Aristoteleen kantapää

on 16.11.2016

  • 24 min
  • tillsvidare

Miten muinaissuomalaiset puhuivat jumalista ja haltioista? Miksi pohjoissuomalaiset toivottivat toisen tervemenneeksi Helsinkiin, kun halusivat pahasti sanoa? Suomalaisen kansanuskon sanoihin perehdyttää uskontotieteen dosentti Risto Pulkkinen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

***

Mikael Agricola oli huumorimiehiä. Vuonna 1551 hän laati Psalmien kirjan eli Daavidin psalttarin alkuun luettelon suomalaisista pakanallisista jumalista. Hänen mukaansa Häme ja Karjala uskoivat eri jumaliin, joita kummallakin oli tasan tusina. Näin Agricola kirjoitti jotakuinkin nykysuomeksi käännettynä Hämeen jumalista:

Epäjumalia monia tässä, muinoin palveltiin kaukana ja läsnä.
Näitä kumarsivat hämäläiset, sekä miehet että naiset.
Tapio metsästä pyydykset soi, ja Ahti vedestä kaloja toi.
Väinämöinen virret takoi, Rahko kuun mustaksi jakoi.

Ja niin edelleen. Karjalaisten jumalista Agricola tiesi taas seuraavaa:

Vaan karjalaisten nämä olivat, epäjumalat joita he rukoilivat.
Rongoteus ruista antoi, Pellonpekko ohran kasvun soi.
Vironkannas kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurasta paitsi.
Äkräs herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.
Köndös huuhdat ja pellot teki, kun heidän epäuskonsa näki.

Ja niin edelleen. Entä missä se huumori sitten piilee? Se löytyy loppukaneetissa, jossa piispa kertoo rennolla otteella, että lisäksi: Palveltin mös paljo muuta / Kivet Cannot Tädhet ja Cwuta.

Risto Pulkkinen ja Stina Lindfors ovat kirjoittaneet suomalaisen kansanuskon sanakirjan. Uskontotieteen dosentti Pulkkinen on oikea ihminen kertomaan, mihin täällä uskottiin ennen kristinuskon saapumista vai uskottiinko mihinkään.

Kuva: Pentti Palmu / Yle.

Automatisk taligenkänning

Aristoteleen kantapää ohjelma niille joilla on äidinkielellä puhumisen lahja kuin vettä vaan Nokian matkapuhelinten maailmanlaajuinen menestys 1990-luvulla oli suomalaiselle talouselämälle jotain aivan ennen kuulu

ei siis ihme että sen kuvailussa vanhat sanonnat joutuvat kovalle koetukselle Kuljemme Timo lähetti meille Yle Puheen erehdysekspertti ohjelmasta tästä Mainion todisteen ohjelmassa tuomittiin lokakuun lopulla syitä siihen että Nokia vain ylistettiin eikä kukaan uskaltanut arvostella yhtiön tuotteita edessä rakentavasti haastateltava päättyi seuraavaan päätelmään tämmöistä kultamunia lypsävää lehmää ei ehkä haluttu ruveta haukkumaan

Timo innostuu ilmauksesta ja kirjoittaa näin ei todellakaan kannata haukkua kultamunia lypsävää lehmää se pitää viedä navettaan nyt se säännöllisesti ja myydään munat muinais kreikkalainen eläin kirjailija aisopos kertoi aikoinaan ahneudesta sadussa on kultamunia muniva Star hänestä mutta näin modernit talouden uudet lainalaisuudet muuttavat hanhikin lehmäksi tuosta noin vain

Mikael Agricola oli huumorimiehiä vuonna 1551 hän laati psalmien kirjan eli Daavidin Salkkarin alkuun luettelo suomalaisista pakanallista jumalista hänen mukaansa Häme ja Karjala uskoivat eri jumalia joita kummallakin oli tasan tusina näin Agricola kirjoittaa jotakuinkin nyky-suomessa käännettynä Hämeen jumalista epäjumalia monia tässä muinoin palveltiin kaukana ja läsnä näitä kumarsivat hämäläiset sekä miehet että naiset Tapio metsästä pyydykset soi ja Ahti vedestä kaloja toi Väinämöinen virret takoi Rahko kun mustaksi jakoi ja niin edelleen Karjalaisten jumalista Agricola tiesi taas seuraavaan vaan Karjalaisten Nämä olivat epäjumalat joita he rukoilivat rongoteus ruista antoi

pellonpekko ohran kasvun soi virokannas kauran kaitsi muutoin oltiin kaurasta paitsi äkräs herneet pavut nauriit loi kaitaliinat ja hamput edes toi köynnös huudat ja pelot teki kun heidän epäuskonsa näki ja niin edelleen en tiiä missä se huumori sitten piilee se löytyy loppukaneetti sitä jossa piispa kertoo rennolla otteella että lisäksi palveltiin myös paljon muuta kivet kannot tähdet ja kuu the Risto Pulkkinen ja Stina Lindfors ovat kirjoittaneet suomalaisen kansanuskon sanakirja uskontotieteen dosentti Pulkkinen on oikea ihminen kertomaan Mihin täällä uskottiin ennen kristinuskoa saapumista vai uskotteko mihinkään

ennen kuin meistä suomalaisista tuli kristitty ja sivistyneitä Täällä oltiin ihan pakanoita ja villejä uskotteko täällä silloin mihinkään dosentti Risto Pulkkinen Toivon että ei kuulosta saivartelu uutta mutta vähän vieras taisin tätä sanaa uskominen tässä yhteydessä mä sanoisin pikemminkin että ei uskottu vaan tiedettiin enemmän tai vähemmän varmasti tiettyjä asioita jotka oli joku tämän tai tuonpuoleiseen Mutta mitähän uskonnollista nähdäkseni siinä maailmankuvassa ei ollut sen ajan ihmisen näkökulmasta tietysti jos nykypäivänä näkökulmasta tarkastellaan nii se oli hyvin uskonnollinen maailmankuva koska siis sen mielikuva Mitä meillä on tyylisi uskonnosta niin kuulu nähdäkseni myöhempään aikaan tai paljon jäsentyminen yhteiskuntiin me voidaan ottaa lähtökohdaksi se että muinaisille ihmiselle kaikki oli luonnollista

sillä yliluonnollisuus on on tämmönen hyvin moderni käsite joka edellyttää esimerkiksi nyky Luonnontieteen antamiani soitti ja luonnollisia selityksiä ja kansallisten suhteiden tajua mut Tottakai tälläsen muinaisen ihmisen maailmassa oli hyvin paljon tuonpuoleista millä mä viittaa aina kaikkeen sellaiseen jonka kanssa Ja voitko tulla toimeen ihan tavanomaisen arkielämän keinoin vaan jota piti lähettää jotenki rituaalisesti siis uhraamalla tai enteitä ottamalla jotenki epäsuorasti kuitenkin ja nekin tavallaan olivat osa arkipäivää hurraamista ja tuonpuoleisen asioiden huomioon ottaminen oli ihan normaalia Mitä suurimmassa määrin Laita vaikka muinaista suomalaista Isabellasta kun hän lähti kaatamaan ihan vaan ku tarviit puuta sieltä lähimetsästä niin myöhään kopautti sitä puunrunkoa kirveen hamaralla jotta

henki ymmärtää poistoaika tulee mukana kotiin muutettu tämmönen uskomuksia Linnan inez niin ehkä suhteellisen mitä hän tarjosi mitään moraalisia tai eettisiä malleja toisin kuin nykyään toki Tähän muinaisuskon sisältyy ainakin yksi asia joka varmasti edesauttaa sitä että elettiin ihmisiksi kaikkialla pohjoisessa yksittäisen ihmisen jälleensyntymisen mahdollisuuden on koettu jatkuva niin kauan kun tämä kyseinen ihminen henkilökohtaisesti muistettiin suvussa tai siinä lähiympäristössä ja siksi kesti kannatti elää niin että jälkipolvet muistaisivat pitkään piti muistaa hyvällä Agricola 1551 listasi suomalaiset pakanajumalat kahteen 12 Jumalan listaan yhteensä 24 Jumala Oliko suomalaisilla tämmösiä jumalia ja Oliko niitä näin paljon dosentti Risto Pulkkinen nokikolari

ajatuksena oli tässä vaatia suomalaisille tällainen klassisten kulttuurien mukainen 12 Jumalan Pantti on sekä hämäläisille että karjalaisille ja mä luulen että hän on ihan omastakin näkökulmasta joutunut siinä vähän tosiasioita vääntämään ja hänellä ei ole ollut ihan tarkkaa ottaa oikeita tietoja Ethän katsoa jumaliksi paljon sellasia asioita jotka oikeasti ilmeisesti ovat olleet aivan jotain muuta s-max kekri on hänellä Jumalan asemassa vaikka kysymyksessä on siis se juhla tai sitten Liekki jos tähän puhuu jumalana vaikka Liekki on itse asiassa tällanen kummitteleva lapsi Vainaja olentoa Olkoonkin että hänet täytyy laskea ansioksi se että hän hän on pannut merkille tälläsen ja Läntisen ja itäisen Suomen välisen kansankulttuuri rajanne Voidaanko sitten laskea jotain väärää jumalia Mitä suomalaisilla olisi ollut dosentti Risto Pulkkinen

