaa Kristiinaa kieltäytymään ja toteaa mieluummin kuolevansa.Kristiina suostuu kuitenkin Kristianin lähettilääksi ja lähtee Norbyn kanssa.

    Kustaa Vaasan kapinaleiri piirtyy esiin kaupungin laitamilla.

    II NÄYTÖS
    Auringon laskiessa Kustaa Vaasa pohtii elämän katoavaisuutta. Yhdessä sotilaittensa kanssa
    hän rukoilee kerettiläisten protestanttista Jumalaa suojelemaan Ruotsia ja antamaan voimia
    vihollisen lyömiseen. Kustaa määrää hyökkäyksen alkamaan aamunkoitteessa.

    Norby ja Kristiina saapuvat. Kustaa hämmästyy luullessaan Sten Sturen lesken toimivan yhteistyössä vihollisen kanssa. Kristiina kertoo Kristianin tappavan Kustaan äidin, mikäli hän
    ei peräänny. Kristiina kehottaa Kustaata siitä huolimatta hyökkäämään. Norby ei ole osannut
    odottaa tällaista käännettä.

    Kustaa ahdistuu ja epäröi, ei tiedä mitä tehdä. Hyökkääminen johtaa hänen äitinsä kuolemaan,
    perääntyminen valtakunnan menetykseen. Hän kysyy neuvoa sotilailtaan, jotka ilmoittavat
    olevansa valmiita uhraamaan Ruotsin puolesta kaiken. Kustaa lähettää Norbyn viemään
    Kristianille sanan, että hän on valmis taistelemaan kuolemaan saakka. Kristiinaa hän pyytää
    sanomaan jäähyväiset äidilleen.

    Jäätyään yksin Kustaa kiroaa Kristianin julmuuden ja kutsuu taivaallisia voimia tuhoamaan
    tämän. Lopulta hän vaipuu uneen.

    Ruotsin Suojelusenkeli ilmestyy. Hän kutsuu ihanat henget paikalle lahjoittamaan Kustaalle
    autuaat, voimia antavat unet.

    Henget laulavat ja tanssivat nukkuvalle Kustaalle. Uneen ilmestyy Voitto, jota seuraa Maine, joka laakeroi Kustaan. Mainetta seuraa Kunnia, jolta hän saa kruunun ja valtikan. Sen jälkeen saapuu Rakkaus, joka johdattaa Kustaan hänen äitinsä luokse, ja lopulta he yhdessä kohtaavat Kuolemattomuuden, joka korkealla ilmassa kantaa kuvaa Kustaa Vaasasta.

    Suojelusenkeli ilmoittaa, että Kustaa Vaasa tulee hallitsemaan Ruotsia. Suojelusenkeli
    pyytää Ceciliaa antamaan pojalleen palmunlehden merkkinä tehtävän täytäntöön panosta, maan
    pelastamisesta.

    III NÄYTÖS
    Cecilia viruu yksin tyrmässä. Hän rukoilee pojalleen voimia pysyä päätöksessään. Hän ei pelkää
    kuolemaa. Hän jopa uskoo sen olevan siunaukseksi pojalleen.

    Kristiina saapuu ja kertoo käynnistään Kustaan leirissä. Kustaa on päättänyt pysyä hyökkäyssuunnitelmassaan.

    Cecilia ylistää poikaansa. Norby saapuu hakemaan Ceciliaa Kristianin luokse. Hänet on määrä viedä laivalle, näkyvälle paikalle, estämään hyökkäystä.

    Kristian on nähnyt painajaisunta. Raivottaret ovat ryöstäneet häneltä kruunun ja valtikan.
    Tukholman verilöylyssä mestatut, Kustaan isä Erik Johansson Vasa, Sten Sture ja Joakim Brahe,
    ilmestyvät kukin vuorollaan. Tultuaan tolkkuihinsa Kristian vannoo voittoa Kustaasta.

    Norby saapuu. Hän kertoo ruotsalaisten olevan linnan porteilla ja yrittää taivutella Kristiania
    vapauttamaan Kustaan äidin, sillä teko voisi saada ruotsalaiset luopumaan hyökkäysaikeista.
    Kristian ei aio missään nimessä luopua pantistaan. Hän haluaa nähdä ruotsalaisen veren vuotavan.
    Norbyn ja Kristianin välille kehkeytyy eripura. Kristian uhkaa Norbyä väkivallalla. Norbyn
    mielestä Kristianin olisi pikemminkin syytä olla huolissaan ruotsalaisten väkivallasta. Kristian
    sanoo hänellä olevan tikari heille molemmille. Silloin trumpetit kutsuvat taisteluun.

