Ooppera

Oopperailta Suomen kansallisoopperassa - Richard Wagnerin Lentävä hollantilainen

  • 3 t 20 min
  • 9 mån. 2 d

3-näytöksinen ooppera. Libretto: säveltäjä. Ohjaus: Kasper Holten.
Musiikinjohto John Fiore.
Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.

Hollantilainen - Johan Reuter, bassobaritoni, Senta - Camilla Nylund, sopraano. Daland - Gregory Frank, basso, Erik - Mika Pohjonen, tenori. Mary - Sari Nordqvist, mezzosopraano, Perämies - Tuomas Katajala, tenori. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Outi Paananen. Oopperan väliajalla ja päätteeksi Risto Nordell, Juha Uusitalo ja Laura Åkerlund keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Oopperan tapahtumat:

I näytös
Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden noustsa maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu saa rauhan.

Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.

II näytös
Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.

III näytös
Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.
Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.

Sändningar

  • to 24.11.2016 18.55 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Libretto Friedrich Wilhelm Otto Spengler. Musiikinjohto Leif Segerstam. Turun filharmoninen orkesteri. Chorus Cathedralis Aboensis (valm. Märt Krell). Ilmarinen - Tommi Hakala, baritoni. Louchi - Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Achti Lemminkäinen - Christian Juslin, tenori. Ismo - Kaisa Ranta, sopraano. Luonnotar - Anna Danik, mezzosopraano. Wäinämöinen - Petri Lindroos, basso. Zauberer - Petter Andersson, baritoni. - Oopperan väliajalla ja päätteeksi professori Timo Virtanen, pianisti Erkki Korhonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Äänitetty Turun Logomossa samana päivänä).

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Morsiamen kosinta
    Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.

    Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.

    Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.

    Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten.

    Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.

    II näytös - Sampo
    Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."

    Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.

    III näytös - Ahdin henkiinherääminen
    Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.

    Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.

    IV näytös - Kamppailu onnesta
    Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.

    Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.

  • Suorana Suomen kansallisoopperasta - Dmitri Shostakovitshin Mtsenskin piirikunnan
    Lady Macbeth

    Suora lähetys Suomen kansallisoopperasta torstaina 24.2.2017

    4-näytöksinen ooppera.
    Libretto: säveltäjä ja Aleksandr Preiss Nikolai Leskovin kertomuksen mukaan.

    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.
    Musiikinjohto Oleg Caetani.

    Katerina Izmailova - Svetlana Sozdateleva, sopraano.
    Sergei - Alexei Kosarev, tenori.
    Zinovi Izmailov - Mika Pohjonen, tenori.
    Boris Izmailov - Alexander Teliga, basso.
    Aksinja - Pauliina Linnosaari, sopraano.
    Rähjäinen mies - Roland Liiv, tenori.
    Talonmies, vanginvartija, kersantti, poliisi - Jussi Merikanto, baritoni.
    Työnjohtaja - Samuli Taskinen, bassobaritoni.
    Päällysmiehet - Janne Erkkilä, Jussi Miilunpalo ja Juhana Suninen, tenori.
    Myllyn työntekijä - Ari Hosio, basso.
    Ajuri ja juopunut vieras - Mikko Sateila, tenori.
    Pappi - Koit Soasepp, basso.
    Poliisikomissaari - Heikki Aalto, bassobaritoni.
    Opettaja - Juha Riihimäki, tenori.
    Sonjetka - Niina Keitel, mezzosopraano.
    Vanha vanki - Esa Ruuttunen, baritoni.
    Naisvanki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano.

    Oopperan toimittaa Janne Koskinen.

    Väliajalla n. klo 21.15 ja illan päätteeksi oopperalaulaja Margareta Brandt, pianisti Kirill Kozlovski ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä.

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: säveltäjä. Ohjaus: Kasper Holten.
    Musiikinjohto John Fiore.
    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.