No en halua korostaa sellaista ajatusta että Jumalan määritelmä olisi hyvin tiukasti liitetty sikäli että jumalaksi pidettäisiin vain sellaista tuonpuoleisesta olentoa joka hallitsee jotain hyvin laajaa elämän aluetta ikään kuin ostaa ulkopuolelta sanotaan että Tapio metsän jumala voidaan katsoa aidosti jumalaksi koska hän on siis kaikki allinen pelit missä tahansa vähänkin on metsään ja siellä Tapio on läsnä kaikkialla jossa voin Ahti timer enemmän kun Nikolla on Karjalaisten puolelta niin Hänkin on ollut tämmönen kaikkia oli ne ne jos verrataan näitä sitten paikallisiin haltija tason olentoihin niin tietyt metsänhaltijat hallitsevat aina tiettyä metsään ja tietty vedenhaltija hallitsi tiettyä vesistöä että suurin osa tällaisista tuonpuoleista olen noista joita suomalaiset ovat lähestyneet niin on varmaan ole tuli tälläsiä paikallisia haltija tasoisia olentoja tiukasti ottaa jumaliksi

varmaan katsoa juuri ukkosenjumala ukko ja sitten nämä metsän ja ja veden jumalat ehkä kuoleman valtakunnan vainajalla on maailman hallitsija Louhi joskin voidaan katsoa jumalaksi Entä Ilmarinen jos meillä on tällanen tuulen Jumala oikeasti ollut niin sitten Kyllä ilman muuta kotiin vai sen kehityshistoria on todennäköistä aika mielenkiintonen Hän on oikeasti ollut meidän alkuperäinen taivaan Jumala koska ilma on tarkoittanut taivasta vanhassa suomen kielessä taivas reiki repesi ilma kaikki ikkunoihin saattaa kansanrunous mutta sitten kun meille tulee tämä balttilaiset peräinen ukko ukkosenjumala sininen tavallaan taivaalle ei mahdu kahta jumala vaan Vilman ja sieltä sitten pudotetaan ensin vähän alemmaksi tulen jumalaksi ja sitten niinku hyvin tiedämme että miksi se

herock seksi ja miksi Seppä herock Siksi mä olin itse ehdottanut että ehkä sen takia että raudan valmistuksessa hän tarvitaan tuulta myöskin Eikä palkeiden lietsomaan ilman liikettä tämmönen siirtymä taivaan Jumalasta tulen jumalaksi ja sieltä sitten Seppä herock siksi niin on tässä mielessä aika luonteva on siis jumalia sitten on paikallisia haltijoita Kuuluuko tähän hierarkiaan vielä muita tontut Maahiset tontun katso sinne syylliseksi haltija olennoksi joka on tietysti hyvin paikallinen ja tonttu hallitsee vaan sitä Kotipiiri ja tai jopa siten että oli eri rakennusten tonttuja on ollut saunatonttu riihitonttu myllytonttu ja niin edespäin mutta maahinen sit taas se kuuluu tällä siihen kategoriaan jota olen kutsunut kanssa eläviksi maahinen ei itse asiassa hallinnut mitään et se eroaa tontusta ja

autiosta juuri siitä että se ei hallinnut se vain oli elikkä se asui samaa elämän pieniä Kuin ihmisetkin mutta se asui vaan tuolla maan alapuolella ja silloin saattaa syntyä Joko yhteistyötä näiden naapurusten eli ihmisten ja naisten välillä mistä Meillä on paljon kanssa kertomuksia mutta myöskin saattaa syntyä ristiriitoja esimerkiksi ihmiset rakensivat talonsa tai navettaan sayuri maahisen asunnon päälle ja sitten Oikeesti tää on vielä pari teologiset tai etiologiset olennot tällä tarkoitetaan sellaisia olentoja jotka täytyy edellyttää erilaisten asioiden selvittämiseksi mutta joita kukaan ei koskaan väität nähneensä ja nyt ne on tälläsiä muinais aikana vaikuttaneita olentoja joiden kakkojen aikaansaannosten tulokset on nähtävissä hiidet on ollut tyypillisiä High teologisia olentoja koska viimeksi hiidenkirnu

ei Kansan mielikuvissa voinut olla mitään muuta kuin tämmösen jättiläismäisen hiiren emännän Kirnu kiinnostusta Missä suomalaisen kansanuskon ja muinaisusko ja kohtaan on viime vuosina ollut nousussa juuri aiemmin tänä vuonna sai ensi-iltansa Ukonvaaja niminen elokuva jossa a.w. Yrjänä selvittelee muinaista mielenmaisemaa Osaatteko sanoa asioita tutkineen ihmisen et missä tämmönen kiinnostus nyt yhtäkkiä kumpu on muuten niin maallisessa ja ateisti sisäilma piirissä dosentti Risto Pulkkinen puuttuisin kyllä tuohon ateistinen sanan sillä Eihän ole suoranainen ateismi kyllä tutkimusten mukaan juurikaan ole lisääntynyt sen sijaan perinteinen teistinen persoonallinen Jumala usko on vähentynyt ja ennen kaikkea uskominen kirkon opettamalla tavalla mutta kyllä tämmönen hengellisyyden tai henkisyyden kaipuu on Timosen mukaan kin säilynyt ja ainut maailmassa jossa moni kokee

globalisoitumisen jollain tavalla uhkaksi omalle identiteetille niin paluu omille henkisiä juurille kohta varmaan hyvin terapeutti seksi mutta samalla nykymaailmassa koetaan usein hyväksi että tämä paluu juurille on jotain muuta kuin vanhentuneeksi koettua nationalismia ja tässä muinaisusko harrastukselle juuri on vahva tilauksensa Soita ku poliittisesti korrekti tapa palata kansallisille juurille Onko sitten mahdollista että ottaisi muinaisusko 100000 vuotta sitten eläneiden ihmisten uskontoa itselleen ja sitten vakavasti puhutaan uskonnosta niin tuskin sitä voidaan tosiaankaan ottaa Minä en uskontotieteilijä Nä uskot tälläsen valintamyymälä uskonnollisuuteen sisäaitaus kuntoon tarvitaan yhteisö perinteitä ja uskonnollinen kokemus en suinkaan väitä etteikö monella uuspakana olla olisikin taustalla oli tällänen luona

yhteinen tie luonnossa saatu Pyhän kokemus mutta toisaalta luulen myöski että suuri osa tästä nykyisestä kiinnostuksesta on enemmän eikä kun ne oli leikkiä te olette juuri julkaissut Stina Lindfors kanssa siis suomalaisen kansanuskon sanakirja Mistä nämä sanat on koottu Mitä sä nyt on ollu semmonen onnellinen tilanne että on saatu niinku sanotaan nyt istua jättiläisen hartioilla Tässä on luettu kaaviot harvat Pentikäisen Siikalatva niin edespäin on koluttu myöskin aika paljon hienoja mutta nykyään tutkimuksessakin aikalailla unohdettuja julkaisu sarjoja kalevalaseuran vuosikirja tai kotiseutulehti virittäjä nimenomaan niiden varassa vuosikerrat ovat olleet varsinaisia HD haittoja tän kirjan tekemisessä niin se on yhtä hyvin paljon amatööri kerääjien tallentamaan perinnettä ja ne ovat sikäli raikasta luettavaa että niissä kaikenlainen turha taito

sointi on jätetty vähemmälle kaikki äidistä Mulla alkaa tuosta Agricolan Jumala luettelosta 1551 ensimmäinen tällanen jollakin tavalla systemaattinen esitys suomalaisesta kansanusko Star christfrid gananderin mythologia Fennica 1789 ja sille Me olemme täällä omalla sanakirja myöskin ihan tietoisesti halunneet tehdä kunniaa eli sieltä myös kippoihin ja kaikki sellaiset hakusanat jotka vaikuttivat mestareille vanteilta sanakirja voi lukea alusta loppuun mutta sitä voi lukea myös sellainen ja napsia sieltä enää satunnaisesti yllättäviä tai kiinnostavia sanoja Olin hiukan yllättynyt kun löysin kansanuskon sanakirja sanan aivastaminen dosentti Risto Pulkkinen

Mia aivastaminen on aika universaalisti myöski uskomuksen sitten merkillepantavaa asia ole helppoa että laittaa jos hengitykseen Katsotaan sisältyvän tai sen katsotaan ilmentävän mitä tutkimuksen nimeltään ruumis sieluksi elikkä elintoimintoja ylläpitävät sieluani tällänen äkkinäinen uloshengitys eli aikaistaminen niin sen voi tulla tavallaan heittävän sielun ulos ruumiista ja sehän oli testaamme hyvä kriittinen paikka joka edellytti ympäristöltä jotain ystävällistä toivotusta jotta se sielun löytäisit takaisin tai tälle hetkellisesti siivottavaksi joutuneille lumilei tapahtus Mitä pahaa sitten siellä mainitaan myös alastomuus alastomuus oli yksi niitä asioita mitä tuli tätä kirjaa tehdessä taas kerran niinku yllättävän usein esim kiinnostavasti yhteyksissä joilla ei ole mitään tekemistä enempää seksuaalisuuden kanssa kuin muutenkaan että alasti