    Hyökkäys! Kustaa Vaasa on joukkoineen linnan muureilla. Valtaus. Cecilia ja Kustaa kohtaavat,
    Kristiina ja Margareta ovat turvassa. Norby liittyy ruotsalaisten joukkoihin. Kristian pakenee,
    häipyy alas Musiikkitalon uumeniin ja palaa takaisin Tanskaan.

    Cecilia kertoo, kuinka Søren Norby järjesti hänen pakonsa ja pelasti hänet. Kaikki ylistävät
    Kustaa Vaasaa, Ruotsin kuningasta.

  • Libretto Michael Baran ja Jyrki Linjama. Ohjaus Michael Baran. Lars Levi Laestadius - Esa Ruuttunen, baritoni. Enkeli Sofia, sekä naisia Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden vaikutuspiiristä - Laura Mäkitalo, mezzosopraano. Kamariorkesteri Soli Deo Gloria. Musiikinjohto Juhani Lamminmäki. Oopperan väliajalla illan oopperasta ja sen esityksestä keskustelevat Risto Nordellin vieraina säveltäjä Kimmo Hakola ja tutkija Johanna Hurtig.
    Äänitetty Turun tuomiokirkossa 11.2.

    SYNOPSIS
    Ooppera tapahtuu Laestadiuksen kuolinvuoteella, tajuttomuuskohtauksen aikana,
    hetki ennen kuolemaa. Ajan ja paikan rajat katoavat: Laestadius kohtaa
    enkelin, kokee takaumia omasta elämästään ja saa kirjeitä tulevaisuudesta,
    oman aikamme naisilta.
    PROLOGI
    Enkeli Sofia laulaa Laestadiuksen sielunmessua. Enkeli kertoo Laestadiukselle,
    että tämän seuraajat tekevät pahoja tekoja. Laestadiuksen kysymyksiin Sofia
    lupaa vastauksen kolmen kirjeen muodossa. Seuraa ylimeno ja sen osana
    ensimmäinen raamattumeditaatio, katkelma Vuorisaarnasta.
    ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius on nuori kasvitieteilijä kenttätyössä. Hän löytää uuden sannikkaislajin
    ja iloitsee siitä. Sofia tutkii Raamatun luomiskertomusta.
    2. KOHTAUS
    Laestadius on vanha ja turhautunut kansatieteilijä. Hän saa 1. kirjeen tulevaisuudesta,
    oopperalaulajalta, Ailalta, jota 1900-luvun lestadiolaiset ovat yrittä-
    neet estää valitsemasta laulajan ammattia. Laestadius pitää parannussaarnan.
    Lopussa Sofia tutkii jälleen Raamattua: ”Cantate Domino canticum novum”:
    Laulakaa Herralle uusi laulu.
    VÄLIAIKA
    TOINEN NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Nuoren Laestadiuksen kihlautuminen ja avioituminen Brita-Kajsan kanssa.
    Seuraa siirtymä: Brita-Kajsan kehtolaulu ja Sofian laulama sielunmessu johdattavat
    2. kirjeeseen. Siinä Liisa kertoo oman kokemuksensa avioitumisesta
    körttipapin kanssa sekä kokemuksensa lestadiolaisesta hoitokokouksesta
    1980-luvun Suomessa. Laestadius järkyttyy. Sitten hän alkaa muistella oman
    elämänsä naisia.
    2. KOHTAUS
    Keski-ikäinen Laestadius kohtaa Lapin Marian. Tämä saarnaa Laestadiukselle
    synnit anteeksi. Marian työnäyn innoittamana Laestadius pitää toisen saarnansa.
    Lopussa saarna katkeaa siihen, ettei hän kykene aloittamaan Isä meidän
    -rukousta.
    KOLMAS NÄYTÖS
    1. KOHTAUS
    Laestadius kipuilee isättömyyttään, elää uudelleen 3-vuotiaana kuolleen poikansa
    ruumiinsiunauksen ja putoaa siitä omaan varhaislapsuuteensa, juopon
    isän väkivallan kohteeksi. Isä sammuu ja Laestadiuksen saamelaisen äidin
    kehtolaulu lohduttaa ja ilahduttaa pikkupoikaa.
    2. KOHTAUS
    Laestadius saa 3. kirjeen tulevaisuudesta, Maijalta, joka on lapsena joutunut
    seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja jonka lestadiolaisyhteisö on asettunut
    tekijöiden puolelle ja Maijaa vastaan. Laestadius murtuu täysin. Hän kykenee
    kuitenkin tekemään oikeita kysymyksiä. Silloin Sofia ilmestyy hänelle näkyvä-
    nä, ja he lukevat yhdessä katkelman Ilmestyskirjasta, Jumalan Karitsasta, joka
    yksin kykenee ”avaamaan kirjan”. He käyvät vielä läpi kaikki kirjeet. Kello kutsuu
    Laestadiusta viimeiselle rajalle. Sofia rukoilee hänen puolestaan.

