Potilaana oleminen ja potilaaksi tuleminen ovat käytäntöjä, joita voi tutkia myös sosiaalisena ilmiönä, kertoo tutkija Riikka Lämsä. Sairaalassa olemisessa näyttäytyy lukuisia käytäntöjä ja rutiineja, jotka rakenteistavat ajan kulkua, ylläpitävät sairaalan hierarkioita ja luovat sosiaalisia suhteita. Riikka Lämsä on aiemmin työskennellyt sairaanhoitajana, mutta nyt hän on pureutunut aiheeseen sosiaalitieteen keinoin, ja tarkastelee sairaalan rutiineja tutkijana, näkijänä ja kuulijana.
Vaikka nuorisoa on tapana syytellä milloin työhaluttomuudesta, milloin huolestuttavasta päihteiden käytöstä, tilanne ei ole yksinomaan synkkä, toteaa prof. Juha Siltala. Taloustilanne vaikuttaa suuresti niihin psyykkisiin resursseihin, joita meillä on käytössämme. 1990-luvun suuri lama ja nykyiset talousongelmat ovat eittämättä hankaloittaneet tilannetta. Toisaalta perhe-elämään myös käperrytään, mikä heijastuu siinä, että lamojen aikana aikakauslehdistä vain kodin- ja puutarhanhoitoon keskittyneet lehdet ovat pitäneet asemansa levikkikilpailussa.
Tänään filosofian tohtori Pertti Nurminen keskustelee työväenaatteesta, sen organisoitumisesta ja punapääomasta. Erityisen omaperäiseksi Nurmisen tutkimuksen tekee se, että hän samalla kirjoittaa eräänlaista mikrohistoriaa, koska hän käy myrskyisän vuosisadan alun tapahtumat läpi isovanhempiensa, Julius Nurmisen ja Anna Haverisen kautta. Molemmat toimivat agitaattoreina ja toimittajina, mutta kenties Anna Haverinen oli astetta ravoisampi ja joutui myös kamppailemaan naisena alallaan -- tie, jota hän jatkoi vahvasti eduskuntatyöskentelyssään. Julius Nurminen puolestaan sairastui ja kuoli Tammisaaren vankileirillä 1918.
Helsingin huumekaupan arkielämä saattaa olla jännittävää mutta myös laiskaa odottelua ja aineiden käyttöä sekä "säätämistä", kertoo valt. tri Jussi Perälä. Perälä on tehnyt etnografian aiheesta - toisin sanoen hän on päässyt seuraamaan ja havainnoimaan, mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Kannabis on selvästi yleisin huume, ja sen kotikasvatus on muuttanut markkinoita, kun tavallisen oloiset ihmiset kasvattavat kannabista vain omaan käyttöönsä tai pienelle joukolle kavereita. Tämä ilmiö on kansainvälisestikin muuttanut asenteita kannabista kohtaan.
Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä on valitettavan laajaa, kertoo teologi Aila Ruoho. Liittymistä uskonnolliseen yhteisöön seuraa usein "rakkauspommitus", eräänlainen kuherruskuukausi, joka joskus antaa arvoa ja jopa eräänlaisia pisteitä henkilön rekrytoineelle. Tämän ajan jälkeen alkaa kuitenkin arki, joka epäterveissä uskonnollisissa yhteisöissä voi olla hyvinkin karua. Hengellinen yhteisö kaivaa jälkensä yksilön sisimpään, ja joissain yhteisöissä on jopa säädetty terveydellisesti vaarallisia painoindeksilukuja ryhmän nuorille jäsenille.
Ihmisillä on tapana mieltää vaikkapa sivilisaatioiden historia kolmiportaisena: alun raikkautena, keskikohdan kultakautena ja lopun kriisinä, ja näkemyksessä voi hyvin olla perää, kertoo professori Jaakko Hämeen-Anttila. Sanaa 'kriisi' käytetään kuitenkin nykyään melko huoletta, ja niinpä päivälehdet ovat täynnä kriisejä, olivat ne sitten taloudellisia, poliittisia tai sotilaallisia. Melko erikoiselta tuntuu myös puhe "kriisinhallinnasta", sillä kriisi-sana kytkeytyy johonkin syvempään tilaan, jota ei tuosta vain hallita.