Mulla on sulle jotain käytännön merkitystä tän asian yhteydessä alastomuus on selvästi voimistelut maagisia vaikutuksia mitä moninaisin Mut Taijat ihan Taijan laadusta riippumatta niin kehotetaan hyvin usein tekemään alasti ja Siis miks se karhu piti usuttaa naapurin Karjaan kimppuun niin monissa tai joissa kehotetaan tätä karhun ostaja riisuutumaan alasti ja menemään metsään ja matkimaan karhun käyttäytymistä jos hän tekee sen varsinkin näiden talojen rajalla niin silloin se nosto Karhunkäynti sitten tämä naapurin Karjaan puoleen mitä niinkun seksuaalisia liikkeitä se tuskin olis heille antanut alastomuus oli kuitenkin hyvin luonnollinen asia kuin asia suomalaisille Mehän kävimme sissus saunassa perhekunnittain ja talo kunnittain että ei siinä ollut mitään kummallista Se oli luonnollinen asia

kirja se on yhtenä hakusanana Helsinki Joo pohjois-suomessa on toivotettu ihmisiä hiihtäjän tie helvettiin sanomalla että menee Helsinkiin ja se on siellä perustunut siihen että perinne tietää kertoa tämmöstä helsinki.en heimosta joka asuu jossain tuolla Perämeren pohjukassa ja ilmeisesti sitten sitä kohtaan on koettu jotain kaunaa tai sitä ei ole ole oikea arvostettu koska se on täytynyt tällaiseen pahantahtoinen toivotukseen toki sillä on varmaankin yhteys myöskin skandinaaviseen tyyliin että tavallisten ihmisten vainajalla on vuotta ruotsalaisetkin toivottaneet lähimmäisiään hälsingland in ihan samasta syystä

Aristoteleen kantapään yleisönosasto laulaja Saara Aalto on menestynyt oivallisesti britannialaiset X Factor laulukilpailuissa kilpailu toimii tiputus pelinä jossa osa kilpailijoista putoaa jatkosta viikoittain ymmärrettävästi ja Saara Aalto on saanut osakseen mainis sanoja mutta toisinaan otsikoissa on jo ehditty sekaantua sanoissa liekeissä suomalaisten tottumattomuus kehumiseen

Marja ihmettelee seuraavaa mtv.com Saara Aallon huikea selviytymistarina jälleen jatkoon X factorissa

Kyse on ilman muuta menestystarinasta ja myös selviytymisestä mutta ehkä ei sentään selviytymistarina Sitä se että haaksirikkoutunut täpärästi pelastuu ja elää entuudestaan asumattomalle saarella on selviytymistarina se että jo muutenkin menestynyt laulaja selviytyy laulu kisassa jatkoon on jotain muuta kaikesta selviytymisestä ei ole selviytymistarinoita Aristoteleen kantapää toivoo Saaralle menestystä laulukilpailuun ja otsikon laatijoille suhteellisuudentajua jottei lukijoita tarvitse edellyttää selviytymistarina otsikoiden ymmärtämiseksi

viime sotien rauhansopimuksen solmimisen tää alkaa olla jo sen verran aikaa että menisi merkitsi kaikki toimittajat eivät enää muista sen vaikutuksia kielenkäyttöön esimerkiksi Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 vaikuttaa yhä vaikka Suomisen yksipuolisesti kummassakin vuonna 1990 kyseinen rauhansopimus kielsi Suomen merivoimien tai muun muassa sukellusveneet Kuljemme Hannu teki kuitenkin sukellusvene havainnon Iltalehdessä toukokuun lopulla juttu kertoi näin

fraasirikos puolustusministeri Niinistö vieraili sukellusveneellä Ruotsissa Hannu elvistelee Suomella on varmaan sukellusveneitä joista En mä tiedäkään Aristoteleen kantapää merisota fraasien riemu Amiraali toppuuttelee ei ministeri tietenkään millään sukellusveneellä Ruotsiin matkustanut kyseessä on sijamuoto adessiivi Nelly ulko-oven on ongelmallinen monitulkintaisuus voimme sanoa että auto käy bensiinillä mutta mitä silloin halutaan sanoa jos kuski käy kahvilla julistaa mekin Iltiksen toimittajan syylliseksi rauenneeksi todetun rauhansopimuksen rikkomiseen kun hän on välttänyt inessiivin eli sisään olennon käyttöä eikä kirjoittanut että Niinistö vieraili sukellusveneessä rangaistus onkin ankarimmista

päästä skribentti käyttäköön ensi viikon ajan työpaikallaan snorkkeli ja ja räpylöitä Jotta oppii käyttämään oikeita sijamuotoja

Risto Pulkkisen ja Stiina Lindforsin suomalaisen kansanuskon sanakirja on riemastuttava Opus jonka tuhdit 980 grammaa ja yli 300 hakusanaa paitsi johdattavat muinaisten ihmisten maailmankuva on myös sitovat yhteen suomalaisen kansanuskon muiden kansojen uskomuksiin Niinpä hakusanojen joukossa ovat Aarni tulo heti ja väinämöiset mutta myös Halloween Pyhä Hubertus ja zombit ja tietenkin nykyäänkin tunnettu Magician tunnuslause hokkuspokkus tämä kaikkien maailman taikureiden käyttämät taikaa sanat ovat peräisin katolisesta kirkosta tilasto ehtoollisen asetussanat sä ilmaus Tämä on minun Kristuksen ruumiin kuuluu latinaksi hoc est corpus meum

Tämä on aikoinaan muuttunut latinaa taitamattoman Kansan suussa muotoaan hokkuspokkus muunnos on tunnettuja 1600 luvulla toisinaan hokkuspokkus merkitsee siansaksaa eli liirumlaarumia Pulkkisen ja Lindforsin kirjeessä ei ole riviäkään liirumlaarumia tai liirum laarum Mistä mutta sanapari sen sijaan löytyy Wolfgang Amadeus Mozartin nuoruuden tuotannosta vain 12 vuotiaana vuonna 1768 hän sävelsi Wilhelm Heiskanen ja johan Heinrich Myllerin kirjoittamaan laulu näytelmän nimeltään vastainen ja Bastian jossa taikurikoulu Tyko ihmisen paikalle nonsense Elo rulla jonka sanat kuuluvat näin

viikon sitaatti digidog turrimurri Forum Harum liirumlaarum rowdy Gary Gary busey the best busty Sharon from bottom to quit Pro Quo taianomaisia voimasanoja eikö totta

Kerro Aristoteleen kantapää Mikä särähtää ja kielikorva seksi tissi internetissä osoitteessa www.yle.fi kautta Aristoteles tai Lähetä postikortti PL 58 00024 Yle Aristoteleen kantapää selvittää mistä kenkäpori

Sändningar

  • on 16.11.2016 17.20 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Venäjä ei ehkä olisi meidän silmissämme niin outo ja arvaamaton, jos ymmärtäisimme paremmin sen kieltä ja kulttuuria. Mutta kieltä oppiakseen täytyy ensin osata lukea kyrillisiä kirjaimia. Sen jälkeen venäjä on vain yksi indoeurooppalainen kieli muiden joukossa. Miksi venäjän kieltä kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla? Emeritusprofessori Arto Mustajoki Pasi Heikuran haastateltavana. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén

    -----------------

    Vuoden toinen kuulijoilta saamamme toiveaihe saa meidät suuntaamaan katseemme itään. Marja K. kirjoitti meille seuraavan tuumailun:

    ”Arvoisa Aristoteles ja muut kielifilosofit, ehdotan, että pohdinnan kohteeksi otettaisiin se, millaisilla erilaisilla kirjaimilla kieliä kirjoitetaan. Euroopassakin on ainakin latinalainen, kreikkalainen ja kyrillinen merkistö käytössä. Jos puhutut kielet eroavat toisistaan, eroavat myös ne symbolit, joilla sitä ääntelyä muistiin pannaan. Ihmeellistä on tämä ihmisen kanssakäyminen!”

    Kirjoitusmerkkien olemusta on Aristoteleen kantapäässä sivuttu aika ajoin. Vuonna 2011 keskustelimme Tapani Harviaisen kanssa siitä, miten käyttämiemme latinalaisten kirjainten juuret ovat foinikialaisten kehittämissä merkeissä, jotka muuten olivat jopa sopivasti aakkosjärjestyksessä ihan alusta alkaen. Kreikkalaiset omaksuivat nuo kirjaimet samalla niitä muokaten ja lopulta roomalaiset työstivät niistä meidän tuntemamme kirjaimiston perustan.

    Kreikkalainen aakkosto jäi elämään Kreikkaan. Hiukan samantapaista eksoottista kirjaimistoa löydämme niinkin läheltä kuin itänaapuristamme Venäjältä. Itärajan ylitys tuntuu todella eksoottiselta, kun kylttien kyrillisistä teksteistä ei saa enää mitään tolkkua.

