Kalle Haatanen

lö 12.11.2016

  • 53 min
  • tillsvidare

Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuuspolitiikan päämääränä oli vakauttaa turvallisuustilanne koko Itämeren alueella, sanoo Alpo Rusi
-Nyt liittoutumattomuus ei enää takaa turvallisuutta.
Alpo Rusin mukaan tilanne Euroopassa on nyt aivan erilainen kuin kylmän sodan aikana. Silloin Neuvostoliiton ja Naton välillä vallitsi voimatasapaino, joka takasi myös Suomen turvallisuutta paljon enemmän kuin Suomen omat poliittiset toimet.
Muutokset ovat nyt entistä nopeampia. Vielä 2014 tammikuussa Ruotsin puolustusministeri sanoi että sodan syttyminen ei ole enää mahdollista Euroopassa. Heti tämän lausunnon jälkeen sota kuitenkin syttyi Ukrainassa.
Venäjä rikkoi Krimin anastuksessa kansainvälistä oikeutta ja ETYJin pelisääntöjä. Kylmän sodan aikanakaan Euroopan rajoja ei muuteltu mutta nyt näin on jo tehty.
-Tässä on iso muutos. Tästä kehityksestä seuraa se kysymys, että ovatko mitkään muutkaan kansainväliset sopimukset enää voimassa. Nykytilanteessa on omia erityisen vaarallisia piirteitä.

Putin sanoi v. 2015 YK:ssa pitämässään puheessa että Venäjä haluaa tehdä uuden kansalaisvälisen turvallisuusjärjestelmän, jossa USA:lla ei ole enää johtava asema.

Sändningar

  • lö 12.11.2016 10.01 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Saksan osallistuminen Suomen sisällissotaan lyhensi sotaa vaikka Mannerheim oli alun perin Saksan apua vastaan. Myös sodan jälkeinen kostonkierre olisi ollut pitempi ilman Saksan mukaantuloa, arvelee sosiaali- ja taloushistorian dosentti Marja-Liisa Hentilä. Jossain määrin saksalaisten läsnäolo hillitsi  jopa sodan jälkeisiä teloituksia.
    Saksan ehdot Suomen sotilaalliselle avulle olivat kuitenkin kovat. Hentilän mukaan voi sanoa, että Suomi menetti jopa suvereniteettiään, kun Saksan Itämeren divisioona saapui suomeen.
    Saksan ja Suomen välinen sopimus kielsi muun muassa sen, että Suomi olisi ollut yhteyksissä kolmansiin maihin ilman Saksan lupaa. Samoin sopimus takasi Saksalle totaalisen kontrollioikeuden Suomen ulkomaankauppaan.  Suomi joutui allekirjoittamaan myös sopimuksen jonka mukaan Saksa sai perustaan Suomeen sotilastukikohtia aivan oman tahtonsa mukaan.
    Saksalaiset otettiin Suomessa myönteisesti vastaan, koska Saksa ilmoitti, että sotilaat eivät tule valloittajina vaan auttajina.
    Suomi pyysi saksalaisia jäämään Suomeen, koska  ajateltiin, että Saksa voisi auttaa Itä-Karjalan valloittamisessa. Tähän Saksa ei kuitenkaan suostunut.
    Saksan sotilas ei kuitenkaan ollut ilmaista. Suomi oli luvannut että Saksan apuretkikunnan kaikki kulut korvattaisiin. Tämän lupauksena Suomi myös piti,  vaikka Versaillesin rauhansopimus ei tätä Suomelta
    edellyttänytkään.

  • Sosiologian dosentti Tiina Arppe on pohtinut nykyajan väkivaltaa sosiologian isän Émile Durkheimin uskontokäsityksiä ja ranskalaista aatehistoriaa vasten.

    Ranskalaiset filosofit ovat jo 1800-luvulta lähtien pohtineet paljon uskonnon ja väkivallan suhdetta.

    Ovatko uskonnot jo pohjimmiltaan väkivaltaisia vai antaako uskonto vain tekosyyn tehdä veritekoja vallan saamiseksi? Onko moneen uskontoon liittyvä uhriajattelu myös nykyisen väkivallan taustalla?