Kun puhumme ja kiistelemme geneettisestä valikoinnista ja mahdollisesta geneettisestä parantelusta, käytössämme on monia rationaalisuuksia, siis tosia eheitä väittämiä, jotka ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään, kertoo Manchesterin yliopiston bioetiikan ja oikeusfilosofian professori Matti Häyry. Jotkut näkevät geneettisen parantelun loogisena ja jopa välttämättömänä kehityskulkuna, jota ihmisen on turha hidastaa. Toisille elämä heti hedelmöittymisestä saakka on pyhää ja lahjanomaista, eikä sitä käy muuttaminen. Filosofisesti ja uskonnollisesti on hankala mennä sanomaan, kuka edustaa absoluuttista totuutta.
Usein väitetään, että suomalaiset eivät osaa tehdä satiiria eivätkä varsinkaan ymmärrä sitä. Akatemiatutkija Sari Kivistö on tutkinut suomalaista satiiria ja löytänytkin sitä aina 1600-luvulta lähtien. Suomessa on vahva ja vanha satiirisen kirjallisuuden ja lehdistön perinne ja satiiri voi hyvin vielä tänäkin päivänä. Akatemiatutkija Sari Kivistö on tänään Kalle Haatasen vieraana.
Ei ole pahaa liioittelua, jos sanomme, että elämme erilaisten kansallisten sovitusten, tunnustamisten ja anteeksipyyntöjen aikakautta, kertoo dos. Jan Löfström. Yhtäältä holokaustin haamu on aina takanamme, mutta myös kylmän sodan päättyminen ja vaikkapa Etelä-Afrikan totuuskomissio, avaavat eteemme maailman, jonka keskeinen välitysprosessi on omien vääryyksien tunnustaminen ja eräänlainen historian hallinta. Anteeksi pyytäminen ja anteeksianto ovat kuitenkin filosofisesti vaikeita kysymyksiä. Ne kuulostavat hieman teologisilta käsitteiltä, mutta niillä on sijansa maallistuneessakin maailmassa.
Huippu-urheilun doping-käryt ovat olleet jo pitkään esillä. Dos. Mikko Salasuo tuo kuitenkin esiin dopingin toisen puolen, siis tavallisten kuntourheilijoiden käyttämän dopingin. Osoittautuu, että syytä mihinkään paniikkin ei ole, mutta kuntodoping on kuitenkin olemassa oleva seikka, ja se jakaantuu erilaisiin muotoihin. Tyypillisimmillään käydään parin kuukauden doping-jakso, ja sitä seuraa palautumisperiodi. Myös kovan linjan douppaajia löytyi, ja he käyttävät aineita enemmän ja lähes koko ajan. Erityisen tabun muodostavat naiset, jotka käyttävät dopingia. Naisilla epätoivotut sivuoireet ovat rajumpia, ja vaikenemisen muuri on korkea ja paksu.
On turha esittää kysymystä, vaikuttaako sukupuoli politiikassa. Parempi muotoilu olisi, miten sukupuoli vaikuttaa politiikassa, kertoo tietokirjailija Eveliina Talvitie. Eveliina Talvitie on haastatellut lukuisia naispoliitikkoja ja tekee samalla selväksi, mitä lasikatto tarkoittaa, tai millaisia hyvä veli -verkostoja on, ja onko naisilla niihin nykyään pääsyä. Tietenkään ei voi luoda yhtä naispoliitikon kuvaa, mutta on yllättävää, miten paljon miesvaltaisia määrittelyjä politiikassa vielä on. Päteväksi osoittautunutta naista saatetaan kutsua vaikka "hyväksi jätkäksi, joka puhuu kuin mies".