    Tästä oudosta kirjoitustavasta on nyt otettava selkoa. Miten kyrilliset kirjaimet ovat syntyneet? Montako aakkosta kyrillisissä aakkosissa on? Tarkoittako kirjainten erilaisuus sitä, että kielet ovat erilaisia? Kysytään emeritusprofessori Arto Mustajoelta, jolla on takanaan monivuotinen ura Helsingin Yliopiston venäjän kielen professorina. Hän on myös laatinut materiaalin sellaisiin television takavuosien venäjän kielen kursseihin kuin Raz dva tri, Zakuska ja Kapusta.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    Kuva: Yle / Markku Värtö

  • Ovatko erilaiset puhehäiriöt persoonallisia ominaisuuksia, vai vikoja, joista täytyy päästä eroon? Logopedian professori Sari Kunnari kertoo, mistä puhehäiriöt aiheutuvat ja kuinka niitä hoidetaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    -----------------

    Antiikin kreikkalaiset eivät enää kiinnosta ketään, mutta kun mietimme, mikä yhdistää toisaalta Lola Wallinkoskea, Michael Monroeta ja Tarja Halosta ja toisaalta muinaista ateenalaista valtiomiestä Demosthenestä, ollaan ihmisen ikiaikaisen sisun äärellä. Heillä kaikilla on ollut jonkinasteinen ärrävika.

    Yksi vanhan Hellaan kouriintuntuvimmista tarinoista kertookin siitä, miten ärrävikaisesta Demostheneestä tuli muinaisen kreikan arvostetuin puhuja. Aikalaiset kuvasivat Demostheneen alkuaikojen puheita niin, että niitä leimasivat epäselvät lausahdukset, hengenahdistuksen kaltainen tunne, liian pitkät lauseet ja tuskallisuuteen saakka muodolliset argumentit. Ja huono r-kirjain.

    Ei ihme, että nuori ateenalainen masentui. Onneksi hän törmäsi rohkaiseviin ihmisiin ja niinpä hän aloitti ankaran opiskelun paremmaksi puhujaksi. Tarinoiden mukaan hän harjoitteli selkeämpää artikulaatiota ja terävämpää ärrää karjumalla puheitaan pikkukiviä suussaan meren rannassa ja koetti saada äänensä kuuluviin aaltojen pauhun yli. Lopulta hänestä tuli merkittävä valtiomies, josta puhutaan yhä Suomen radiossa saakka!

    Omien lasteni myötä olen oppinut, että r-äännettä opetellaan mielellään päivittäisillä mutta lyhyillä harjoituksilla. R on lähellä d-äännettä, joten ensin korvataan r d:llä: dotta, podtti, mudina. Sitten lisätään r d:n perään: drontti, dreija, Hadrianus. Ja koko ajan kannattaa kaasutella autolla: drnn-drnn-drnn! Kunnes eräänä päivänä r-äänne vihdoin löytyy.

    Onko ärrävikaa sukua s-vialle? Onko kyseessä vika vai ominaisuus? Mikseivät ihmiset saa puhua niin kuin he luonnostaan puhuvat? Kysytään logopedian eli ihmisäänen toimintaa ja häiriöitä tutkivan tieteenalan professorilta Sari Kunnarilta.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    Kuva: Yle/Antti Haanpää

  • Suomen kansalaisuuden saamiseksi pitää osata suomen kieltä. Miten sitä taitoa mitataan?
    Opetushallitus järjestää kielitutkintoja. Migri, eli maahanmuuttovirasto määrittelee tulokset ja tason, jotka kansalaisuuden saamiseen vaaditaan.

    Millaista kielitaitoa suomalaiseksi pyrkivältä vaaditaan? Ketkä näihin kokeisiin osallistuvat? Yleisten kielitutkintojen tutkimuskoordinaattori Sari Ahola kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Kuva: Yle/Juha Kivioja

  • Sanat ovat myös tekoja. Filosofi Risto Koskensilta väittää, että sanat eivät pelkästään kuvaile todellisuutta, ne myös luovat sitä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    ------------

    Kun liittoutuneiden sotilaat vuonna 1944 nousivat maihin Normandiassa, heillä oli mukanaan käsikirja, johon oli koottu tarkat tiedot saksalaisten joukkojen asemista, vahvuuksista ja aseistuksesta. Kirjasen nimi oli Invade mecum, joka on sanaleikki sanasta invade, eli ’hyökätä’ ja latinankielisestä käsitteestä vade mecum, kirjaimellisesti ’kulje kanssani’ ja konkreettisesti: käsikirja. Eli hyökkäyksen käsikirja.

    Käsikirjan toimittamisen ja sanaleikin takana oli Ison-Britannian tiedustelujoukkojen tuolloin 33-vuotias everstiluutnantti John Langshaw Austin. Ennen sotaa Austin opiskeli ja opetti Oxfordissa filosofiaa ja etenkin klassista filosofiaa; Aristoteles oli hänelle elinikäisen kiinnostuksen kohde. Hän oli oxfordilaisen filosofikoulukunnan kärkihahmo ja Euroopan filosofimaailmassa samaa sarjaa mm. Ludwig Wittgensteinin kanssa.

    Sodan jälkeen Austin jatkoi opettamista Oxfordissa. Hän julkaisi muutamia artikkeleita, mutta ei kirjoja – joko hän oli kirjoitustensa suhteen perfektionisti tai sitten Austin oli kiinnostuneempi kuuntelevista oppilaistaan kuin lukijoistaan. Hänen tunnetuimmat luentoihin perustuvat teoksensa Sense And Sensibilia ja Näin tehdään sanoilla julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. John Langshaw Austin menehtyi keuhkosyöpään 48-vuotiaana vuonna 1960.

    Näin tehdään sanoilla ilmestyi viime syksynä vihdoin suomeksi ja nyt kaikki, jotka haluavat tehdä sanoilla voivat tutustua alan perusteokseen ja sen käsitteisiin kuten puheteko, konstatiivi, performatiivi, luontumisehto ja tietenkin lokuutio, illokuutio ja perlokuutio.

    Jotta tutustuminen hieman helpottuisi, kysytään nyt Austinin teoksen suomentaneelta filosofi Risto Koskensillalta, voiko sanoilla tehdä.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    Kuva: Yle/Jouni Immonen

  • Mitä yhteistä on kalliomaalauksilla ja katutaiteella? Paljonkin, jos kysytään läänintaiteilija Tero Karviselta. Karvinen kertoo Aristoteleen kantapäälle, millaista viestintää graffitit ja tagit sisältävät, ja mitä kaikkea sähkökaapin kylkeen piirretystä tussinjäljestä voi päätellä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Ohjelma on uusinta helmikuulta 2013.

    ----------

    Graffitikulttuuri saapui Tampereelle 1980-luvun puolivälissä. Eräänä kesäaamuna Kauppakadulla sijaitsevan talon seinään lähelle kaupungin virastotaloa oli ilmestynyt spraymaalattu lause: Mummoille suklaata!

    Vahva suoran toiminnan poliittinen vaikuttaminen lähti Pirkanmaalla siis käyntiin seudun henkeen sopivalla irtonaisen humoristisella asenteella. Suorempaan asiaan, vaikka runollisella otteella, meni samoihin aikoihin keskustaan ilmestynyt teksti: Miten voi laulaa suu täynnä ruokaa?

    Tämä iskulause jo kieli siitä, että asialla oli vapaamuotoinen ympäristöryhmä, johon kuului kourallinen tamperelaisia ympäristöasioista kiinnostuneita opiskelijoita, toimittajia ja aktivisteja. Ryhmä kokoontui ahkerasti, järjesti ensimmäisiä vierailuja kaatopaikalle ja koetti muutenkin herättää tietoisuutta kerskakulutuksen aiheuttamasta jäteongelmasta ja ympäristökuormituksesta. Asia oli tuolloin vielä uusi, mutta pian vapaamuotoisesta porukasta muovautui Tampereen Yliopiston Ylioppilaskunnan Tamyn Ympäristöryhmä ja toiminta muuttui organisoiduksi maailmanparantamiseksi.

    Mutta sitä ennen seiniin ilmestyivät nuo graffitit. Kolmannessa julistettiin Tiina Pystysen sarjakuvasta lainattua slogania: Hyvä voittaa pahan 6-0. Kyseessä oli siis selvä vanhanaikainen julistaminen, vaikkakin virne suupielessä.

    Ainoa seinäkirjoitus, joka vihjasi siitä, että tietoisuus amerikkalaisesta niin sanotusta uudesta graffitiperinteestä oli saavuttanut Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin, oli erääseen Pyynikillä sijaitsevaan aitaan ilmestynyt värikäs teos, jossa luki: FLIP FLOP. Graffititalkoisiin osallistunut ryhmän jäsen muistelee, että tekijät eivät suoraan halunneet jäljitellä amerikkalaista hip hop -kulttuuria, joten sanat hip hop muunnettiin sanoiksi flip flop!