  • 3-näytöksinen ooppera vuodelta 1854
    Libretto: Eugène Scribe

    Musiikinjohto - Sakari Oramo
    Kokkola Opera Meyerbeer -orkesteri ja SibA Brass
    Meyerbeer-oopperakuoro, kuoromestari Chloé Dufresne

    Ohjaus: Maria Sid
    Kuoromestari: Chloe Dufresne
    Korrepetitio: Pia Värri

    Katariina Viipurista - Anu Komsi, sopraano
    Tsaari Peters - Michael Leibundgut, basso
    Prascovia - Anna Palimina, sopraano
    Ismail Danilowitz - Herman Wallén, tenori
    Gritzenko - Heikki Kilpeläinen, baritoni
    Georges Skawronski - Oliver Kuusik, tenori
    Natalie - Johanna Lehesvuori, sopraano
    Ekimonna - Annastiina Tahkola, sopraano
    Reynolds - Peter Achrén
    Germoloff - Robin Turunen

    Kukkaistytöt - Emilie Achrén ja Hilla Mäntylä
    Leipurin apulainen - Taras Kolsnyk

    - Suoran lähetyksen väliajalla professorit Hannu Salmi ja Veijo Murtomäki sekä Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen taustoista.

    Oopperan tapahtumat:

    1. NÄYTÖS
    Viipurin lähistöllä Suomenlahden rannalla kirvesmiehet ja muu kylän väki nautiskelevat päivätauosta. Tsaari Pietari esiintyy kirvesmiehenä ja haluaa olla ahkera. Leipuri Danilowitz ilmestyy kauppaamaan piirakoita ja kakkujaan työväelle, joka innostuu pilkkaamaan Pietaria hänen ihastumisestaan kanttiininpitäjä Katariinaan. Pietari ärsyyntyy ja väki innostuu juomaan ja tanssimaan, nostaa maljan Suomelle ja rukoilee samalla Jumalan suojelusta Ruotsille. Danilowitz provosoi kilistämään Venäjän Tsaarin kunniaksi, jolloin suomalaiset hermostuvat ja meinaa syntyä tappelu, kunnes kello soi taas takaisin töihin.

    Danilowitz ja Pietari toteavat olevansa Moskovasta kotoisin kumpainenkin joten liittyvät Tsaarin armeijaan.

    Pietari kuulee huilunsoitonopettajansa Georges Skawronskin soittoa ja haluaa soittaa mukana ja vähän juodakin. Katariina keskeyttää kostean soittotunnin kertoakseen, että on juuri onnistunut sopimaan avioliitosta veljensä Georgesin ja ystävänsä Prascovian välillä, luvan antoi Prascovian eno Reynolds.

    Pietari ja Georges kehuvat Katariinaa hyväksi diplomaatiksi ja taivaalle ilmestyy Pohjantähden tähtikuvio ja Katariinan ja Georgesin äidin ennustus.

    Prascovia juoksee hätääntyneenä paikalle ja kertoo kyliä polttavan tataariarmeijan lähestyvän. Katariina lupaa hoitaa tämänkin tilanteen, käskee muut piiloon ja jää kohtaamaan tataarit ja heidän päällikkönsä Gritzenkon.

    Katariina lumoaa tataarit laulullaan ja ennustaa kaikille onnea ja Gritzenkolle korpraalin arvoa, jos tämä liittyykin Tsaarin armeijaan. Tataarijoukkio on kerralla selätetty muutamalla trillillä ja koloratuurilla ja poistuvat paikalta.