Suomen ja Saksan siteet 1930-luvulla olivat läheiset mutta moniääniset, kertoo FT Osmo Hyytiä. Saksa oli sentään ollut johtava eurooppalainen sivistysvaltio, ja akateemiset välit olivat tiiviit - tiettyyn rajaan saakka. Isänmaallinen kansanliike ja Kokoomuksen oikeistosiipi tervehtivät ilolla uuden Saksan kevättä, mutta Suomessa oltiin myös varsin kriittisiä. Osa poliitikoista suuntautui läntisiin demokratioihin, erityisesti Iso-Britanniaan, ja toisaalta muissa pohjoismaissa oli sosiaalidemokraattiset hallitukset, joiden suuntaan myös tähyiltiin.
Kun Suomi alkoi hiljalleen eheytyä vuoden 1918 tapahtumien jälkeen, edessä oli kuitenkin vielä vaikeita aikoja, kertoo VTT Miika Siironen. Sota oli jättänyt jälkeensä traumoja, jotka paranivat hitaasti. Vähitellen alkoi kuitenkin muodostua valkoinen Suomi, joka alkoi jo osoittaa demokratisoitumisen ja moniarvoisuuden piirteitä. Ei ollut enää tarvetta demonisoida vastapuolta, punaisia.
Kun tarkastelemme hyvinvointivaltiota, huomio kiinnittyy useimmiten 1800-luvun lopun teollistumiseen tai hyvinvointiteorioihin Iso-Britanniassa toisen maailmansodan jälkeen. Tutkija Jyri Liukolla on kuiitenkin vaihtoehtoinen tulkinta asiasta: vakuutukset. Jo 1300-luvulla laivamatkoja vakuutettiin onnettomuuksien varalta, ja esimerkiksi Sveitsissä ihmiset vakuuttivat toinen toisiaan lumivyöryjen varalta. Varsinaiset sosiaaliset vakuutukset seurasivat kuitenkin perässä. Jyri Liukon tutkimusote nostaa monta mielenkiintoista asiaa esiin - solidaarisuuden, yhteisöllisyyden, yksilön oman vastuun ja niin edelleen.
Oikeudenmukaisuus tuntuu tavallaan itsestään selvältä asialta - joltain, jonka jo ihmisinä tunnemme. Aihetta on kuitenkin yhteiskunnan tasolla vaikea lähestyä, jo senkin takia, että yhteiskunta mahdollistaa myös erilaiset antisosiaaliset käyttäytymisen mallit ja äärimmäisen itsekkyyden. Erikoistutkija Kaisa Herne avaa amerikkalaisen oikeudenmukaisuusteoreetikon John Rawlsin vaikutusvaltaista teoriaa. 1970-luvun teorian merkitys ei ole kadonnut mihinkään, pikemminkin siihen on tehty lisäyksiä, joita Herne valottaa.
Näkyvä väkivalta tai erilaiset sodat ja kansanmurhat ovat vain osa laajemmasta väkivallasta, valottaa kääntäjä Janne Porttikivi slovenialaisen filosofin Slavoj Zizekin ajattelua. Muodikasta filosofia pidetään uusmarxilaisena, ja hän käyttääkin termiä kommunismi, mutta ehkä hieman erilaisessa mielessä kuin aiemmin oli tapana. Zizek tarttuu aikamme myöhäiskapitalismiin ja katsoo, että vallitseva olotila - kuluttaminen, itsestään huolehtiminen ja terveyden maksimointi - on ideologista toimintaa, sillä ideologia yleensä kätkeytyy välttämättömyydeksi tai arkiseksi realismiksi. Siksi elämme post-poliittista aikaa.
| Avsnitt | Publiceringstid | Avpubliceras | Längd |
Programmens verkliga publiceringstid till Arenan kan variera. Mediefiler av bandade direktsändningar, publiceras med fördröjning efter sändning. Fördröjningen är ofta lika lång som programmet.