    Graffitien tekeminen on rikollista ja nykyään niiden sisällöstä ei enää saa Tampereellakaan selvää. Ne ovat joko noita isoja taideteoksia tai sitten ihme söherrystä. Mitä niillä yritetään kertoa? Kenelle? Millä keinoilla? Miksi? Tero Karvinen on tehnyt graffititaidetta jo noin kolmen vuosikymmenen ajan, ja tällä hetkellä hän toimii Tampereella läänintaiteilijana, joten kysytään häneltä.

    Pasi Heikura

    Kuva YLE/Erik Vierkens

  • Aristoteleen kantapää on kaivanut esiin kiinnostavia haastattelunpätkiä, jotka eivät ole mahtuneet varsinaisiin ohjelmiin syksyllä 2016. Ääneen pääsevät muiden muassa presidentti Tarja Halonen ja intiaaniasiantuntija Riku Hämäläinen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.
    ---

    Kirsti Aapala kävi lokakuussa kertomassa meille, mistä havupuiden nimet juontuvat. Marjakuusi on saanut nimensä tuntomerkkiensä perusteella.

    SAK:n historioitsija Tapio Bergholm kävi syyskuussa avaamassa meille työehtosopimusterminologian syntyhistoriaa. Kuulemme miksi toisten järjestöjen nimilyhenteet ovat pidempiä kuin toisten.

    Uudenvuoden kynnyksellä pyysimme kaksi kautta tasavallan presidenttinä istunutta konkaria Tarja Halosta valottamaan meille, miten tasavallan presidentin uudenvuoden puheet syntyvät. Joskus valmistautuminen voi tapahtua dramaattisella hetkellä. Näin oli vuonna 2004, kun tsunamiuutinen levisi maailmalle.

    Tanssintutkija Petri Hoppu johdatti meidät joulukuussa kotoisten kansantanssiemme maailmaan. Samalla, kun sanojen polska, katrilli ja tanhu selviteltiin, muinainen maailma alkoi hahmottua paikkana, jossa kansainväliset virtaukset – kuten muotitanssit – kulkivat vastustamattomasti syrjäisimpiinkin torppiin ilman radiota, televisiota, äänilevyjä tai internetiä. Kuulemme miten menuetti levisi hovista kansan pariin ja kuinka vaatekappaleet ja tanssit antavat vaikutteita toisilleen.

    Yhdysvalloissa vietetään elokuussa kansallista Navajo-koodinpuhujien päivää sen kunniaksi, että toisen maailmansodan aikana joukko navajoja toimi Tyynenmeren rintaman radisteina. Navajoiden kieli toimi koodina, jota japanilaiset eivät pystyneet murtamaan.

    Käytimme tilaisuutta hyväksemme tutustuaksemme intiaaniasiaintuntija dosentti Riku Hämäläisen johdolla Pohjois-Amerikan intiaanikieliin. Ensiksi saamme kuulla kaikille valkonaamoille tutun inkkarisanan tomahawk etymologiaa. Oppivatko eurooppalaiset helposti uuden mantereen asukkaiden kieliä? Oliko Pohjois-Amerikan intiaaneilla jonkinlaista myyttistä runoelmaa tai eeposta?

    Elokuussa keskustelimme tietokirjailija Jukka Korpelan kanssa viivojen hämmentävästä maailmasta. Minkä pituinen on ajatusviiva? Mitä eroa on tavuviivalla ja ajatusviivalla? Entä ranskalainen viiva?

    Syyskuussa ohjelmassamme vieraili yritysten brändejä tutkinut Timo Leppänen. Hänen kirjansa Merkilliset nimet on hauska lukukokemus kaikille, jotka ovat miettineet, mistä tulee virvoitusjuoman nimi Koff.

    Risto Pulkkinen avasi marraskuussa Aristoteleen kantapäälle suomalaisen kansanuskon sanastoa. Pulkkiselta ja Stina Lindforsilta ilmestyi viime vuonna järkälemäinen sanakirja nimeltään Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Se kertoo sanakirjan muodossa huimia asioita menneiden aikojen maailmasta, jossa uskonnollisuus oli kiinteä osa elämäämme. Mm. keijukaiset ovat nykymaailmassa täysin väärinymmärrettyjä.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    Kuva: YLE/Erkki Wranger

  • Aristoteleen kantapää selvittää mitä on oikeustulkkaaminen, ja miten se eroaa tavallisesta tulkkaamisesta. Miksi tulkkia tarvitaan yhä useammin suomalaisissa oikeussaleissa? Haastateltavana on oikeustulkki ja tutkija Nina Isolahti. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    Muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset eivät ole kovin hyvä esimerkkejä meille nykyajan kielten opiskelijoille. Näille sivistyskansoina pidetyille antiikin kulttuureille vieraan kielen opettelu oli kauhistus ja alentavaksi koettua puuhaa. Niinpä orjia, vankeja ja eri etnisten ryhmien risteymänä syntyneitä pakotettiin opettelemaan kieliä ja toimimaan tulkkeina.

    Kaupankäynti, uskontojen levittäminen ja löytöretket ovat työllistäneet tulkkeja aina. Simultaanitulkkaus kansainvälisessä neuvottelussa keksittiin vuonna 1927 Sveitsissä työläisten kansainvälisessä kokouksessa, mutta koska se oli kallista, sitä ei käytetty uudestaan ennen kuin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä vuonna 1945. Tämän jälkeen simultaanitulkkaus yleistyikin vauhdilla ja kun oikeuden istuminen Nürnbergissä loppui vuonna 1947 Yhdistyneet kansakunnat päätti ottaa simultaanitulkkauksen jatkuvaan käyttöön kokouksissaan.

    Tulkkaaminen oikeudessa ei suinkaan päättynyt Nürnbergin oikeudenkäyntiin. Itseasiassa meillä Suomessakin tulkkaaminen oikeussaleissa ja muissa juridisissa yhteyksissä on viime vuosina ollut koko ajan lisääntymään päin.

    Nina Isolahti on opiskellut, tutkinut ja harjoittanut oikeustulkkaamista. Miten se eroaa tavallisesta tulkkaamisesta? Miksi Suomessa on totuttu oikeustulkkaamiseen? Onko kyseessä hämärän lakikielen tulkkaamisesta arkikielelle? Kysytään Nina Isolahdelta.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    Kuva: Korkein oikeus YLE/Nella Nuora

  • Joskus itse paperi kertoo tutkijalle enemmän kuin sille kirjoitettu teksti. Näin väittää Kansallisarkiston sektorijohtaja, paperikonservoinnin asiantuntija István Kecskeméti. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tina Cavén ja Jani Tanskanen.

    Suomen sodalla oli muitakin seurauksia kuin myöhemmin Suomena tunnettujen alueiden siirtyminen Ruotsilta Venäjälle ja Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Sodan vuonna 1809 solmittu rauhansopimus määräsi muun muassa, että Suomea koskevat asiapaperit siirretään Tukholmasta Suomeen. Tämä hanke toteutui vuonna 1816 ja siksi joulukuun alussa vietettiin Suomen arkistolaitoksen 200-vuotisjuhlia. Onnea, arkistolaitos ja etenkin Kansallisarkisto!

    Alun perin Suomen arkistot sijoitettiin Senaatin linnaan, joka nykyään tunnetaan Valtioneuvoston linnana. 1890 arkisto sai oman rakennuksen Rauhankadulle. Kyseessä oli Pohjoismaiden ensimmäinen nimenomaan arkistolle suunniteltu rakennus ja sen suunnittelija Gustav Nyström haki työhön vaikutteita British Museumin kirjaston ja Ranskan kansallisarkiston arkkitehtuurista.

    Arkisto sai keinovalaistuksen vasta 1909, ja niinpä sen julkisivussa on paljon lasia. Kaikki valo taloon tuli ikkunoista, joista se eteni välipohjan ritilöiden halki talon läpi.

    Arkisto on kansakunnan muisti, ja se onkin yksi niin sanotuista muistiorganisaatioistamme. Muita muistiorganisaatioita ovat kaikki kirjastot ja museot. Kansallismuseo juhli 100-vuotisjuhliaan viime vuonna ja tänä vuonna museoilla on meneillään Yhteinen perintömme –hanke Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

    Kaikissa muistiorganisaatioissa säilytetään tietoa, joka useimmiten on paperille kirjoitettua tekstiä. Mutta silkan tekstin lisäksi arkistoihmisiä kiinnostaa tieto siitä, mille se on kirjoitettu. Millaisia eri papereita on olemassa? Mille kirjoitettiin ennen paperia? Onko Suomi ollut aina paperin tekemisen suurvalta? Miksei pergamentti yleistynyt jokapäiväiseen käyttöön? Kansallisarkiston aineistohallinnan yksikön sektorijohtaja Istvan Kecskemeti kertoo, mitä paperi voi kertoa.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    Kuva: Haarlan paperitehtaan paperikone vuonna 1954. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto/Mauno Mannelin

  • Presidentti Tarja Halonen kertoo, kuinka tasavallan presidentin uudenvuoden puhe laaditaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

    ***
    Mainiossa Downton Abbey –sarjassa käsiteltiin aikojen muuttumista monella tavalla. Eräässä jaksossa kartanon isäntäväki oli kauhuissaan, kun nuori polvi halusi saada kartanoon uuden keksinnön, radion. Kammotusta aiheuttava nykyajan vempele sai lordi Granthamin silmissä armon vasta kun hän kuuli, että kuningas Yrjö V aikoo puhua radiossa.