    Tuskin on ehtinyt Katariina hengähtää, kun Pietari ilmestyy paikalle ja alkaa flirttailla Katariinalle. Katariina vastaa flirttiin ja kuulee mielessään taas äitinsä ennustuksen, jossa Katariina kohtaa suurmiehen ja pääsee itsekin pitkälle elämässään. Rakastuneet vaihtavat sormuksen ja kaulakorun keskenään.Pietari jättää jäähyväiset ja vannoo uskollisuutta Katariinalle.

    Prascovia juoksee Katariinan luo entistä hätääntyneempänä, häät Georgesin kanssa ovat uhattuna ja sitä myötä kuherruskuukausi, koska Geroges on kutsuttu armeijaan. No ei hätää, Katariina lupaa hoitaa homman niin, että nuoripari saisi kaksi viikkoa olla keskenään häitten jälkeen.

    Koittaa häät, joissa on iloinen ja riehakas tunnelma.Katariina astuu laivaan sotilaaksi pukeutuneena ja uhrautuu Georgesin puolesta armeijaan.

    2. NÄYTÖS
    Tsaarin armeijan sotilaat rentoutuvat sotilasleirissä tanssien ja juoden, Danilowitz innostuu esittämään kasakkalaulua, hulvatontota menoa jatkuu naissotilaitten rumpumarssilla ja Tsaarin marssilla, joka onkin yhtäkkiä kielletty.

    Gritzenko on kuin onkin Korpraali, kuten Katariina ennusti ja on vastaanottanut salaliitosta kertovan kirjeen, jonka Katariina osaa lukea. Germoloff tulee ilmoittamaan Tsaarin määräyksestä ottaa kauhea Nagaikka-ruoska käyttöön armeijan omassa kurinpidossa. Sotilaat eivät tykkää asiasta. Gritzenko määrää Katariinan sotilaan valeasussa vahtimaan erästä telttaa.

    Vahtivuorossaan Katariina tunnistaa teltassa ryypiskelevät miehet Pietariksi ja Danilowitziksi ja yrittää vakoilla heitä. Kanttiinin naiset Nathalie ja Ekimonna liittyvät ryyppyseuraan ja kertovat juttua arpakuutioista, joilla arvotaan lemmitty. Katariina on kauhuissaan, kun näkee Pietarin pettävän häntä. Gritzenko yrittää saada Katariinan jättämään vahtivuoronsa, mutta tämäpä ei suostu ja antaa vielä Gritzenkolle korvapuustinkin! Tästä suivaantuneena Gritzenko saa juopuneen Pietarin määräämään Katariinalle kuolemantuomion. Kun Katariinaa viedään teloitettavaksi, niin Katariina lähettää Pietarille sormuksensa yhdessä salaliitosta kertovan kirjeen kanssa.

    Kapinalliset riehaantuvat yhä enemmän kiroamaan Tsaarin pahuutta, kunnes Pietari paljastaa itsensä Tsaariksi ja lupaa hallita valtakuntaansa voittajana. Kaikki kumartavat Tsaarille ja vannovat hänelle uskollisuutta.

    3. NÄYTÖS
    Tsaari Pietari on onnettomana palatsissaan ja luopuisi mistä vaan, jos vaan saisi Katariinansa takaisin. Danilowitz yrittää lohduttaa Tsaaria surussaan. Gritzenko tulee anomaan ylennystä, kun on nyt niin ansioitunut sotilaana.Tsaarille paljastuu kuka Katariinan kuoleman takana on, mutta Gritzenko ilmoittaakin että Katariina pääsi uimalla luoteja pakoon. Katariina ei siis olekaan kuollut!
    Tällä välin suomalaisia on saapunut palatsin porteille ja Prascovia ja Georges törmäävät Gritzenkoon, joka nyt uhkaa Georgesia kuolemantuomiolla. Prascovia ja Georges päättävät paeta, mutta Danilowitz ilmoittaa Katariinan olevan elossa ja pian hänet tuodaankin palatsiin shokissa ja muistinsa menettäneenä.

    Pietari auttaa Katariinaa muistamaan tuomalla hänen eteensä muistoja Viipurista ja huilutunneista. Viimein tutut huilumelodiat saavat Katariinan tokenemaan ja samantien järjestetään häät, jossa Pietari saa Katariinansa ja Katariinasta tulee Tsaaritar äitinsä ennustuksen mukaisesti.