    Hollantilainen - Johan Reuter, bassobaritoni, Senta - Camilla Nylund, sopraano. Daland - Gregory Frank, basso, Erik - Mika Pohjonen, tenori. Mary - Sari Nordqvist, mezzosopraano, Perämies - Tuomas Katajala, tenori. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Outi Paananen. Oopperan väliajalla ja päätteeksi Risto Nordell, Juha Uusitalo ja Laura Åkerlund keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden noustsa maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu saa rauhan.

    Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.

    II näytös
    Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.

    III näytös
    Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.
    Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla ja päätteeksi säveltäjät Kimmo Hakola, Olli Kortekangas ja Outi Paananen keskustelevat illan esityksestä ja teoksesta.

    Igor Stravinsky hylkäsi muiden säveltäjien tavoin uusklassismin 1950-luvulla, mutta vuonna 1951 kantaesitetty Hulttion tie on vielä täysverinen uusklassismin edustaja. Siitä kertoo esimerkiksi lyhyt vaskipuhallinalkusoitto, joka muistuttaa Monteverdin Orfeon alkusoittoa. Hulttion tien melodinen maailma tuo mieleen muistumia englantilaisesta barokkimusiikista, mutta toisaalta myös Gluckin traagisista oopperoista. Stravinsky ei olisi myöskään Stravinsky, jos mukana ei olisi jazzvaikutteita. Tässä oopperassa niitä löytyy bordellikohtauksen kääpiöiden kuorosta.

    Hulttion tien musiikki on jäsennelty selkeisiin kohtauksiin, joita kannattelevat perinteisen oopperan keinot: resitatiivit, aariat ja ensemblekohtaukset. Kokonaisuus muistuttaa 1700-luvun opera seriaa.

    Jos oopperan libretosta on viittauksia Mozartiin, niitä löytyy myös musiikista. Annen suuri kohtaus loppuu kirkkaaseen C-duuriin, jota Mozart piti puhtauden sävellajina. Myös Ryöstö seraljista -oopperan Konstanze laulaa suuren aariansa C-duurissa.

    Igor Stravinsky oli mestarillinen orkestroija. Hulttion tiessä esimerkiksi huutokauppakohtauksen trumpettien nopeasti toistuvat sävelet karakterisoivat hienosti näyttämön tapahtumia, kun taas hautausmaakohtauksessa matalat jouset maalavat traagisuuden ja yksinäisyyden sävyjä.

    Hulttion tien kantaesitys oli Venetsiassa 11. syykuuta 1951 legendaarisessa La Fenice- teatterissa. Stravinskylle Venetsia merkitsi hyvin paljon. Hän vieraili kaupungissaa säännöllisesti ja sävelsi San Marcon katedraalia varten kuoroteoksena Canticum Sacrum. Stravinskyn viimeinen leposija onkin Venetsiassa, San Michelen hautausmaasaarella.

    Synopsis oopperan tapahtumista

    I näytös

    Truloven puutarhassa Anne Trulove ja Tom Rakewell iloitsevat kevään tulosta ja rakkaudestaan. Tyttärensä tulevaisuudesta huolehtiva herra Trulove kertoo Tomille, että tämä voisi saada itselleen hyvän paikan lontoolaisesta pankista. Tom ei ole kiinnostunut, sillä hän haluaa rahaa helposti. Silloin ilmestyy Nick Shadow, esittäytyy Tomin kuolleen sedän palvelijaksi ja ilmoittaa nuorukaisen saaneen suuren perinnön. Hän tarjoutuu nyt palvelemaan Tomia. Palkkansa Shadow ottaisi vuoden ja yhden päivän kuluttua. Tomin on ensin lähdettävä Lontooseen selvittämään perintöasioita, mutta hän lupaa pian lähettää hakemaan Annea ja jättää jäähyväiset. Nick Shadow ilmoittaa katsojille, että hulttion tie on alkanut.

    Shadow on johdattanut Tomin Lontoon huvituksiin ja Mother Goosen ilotaloon. Miehet ja huorat laulavat kuorossa. Tom muistelee vielä Annea ja haluaisi lähteä pois. Nick Shadow kääntää käkikellon takaisin keskiyöhön ja vakuuttaa Tomin siitä, että aika on hänen puolellaan. Lopulta Mother Goose varaa Tomin itselleen.