    Kyseessä ei kuitenkaan ollut brittien joulupäivän perinne, kuninkaan puhe. Yrjö V aloitti sen vasta vuonna 1932. Downton Abbeyssä kohua aiheuttanut radiopuhe oli vuoden 1924 Brittiläisen Imperiumin näyttelyn avajaispuhe.

    Hallitsijoiden puheet kansalle ovat kuitenkin vieläkin vanhempi instituutio. Vesa Heikkisen ja Tuure Hurmeen tutkimus Suomen tasavallan presidentin uudenvuoden puheista muistuttaa, että ”Yhdysvalloissa liittovaltion tilaa koskevia puheita on pidetty jo vuodesta 1790”.

    Suomessa perinne alkoi vuonna 1935, kun presidentti P.E. Svinhufvud puhui kansalaisille radiossa kansallisen sovinnollisuuden viikon kunniaksi. Svinhufvudin puhe alkoi puhuttelulla, josta kehkeytyi uudenvuodenpuheen jämäkkä vakioaloitus: "Kansalaiset!"

    Tutkijat analysoivat ansiokkaasti presidenttiemme puheita. Kekkonen on ainoa, joka on rohjennut esittää suoria velvoitteita kansalaisille. Svinhufvud ja Paasikivi ovat käyttäneet eniten kieltoverbejä. Halonen taas viljeli paljon olla-verbiä.

    Mutta miten tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe tehdään? Kirjoittaako joku sen presidentille? Onko puheelle olemassa salainen kaava? Yksi maamme kokeneimmista tasavallan presidentin uudenvuoden puheiden kirjoittajista, kaksitoista puhetta kirjoittanut ja puhunut rouva presidentti Tarja Halonen kertoo.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    ***

    Kuva: Raili Tuikka.

  • Joulun kunniaksi otimme selvää Jeesuksen kielestä. Perehdyttäjänä on seemiläisten kielten professori Tapani Harviainen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

    ***

    Jouluevankeliumin kielet

    Luukkaan evankeliumin toisen luvun parikymmentä ensimmäistä jaetta ovat taas näinä päivinä kovassa käytössä, kun keisari Augustuksen verollepanoa muistellaan Suomen kodeissa ja kirkoissa. Ei ihme, että jouluevankeliumiksi on valittu juuri Luukkaan kertomus kaikista neljästä Uuden testamentin evankeliumista, se kertoo Jeesuksen syntymästä tarkimmin.

    Vanhin – Markuksen evankeliumi – ja nuorin – Johanneksen evankeliumi – alkavat kertoa Jeesuksesta vasta hänen julkisen toimintansa käynnistymisestä alkaen ja Matteus ohittaa syntymän vauhdikkaasti. Ensin Joosef kyseenalaisti avioliiton raskaana olevan Marian kanssa, kunnes enkeli rohkaisi häntä unessa pysymään liitossa. Sitten Joosef ei koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan, jolle Joosef antoi nimen Jeesus. Ja sitten tulevatkin jo itäisen maan tietäjät ja Herodes huolestuu.

    Luukkaan evankeliumin alkutekstejä ei ole säilynyt alkuperäisenä. Evankeliumi on rakennettu yhdistelemällä kopion kopioita, joista mikään ei ole toistensa kanssa samanlainen. Luukasta pidetään myös Apostolien tekojen kirjoittajana, joten hänen käsialaansa on yli neljännes Uuden Testamentista.

    Tätä tuotteliasta kirjoittajaa pidetään kreikkalaisena lääkärinä, ja niin hänen tekstinsä kuin suuri osa muustakin Uuden testamentin käsikirjoituksista on kirjoitettu kielellä, jota sanotaan koinee-kreikaksi, erotuksena vanhemmasta klassisesta kreikasta ja uudemmasta bysantin kreikasta. Koinee tarkoittaa yhteistä, ja se syntyikin Kreikan eri kaupunkivaltioista tulleiden sotilaiden väliseen kommunikointiin Aleksanteri Suuren armeijassa. Kyseinen armeija myös levitti kieltä tehokkaasti valloittaessaan laajoja alueita.

    Mutta mitä kieltä puhui Luukkaan ja muiden evankelistojen päähenkilö, Jeesus? Puhuttiinko Israelissa tuolloin hepreaa? Vai puhuttiinko Rooman valtakunnassa latinaa? Seemiläisten kielten professori emeritus Tapani Harviainen kertoo.

    Pasi Heikura
    aristoteles@yle.fi

    ***
    Kuva: Steve Allen / Brand X Pictures

  • Mitä Lauri Viidan kummallisesta peikkorunoelmasta voi käsittää? Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

    ***

    Kun viime keväänä tein ohjelmaa Lauri Viidasta ja Kukunorista, löysin Ylen Elävästä Arkistosta Arvo Ahlroosin vuonna 1965 ohjaaman elokuvan Nousu Pispalaan. Siinä Viita kulkee Pispalassa, tapaa tuttaviaan ja juttelee Pispalan olemuksesta.

    Filmi alkaa Pyhäjärveltä. Viita ja kolme muuta miestä istuu moottoriveneessä. Mies Viidan vieressä osoittaa rannassa näkyvää Pispalaa ja kysyy saksaksi, että mikäs kaupunki tämä on? Tulkki kääntää kysymyksen ja Viita vastaa innostuneena, että kaupunki tosiaan, tämä on nyt tosiaan se Pispala, puolisentoistakymmentätuhatta ihmistä toinen toisensa niskassa. Koko loppuelokuva on tavallaan selvitystä saksalaismiehen kysymykseen – mutta alun venekohtauksen jälkeen miestä ei näy filmissä ollenkaan!

    Jäin miettimään, kuka tuo vierasmaalainen mies oli. Oliko hän joku Viidan saksalainen kirjailijatuttu? Oliko Tampereella kenties tuolloin jokin kirjailijatapaaminen, johon saksalaismies osallistui?

    Pyysin virka-apua Elävän Arkiston ohjelmapäällikkö Reijo Perälältä. Hän ei tiennyt muuta kuin mitä elokuvan tietoihin oli merkitty: ”KUVA: Miehiä moottoriveneessä Pyhäjärvellä Tampereella, saksalainen mies kyselee Pispalasta”.

    Pitkä ajan kuluttua muistin, että vanha tuttuni Hannu Hyttinen on muun muassa Viita-ekspertti. Lähetin utelun hänelle. Hannulle asia oli täysin outo, mutta hän keksi oivallisen jatkosuunnitelman: jospa kysyisin suoraan Arvo Ahlroosilta! Oivallinen neuvo!

    Ahlroos vastsi puhelimeen hiukan yllättyneenä. Hän muisti elokuva hyvin, se oli hänen ensimmäinen filminsä, kun hänet palkattiin Yleisradioon. Hän muisti päättäneensä tehdä jutun Viidasta heti saatuaan pestin.

    Ja sitten päästään saksalaismieheen. Ei hän mikään saksalaismies ole. Lauri Viita oli keksinyt idean veneilystä ja saksalaisesta, joka kysyy Pispalasta. Kun saksalaisia ei ollut saatavilla, rooliin pyydettiin ja saatiin tamperelainen kieltenopettaja Martti ”Masa” Karttunen. Kiitos Arvo Ahlroos arvoituksen ratkaisemisesta!

    Juhlavuottaan viettävän Lauri Viidan leikkisää Kukunor-runoelmaa on pidetty toisaalta järjettömänä opuksena ja toisaalta eräänä suomalaisen nonsense-runouden huippuna. Arviot eivät ole kaukana toisistaan, tarkoittaahan englannin sana nonsense järjen, sense vastakohtaa, ei-järkeä, hölynpölyä.

    Mainio yhteensattuma on se, että vuonna 1846 eli tasan 170 vuotta sitten englantilainen Edward Lear julkaisi kirjan nimeltään A Book Of Nonsense, jota pidetään ensimmäisenä nonsense-tyylilajin teoksena. Juhlan kunniaksi se on nyt suomennettu nimellä Hölynpölykirja.

    Keväällä keskustelimme Lauri Viidan Kukunoria tutkineen Sakari Katajamäen kanssa teoksen ulottuvuuksista ja nyt jatkamme teoksen puimista siitä mihin jäimme. Voiko moneen suuntaan vihjailevaa Kukunoria ymmärtää, jos ei tiedä, mihin se kulloinkin viittaa? Mikä on unen merkitys Kukunorin juonen kululle? Keneen viittaa Heluna Himagon-Kamelungliangelon?