  • Erkki Melartin: Aino
    Libretto: Jalmari Finne, perustuu Kalevalan runoihin
    Musiikinjohto Klaus Mäkelä

    Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

    Aino - Helena Juntunen, sopraano
    Väinö - Juha Kotilainen, baritoni
    Jouko - Jyrki Anttila, tenori
    Annikki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano
    Taina, äiti - Jeni Packalen, mezzosopraano
    Vedenneidot - Meriliinu Haataja, sopraano, Tuula Paavola, altto, ja Johanna Lehesvuori, sopraano

    Suoran lähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja oopperalaulaja Jaakko Kortekangas.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Aino on hakemassa vihdaksia ja laulaa auringolle ja keväälle: "rientävi sorea sulho, aurinko ylinen ylkä ". Aino muistaa syntymäänsä. Silloin alkoi uhrilehdossa kasvaa "Ainon koivu, Ainon sielu". Väinö kuulee laulun ja innostuu, sillä Ainolla on hänen mielestään sama kaipuu ja "ikuinen ikävä" kuin hänellä. Väinöltä puuttuvat luonnon syntysanat ja hän uskoo saavansa ne luonnosta syntyneen Ainon kanssa. Vasta silloin Väinö olisi kokonainen. Aino ei halua, vaan pakenee metsään. Väinö tuntee kuin nuortuneensa Ainon vaikutuksesta. Hän ei halua Ainoa väkisin, vaan päättää tulla pyytämään Ainoa tämän perheeltä. Taina etsii Ainoa, tytärtään. Myös Ainon veli Jouko tulee etsimään. Aino löytyy, mutta hän on allapäin. Aino kertoo unestaan: hän oli lentänyt lintuna, haukka oli syöksynyt häntä kohti ja silloin hän oli lentänyt auringon syliin. Sitten hän sanoo Väinön pyytäneen häntä. Taina ilahtuu suurmiehen kiinnostuksesta, mutta Jouko vakuuttaa kukistavansa Väinön. Jouko odottaa, kun Väinö tulee kalevalaistensa kanssa. Yhteenotto huipentuu Väinön laulaessa Joukon suohon ja loihtiessa myrskyn. Jouko on valmis lupaamaan mitä vain päästäkseen pulasta, ja lopulta hänen täytyy antaa sisarensa ennen kuin Väinö laulaa hänet vapaaksi.

    II näytös
    Aino istuu koivun juurella ja laulaa "tuli kevät, tuli toivo, tuli kevät, tuli kaiho, tuli ikuinen ikävä". Ainon nuorempi sisar Ainikki tulee ja iloitsee käkien kukkumisesta. Aino uskoo jo Joukon voittaneen koska luonto kukoistaa. Aino sanoo odottavansa aurinkoa sulhasekseen, mutta Ainikki sanoo Väinön olevan tulossa. Jouko tulee ja joutuu tunnustamaan joutuneensa tappiolle ja luvanneensa Ainon Väinölle. Jouko pakenee, Aino on epätoivoinen, mutta Taina iloitsee häistä. Väinö tulee väkensä kanssa. Aino ei vieläkään halua hänelle, mutta Väinö ei luovuta, sillä Aino on hänelle "selitys kysynnän kaiken, elon selvitys ihana." Väinöä pyydetään laulamaan, mutta hän haluaa avukseen soittimen, loihtii Ainon koivusta kanteleen ja laittaa siihen kielet Ainon hiuksista. Väinö alkaa soittaa, mutta soitto on "suruista tehty, murehista muovaeltu", ja silloin Väinö huomaa surun kaiken syntysanaksi. Väinön laulaessa Aino tuntee saavansa siivet, kohoavansa ilmaan ja lentävänsä kohti aurinkoa. Hän katoaa metsään, ja Väinö ihmettelee, miksi äkkiä "soitto on samea kuin ois riemu kesken laannut". Ainoa lähdetään etsimään.

    Epilogi Väinön laulaessa Aino on ymmärtänyt oman ikävänsä: "kun hän suruja ylisti, tunsin, hän minusta lauloi." Nyt hän kuuntelee rannalla hurmioituneena vedenneitojen laulua ja odottaa auringon nousua. Kuoron laulaessa nousevan auringon ylistystä "kuin itse luonto laulaisi " Aino syöksyy mereen.

    (Lähde: Suomen Kansallisooppera)

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Lyssna också