    Truloven puutarhassa Anne valittaa, ettei ole kuullut mitään Tomista. Hän ei suostu uskomaan, että Tom olisi unohtanut hänet. Anne päättää lähteä Lontooseen.

    II näytös

    Tom on jo kyllästynyt Lontoon huvituksiin ja muistaa edelleen yksinkertaista maalaiselämää ja Annea. Silloin Nick Shadow esittelee lehteä, jossa mainostetaan turkkilaista Babaa, maksusta esiteltävää parrakasta naista. Shadow ehdottaa, että Tom ottaisi Baban vaimokseen. Näin hän pystyisi osoittamaan vapauttaan tavanomaisesta mausta, ja tämä vapaus voisi tuoda hänelle onnen. Tom nauraa, mutta ymmärtää Nickin idean ja suostuu.

    Lontooseen tullut Anne odottaa Tomin talon ulkopuolella. Tom seurueineen tulee ja menee taloon. Tom kehottaa Annea lähtemään takaisin. Kun Baba tulee talosta, Tom tunnustaa Annelle, että Baba on hänen vaimonsa. Anne lähtee ja Tom selittää Baballe keskustelleensa vain maitotytön kanssa.

    Tom ja Baba ovat aamiaisella ja Tom on jo saanut tarpeekseen jatkuvasti höpöttävästä Babasta. Seuraa kiihkeä riita ja Baba heittelee astioita. Tom vaientaa Baban ja laulu katkeaa kesken.

    Uupunut Tom nukahtaa ja näkee unta: siinä Shadow tuo laitteen, joka tekee Baban särkemän astian sirpaleista leipää. Kun Tom herää, Nick Shadow esittelee hänelle juuri sellaista ihmelaitetta. Shadow sanoo, että laitetta pitää alkaa valmistaa ja markkinoida.

    III näytös

    Leipäkoneen valmistaminen on vienyt Tomin konkurssiin ja talossa pidetään huutokauppa. Anne kyselee ostajilta Tomia, mutta kukaan ei tiedä missä hän on. Sellem saa kaupaksi monenlaista tavaraa. Viimeisenä tulee esiin Baba, joka jatkaa edellisessä näytöksessä katkennutta lauluaan. Baba vakuuttaa Annelle, että Tom rakastaa tätä edelleen. Ulkoa kuuluu Tomin ja Shadow’n ääni ja Anne lähtee. Baba poistuu ja ilmoittaa, että jos hänet vielä haluaa nähdä, on maksettava pääsymaksu.

    On kulunut vuosi ja päivä. Nick Shadow’n on nyt aika saada palkkansa. Hautausmaalla hän sanoo Tomille, että hintana on Tomin sielu. Tom saisi vain valita, miten surmaa itsensä keskiyön koittaessa. Kello alkaa lyödä. Yhdeksännellä lyönnillä Nick antaa kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden: jos Tom arvaa oikein kolme Nickin pakasta vetämää korttia, hän pelastuu. Nick vetää ensimmäisen kortin, Tom muistaa sydämen kuningatartaan ja arvaa: herttakuningatar. Toisenkin kortin Tom arvaa oikein. Nick vetää herttakuningattaren toiseen kertaan, ja kun Tom näkee Annen, hän arvaa taas oikein. Tomin sijasta hautaan vajoaa Nick, mutta ennen lähtöään hän vie Tomin järjen. Tom uskoo nyt olevansa Adonis.

    Mielisairaalassa Tom pyytää muita juhlimaan Adoniksen ja Venuksen häitä. Kun Anne tulee katsomaan Tomia, hän uskoo näkevänsä kaipaamansa Venuksen. Tom pyytää anteeksiantoa, Anne lohduttaa häntä ja laulaa Tomille kehtolaulun.

    Epilogissa Tom, Shadow, Anne ja Baba astuvat taas esiin ja kertovat tarinan opetuksen: ”Laiskoille käsille ja sydämille paholainen löytää kyllä työtä.”

    Esityskieli englanti.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Lyssna också