    ***

    Kuva Esko Salmisesta ja Liisamaija Laaksosesta Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973: Håkan Sandblom

  • Mistä tulevat suomalaiset kansantanssit ja niiden nimitykset? Vieraana tanssintutkimuksen dosentti Petri Hoppu. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

    ****

    Suomalaisen tanhun juurilla

    Suomalainen kansanmusiikki on kummallista. Tai ehkä pitäisi sanoa, että eurooppalainen kansanmusiikki on kummallista. Mehän tiedämme, että aitoon alkuperäiseen kansanmusiikkiin kuuluu hypnoottinen ja kumea rummutus, niin kuin Afrikan, Amerikan ja Kauko-Idän asukkaiden aidoissa musiikeissa. Mutta eurooppalaisten kansojen perinnemusiikki on kimeää pillien pihinää ja viulujen vingutusta.

    Suomessakin oli aikoinaan rumpuja, niin kuin koko Skandinaviassa. Ne olivat kuitenkin noitarumpuja, jotka muuttuivat ongelmallisiksi kristinuskon levitessä pohjoiseen. Lapin noitarummut kerättiinkin pois käyttäjiltään ja ne koottiin Kööpenhaminaan museoon. Ikävä kyllä museo ja rummut tuhoutuivat kaupungin palossa vuonna 1795. Joka tapauksessa pohjoisen Skandinavian noitarumpuja on käytetty aikoinaan ilmeisesti enemmänkin shamanistiseen toimintaan kuin varsinaisesti tanssimusiikin tuottamiseen.

    Niinpä kun suomalainen haluaa mennä musiikillisille juurille eli rootseille, hän kuuntelee bluesia, bluegrassia ja countrymusiikkia. Näin koko maailman valloittanut amerikkalainen populaarikulttuuri on antanut meille kaikille myös yhteiset alkuperäismusiikit.

    Täällä kotimaassa tyydymme kansanmusiikkiin, jota pelimannit esittävät viuluillaan ja harmonikoillaan. Sana pelimanni tulee ruotsin soittoniekkaa tarkoittavasta sanasta spelman, viulu tulee niin ikään ruotsin sanasta fiol, ja harmonikka on ilmeisesti lainattu saksan handharmonika-nimiseltä soittimelta.

    Onneksi meillä on supisuomalainen kansantanhu, joka tänä vuonna viettää 150-vuotisjuhlavuottaan. Mistä tulevat näiden aitojen suomalaisten tanssien nimet, kuten polska, katrilli ja tanhu? Tampereen yliopiston tanssintutkimuksen dosentti Petri Hoppu on tutkinut kansantansseja yli kahden vuosikymmenen ajan, joten annetaan hänen kertoa.

    ***

    Kuva: Kalle Kultala / Yle.

Klipp

  • Kielentutkija elokuvissa. Aristoteleen kantapään taustatoimittaja Jani Tanskanen ja kielentutkija Lea Nieminen keskustelevat Tatu ja Patu -elokuvan sekä -kirjojen kielestä.

    Kuva kirjasta Tatun ja Patun avaruusseikkailu: © Aino Havukainen ja Sami Toivonen / Otava.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Viimeinen jakso 'Vuosituhannen arvoitus!' sijoittuu 2000-luvulle.

  • Usein eri alojen erikoistermistö liukuu yleiskieleen. Monesti tästä seuraa sellaisia kysymyksiä kuin seuraava kuulijamme Jyrkisakarin meille lähettämä ihmettely:

    ”Me muusikot puhumme temposta ja urheiluselostajat temmosta. Olemmeko me väärässä, vai urheiluselostajat, vai taipuuko sana tempo käyttötarkoituksesta riippuen kahdella eri tavalla?”

    Tempo on tosiaan alun perin muusikoiden kieltä. Italiasta saatu lainasana tarkoittaa yleisesti aikaa ja musiikissa se viittaa sävellyksen nopeuteen, siihen montako nuottia tietyssä ajassa soitetaan. Ei ihme, että käsite sopii hyvin aikojen ja matkojen kanssa painivan urheilunkin filosofiaan.

    Jokainen ihminen kokee ajan eri tavalla, mutta aikaa koskevissa sanoissa ei kuitenkaan voi sallia erilaisia käytäntöjä. Musiikin ja urheilun tempot taipuvat siis samalla tavalla. Niinpä Aristoteleen kantapään nopeusfraasien aikaihminen määrää jokaisen temmon käyttäjän hankkimaan metronomin ja harjoittelemaan sen kanssa sanan tempo taivuttamista tempomerkinällä apassionato, intohimoisesti: tempo, tempon, tempoa, tempoon, tempot, tempojen, tempoja, tempoihin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus eri lähtökohdista saattaa päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Jos nyt ajatellaan vaikka pilkottamista eli sitä, että jostain näkyy vähäisen. Ja sitten pilkkomista, paloittelua, lohkomista. Kummastakin saa johdoksen pilke, joka voi tarkoittaa sitä jotain, joka pilkottaa tai vilahtaa, ja toisaalta pilkkomisen tulosta.

    Niinpä kuulijanimimerkin Puilla lämmittävä Kurikasta meille lähettämä otsikko maaliskuisesta Maaseudun Tulevaisuudesta saa aikaan huikaisevia näköaloja. Otsikko kuului näin:

    "Lemillä tehdään polttopuuta pilkettä silmäkulmassa."

    Ilmiantajamme Puilla lämmittävä Kurikasta tuumaa: ”Jos pilke on fyysistä, käynti silmälääkärillä auttaa. Henkistä pilkettä silmäkulmaan tarvinnevat kaikki!”

    Näinhän se on. Siinäpä polttoainetta ajatuksille!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Toiset muinaiset työkalut kestävät yhä käytössä, vaikka aina vaan kehittyneempiä aikoja uusine keksintöineen tulee ja menee. Puukko mainitaan jo Kalevalassa, mutta se on yhä jokapäiväisessä käytössä – niin kouriintuntuvassa kuin vertauskuvallisessa mielessä.

    Kuulijamme Pekka jäi maaliskuussa ihmettelemään seuraavaa MTV3:n formula-autoilusivujen otsikkoa:

    "Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin selässä."

    Pekka pohtii: ”Onko Ferrari siis joutunut selkään puukotuksen uhriksi? Kuka oli se Brutus, joka petti kunniakkaan italialaistallin? Vai hakeeko otsikon kirjoittaja kenties sanontaa Hamilton käänsi puukkoa Ferrarin haavassa? Kyseinen kisahan ei mennyt Ferrari-tallilta lainkaan hyvin kun Räikkösen autokin syttyi tuleen.”

    Pekka on aivan oikeassa, vaikka Brutus onkin tulenarka esimerkki selkään puukottamisesta. Tässä Julius Caesarin tapauksessa kuvaannollista pettämisen ilmausta ei saa sekoittaa hänen salamurhansa toteuttamistapaan, jossa Brutus oli yksi kymmenistä, jotka haavoittivat hallitsijaa tikarilla edestäpäin. Ja vaikka puukko on supisuomalainen keksintö, ymmärrettävämpää on kääntää veistä haavassa silloin kun halutaan lyödä lyötyä tai hieroa suolaa haavoihin.

    Aristoteleen kantapään puukkofraasien ylijunkkari julistaakin MTV3:n formulakirjoittajan syylliseksi puukon väärinkäyttöön yleisellä paikalla ja tuomitsee hänet kesän ajaksi keskittymään selkään suukottamiseen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Ihmiset seuraavat kielen ilmiöitä suurella mielenkiinnolla. Niin tekee myös kuulijamme Seppo, joka lähestyi meitä hiljattain seuraavalla viestillä: ”Kiitti, okei ja moi. Ei ole Suomen kieltä. Varsinkin moi, jota kuulee jopa yleisissä radio-ohjelmissa. Jos Aristoteleen kantapää olisi ystävällinen ja tutkisi mistä moinen tervehdys on pesiytynyt Suomen kieleen.”

    Kielitoimiston sanakirjasta tämä arkinen tervehdyssana löytyy, mutta vuonna 1961 ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa sitä ei vielä ollut. Se on siis melko tuore tuttavuus. Se – ja muut vastaavat sanat kuten moikka – on ilmeisesti muovautuneet hiukan pidemmästä tervehdyssanasta morjens, ehkä jopa hiukan vanhaa yleismaailmallista hei-tervehdystä mukaillen. Morjens, moron ja muut vastaavat taas tulevat mitä ilmeisimmin ruotsin aamua merkitsevästä morgon-sanasta ja hyvää huomenta eli god morgon –tervehdyksestä.

    Vuonna 2002 Taru Kolehmainen kertoi tosin Kielikello-lehdessä, että hyvää ja kaunista merkitsevä sana moi on käytössä myös saksassa, hollannissa ja ruotsissa, joskus jopa tervehdyssanana.

    Onko naapurikielestä lainattu sana sitten suomea? Niin kuin vaikka reipas terve? Kaisa Häkkisen etymologisen sanakirjan mukaan sana terve on vanha iranilainen laina. Taitaa olla niin, että kielet lainaavat sanoja toisista kielistä ja mukauttavat niitä omaan suuhun sopiviksi. Ei terve ole irania, se on suomea, niin kuin sana moi.

    Joten Seppo: kyllä moi on suomea. Samoin tuhannet muut lainasanat. Joten moi ensi kertaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Sanonnat ja idiomit helpottavat kielenkäyttöä. Niiden avulla voimme lähettää lukijoille ja kuulijoille tutun merkityksen tutussa paketissa eikä asiaa tarvitse joka kerta kirjoittaa alusta saakka. Joskus innostumme näistä elämää helpottavista ilmaisukeinoista kuitenkin liikaa. Niin kävi kirjoittajalle Aamulehdessä maaliskuussa, kun tarkoituksena oli selvittää lukijoille rahapelimonopolin ja EU:n säädösten suhteita.

    Kuulijamme Kain lähettämässä jutussa alku oli vielä ihan helppoa:

    "Euroopan unionin komissiolla on oma lehmä ojassa, sillä…"

    Kohta lukija pääsi kuitenkin laskemaan lisää karjaa:

    "Kotimaisilla peliyhteisöillä on oman toiminnan säilyttämisen lehmä ojassa."

    Pian kirjoituksessa nautoja alkoikin vilistä oikein toden teolla:

    "Ulkomaiset peliyhtiöt liputtavat lisenssijärjestelmän puolesta. Heidän lehmänsä keskustelun ojassa ei oikeastaan ole lehmä, vaan lypsäjä."

    Nyt lukija on pudonnut jo kärryiltä kuin lehmän häntä. Aristoteleen kantapään karjafraasien ylipaimenpoika tuomitsee omien lehmien ryöstöviljelyn ojissa ja määrää kirjoittajan osallistumaan pikimmiten lähimmälle käsinlypsykurssille ja märehtimään siellä saamansa oppia kotona pötsi täynnä ainakin satakertaa!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Informaatiosota on yhä kiinteämpi osa nykyaikaista sodankäyntiä. Sitä voidaan käydä vaikka varsinaista sotaa ei käytäisikään ja sen tarkoituksena on paitsi levittää väärää tietoa, myös sekasorron aiheuttaminen.

    Ilmiantajamme Nimetön uskoo törmänneensä keskelle informaatiosotaa tammikuussa Aamulehteä lukiessaan. Lehdessä oli otsikko ’Kasarmeilla nyt kaikkien aikojen heikoimmat sotilaat’ ja sen alta löytyi seuraava lausunto:

    "Kaikkien aikojen huonoin testitulos 12 minuutin juoksutestissä valitettavasti edelleen vahvistaa nuorten miesten yhä heikentyvää kestävyyskuntoa."

    Nimetön on sekasorron vallassa: ”Miten huono testitulos vahvistaa varusmiesten kuntoa?” hän kysyy paniikin partaalla.

    Rauhoittukaa kansalaiset. Siinä esikunnan liikuntapäällikkö vain hämäsi vieraiden valtioiden tiedustelijoita, jotka vakoilevat puolustusvalmiuttamme lukemalla Aamulehteä. Jutun perusteella vakoojat välittivät päämajaansa ristiriitaista tietoa ja leimautuivat harrastelijoiksi, mikä on heille aivan oikein!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Joskus monia eri asioita merkitsevä sana alkaa merkitä vain yhtä asiaa, jos oikein keskittyy ajattelemaan vain sitä yhtä merkitystä. Tässä ei ole mitään ongelmaa niin kauan kuin sanaa ei käytä vaikkapa lehtijutussa.

    Kuulijanimimerkki Pikku Pete ja Iso Pat lähetti meille esimerkin siitä, miten yllättävän moni on alkanut ajatella tutusta sanasta vain sitä yhtä merkitystä. Tämä Pikku Pete ja Iso Patin lähettämä pätkä ilmestyi viime lokakuussa Helsingin Sanomissa, mutta viimeksi ilmausta käytettiin kesäkuun puolivälissä mm. Ylen uutissivuilla. Helsingin Sanomien ote menee näin:

    "Poliisi etsi käsiasetta Kehä I:n varresta – paljastui lasten leikkipyssyksi."

    Närkästynyt Pikku Pete ja Iso Pat puhkuu sanan käsiase käytöstä näin: ”Toimittajat ovat yhä laajemmin infektoituneet karttamaan selkeää sanaa pistooli. Tässäkin uutisessa on yksinkertaisesti kysymys pistoolista. Ei muun tyyppisestä käsiaseesta.”

    Pikku Pete ja Iso Pat on oikeassa, käsiaseitahan ovat myös puukot, tikarit, miekat, keihäät ja pertuskat. Näiden kylmien käsiaseiden lisäksi on lyhyitä ja pitkiä käsiaseita. Lyhyitä ovat pistoolit, pitkiä kiväärit.

    Joskus oikeiden sanojen karttaminen menee niin pitkälle, että kirjoitetaan revolverityyppisestä käsiaseesta eikä yksinkertaisesti revolverista. Ja täällä lienee sekaannuksen alkukohtakin: halutaan välttää sekoittamasta revolveria ja pistoolia toisiinsa, ikään kuin ne olisivat eri asia. Revolveri on yksi pistooleiden alalaji ja pistooli on yksi käsiaseiden alalaji – näin singahtaa totuus kuin pyssyn suusta!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Aristoteleen kantapään kuulokuvasarja käy läpi 70-vuotisjuhliaan viettävän Kielitoimiston puhelinneuvonnan vuosikymmeniä. Sarjassa koetaan pikakelauksella joukko vuosikymmenten aikana esiinnousseita oleellisia kielellisiä ihmetyksen aiheita.

    Yle on tehnyt sarjan yhteistyössä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, ja sitä lähetään Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kerran kuukaudessa heinäkuuhun asti.

    Kuudes jakso 'Maanosa sekasorron vallassa!' sijoittuu 1990-luvulle.

  • Valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, sanotaan. Se jätetään kuitenkin liian usein sanomatta, että valta turmelee myös kielen. Ja joskus tähän riittää vain se, että katsoo vallanpitäjistä tehtyä elokuvaa.

    Ystävämme Kapteeni Nemoji löysi tällaisesta varoittavan esimerkin Helsingin Sanomien elokuva-arvostelusta huhtikuussa. Arviossa puhuttiin italialaisesta elokuvasta, jossa senaattorin hiukan vajaaälyinen kaksoisveli nousee korkealle vallan tikapuilla. Arvostelija luonnehti valtaannousun helppoutta näin:

    "Giovanni solahtaa politiikan huipulle kuin kusi sukkaan."

    Kapteeni Nemoji ällistelee ilmausta näin: ”Kiehtova osmoosi–ilmiö”! Aristoteleen kantapään sukkafraasien ylihuopatossu ei innostu diffuusio-tulkinnasta vaan jyrähtää, että ilmaukselle kuin kusi sukassa on varattu aivan tietynlainen merkitys koillis-eurooppalaisen Suomemme kieli-ilmastossa. Se on: aivan hiljaa.

    Arvostelijan käyttämä muoto solahtaa kuin kusi sukkaan on tässä mielessä tolkuton, joten julistamme skribentin syylliseksi sukkien tuottamukselliseen likaamiseen ja määräämme hänet hoitamaan sukkapyykkivuoron koko kesän ajan.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

  • Hyvin harvalla työssäkävijällä on kokemusta eläkkeelle jäämisestä. Yleensä eläköityvät ihmiset alkavat viettää eläkepäiviään eivätkä palaa työelämään, kuten vaikkapa kertomaan toimittajille, miten eläkkeelle jäämiseen liittyvät ilmaukset menisivät oikein.

    Niinpä Helsingin Sanomien urheilutoimittaja päätyikin tammikuussa kirjoittamaan seuraavanlaisen luonnehdinnan uransa päättäneen jääkiekkoilija Kimmo Timosen leppoisasta arjesta:

    "Ikuisesti mies ei aio kuitenkaan tolpillaan pysyä."

    Niin kuin ilmiantajamme Timo muusta jutusta ymmärsi, toimittajan tarkoituksena oli ”kuitenkin sanoa, että mies ei aio jämähtää eläkepäivillään oleilemaan, vaan jotakin on tarkoitus tehdä”. Ilmiantajamme Laura taas ehätti toivomaan, että ”jatkuipa Timosen ura kuinka tahansa, toivottavasti mies sentään tolpillaan pysyy!”

    Aristoteleen kantapään laakereillalepäämis-fraasien ylitolppa-apina yhtyy toiveisiin ja julistaa skribentin syylliseksi vihjailevan fraasin käyttöön väärässä tilanteessa. Tolpillaan eli jaloillaan pysymisestä puhuminen merkitsee suomessa nimittäin pysyjän kunnon kyseenalaistamista joko sairauden vai humalatilan vuoksi, ja näistä kummastakaan ei jutussa ole kyse. Paremmin tilanteeseen olisi sopinut puhua aloillaan pysymisestä tai laakereillaan lepäämisestä.

    Rangaistukseksi määräämmekin kirjoittajan pysymään tolpillaan koko kesälomansa ajan, niin oppii kantapään kautta, miltä tolpillaan oleminen tuntuu!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen.

Lyssna också