  • Kyseenalaistaminen ja epäily on ollut filosofien perustehtävä jo antiikin ajoista lähtien.
    Antiikin pyrrhonilaiset skeptikot olivat sitä mieltä , että ei olemassa mitään varmoja tiedon lähteitä. Ihmisen aistit ja muisti pettävät ja ihmisen järki johtaa väistämättä harhaan.  Mihinkään uskomuksen oli lopulta voi luottaa.
    Platon kritisoi äärimmäistä skeptisismiä. Platonin mukaan sekin, että ihminen ei voi koskaan tietää mitään, on väittämä, joka pitäisi voida todistaa. Jos ihminen ei voi olla varma mistään niin hän ei voi olla varma edes tästä väittämästä.
    Vaikka kristinusko  voitti antiikin filosofian eurooppalaisessa ajattelussa, ei skepsismin idea koskaan kokonaan kadonnut.
    Professori Ilkka Niiniluoto sanoo, että skeptisismin ajatuksella on sijansa myös nykyajan tieteenfilosofiassa. Skeptisismin perintö vaatii tieteeltä sitä, että se asettaa omat teoriansa aina alttiiksi testaamiselle ja uudelleenarvioinnille.

  • Kissa tuli ihmisen kumppaniksi siinä vaiheessa kun keräilijä-metsästäjästä tuli viljelijä. Viljavarastoissa tarvittiin hiirten tappajia.

    Kissoihin on kuitenkin aikojen saatossa suhtauduttu hyvin monin eri tavoin. Muinaiset egyptiläiset palvoivat kissoja ja kissahahmo yhdistettiin siellä hyvin moniin eri jumaliin. Antiikin Kreikassa ja Roomassa kissa ei enää ollut niin näkyvässä roolissa vaan siihen suhtauduttiin käytännöllisemmin. Kissa arvostettiin hiirten tappajana ja puhtautta vaalivana eläimenä.

    Kristillisessä maailmassa kissoista tuli keskiajalla ja uuden ajan alussa vaarallinen eläin ja pahuuden, viettien ja noituuden edustaja. Islamilaisessa maailmassa kissa oli paremmassa maineessa. Profeetta Muhammed rakasti kissoja. Hän opetti että kissa ei ole kotieläin vaan eläin, joka asuu meidän kanssamme. Islamissa kissaa pidettiin paitsi puhtaana myös henkisenä olentona. Kissan loikoilu tulkittiin hengelliseksi mietiskelyksi.

    Kun postikortti keksittiin 1870-luvun Englannissa, tuli kissasta nopeasti postikorttien suosituin aihe. Kissakorteista tuli niin suosittuja, että monet taidemaalarit erikoistuivat kissakuvien maalaamiseen.

    Vähitellen kissa pääsi mukaan myös valokuvapotretteihin. Aiemmin koira oli ollut suosituin eläin valokuvissa, koska koira suostui pysymään paikallaan kameran vaatiman ajan. Kun Kodak keksi nopeamman filmin, yleistyi myös kissan käyttö henkilökuvien rekvisiittana.

    Tietokirjailija Petri Pietiläinen arvelee, että nykyinen kissavideoiden suosio palautuu ihmisen ikiaikaiseen näkemykseen kissasta. Kissa on pysynyt aina hieman mystisenä eläimenä, josta ei koskaan tiedä mitä se ajattelee ja mitä se seuraavaksi tekee.

  • Joulua tiedetään ensimmäisen kerran vietetyn Jeesuksen syntymäjuhlana vuonna 354. Silti moni meidän joulumme nykyistä traditioista on syntynyt vasta 1800-luvulla. Myös joulun kaupallistuminen alkoi 1800-luvulla. Samoihin aikoihin myös lehdistö alkoi arvostella jouluhössötystä.

    Jouluperinteisiin liittyy paljon symboleita, joita nykyajan ihminen ei enää tunne. Kalle Haatasen ohjelmassa tehdään retki menneisyyteen ja joulutraditioiden alkulähteille.

    Vieraaana on kulttuurihistorioitsija Tarja Tuulikki Laaksonen.

  • Suomen kieli ei ole niin pieni ja eksoottinen ja vaikea kuin mitä suomalaset usein haluavat uskoa, sanoo suomen kielen tutkija Lari Kotilainen.
    Suomi on noin sadanneksi suurin maailman kielistä. Kun kieliä on yhtyeensä noin 7000 niin suomi on varsin suuri kieli. Lisäksi suomen kielen käytettävyys on korkealla tasolla. Sillä voi tehdä lähes kaikkea, mitä kielellä yleensä voi tehdä. Ainostaan sijamuodoiltaan suomi on eksoottinen kieli. Harvassa kielessä on viittätoista sijamuotoa.
    Agricolan jälkeen suomen kielen kehitys oli hyvin verkkaista. Kieli eli lähinnä kristillisessä kirjallisuudessa eikä kielen systemaattisia kehittäjiä juuri ilmaantunut.
    Vasta autonomia ja nouseva kansallisromantiikka panivat vauhtia suomen kielen kehitykseen
    Kieli ja suomenkielinen kirjallisuus olivat keskeisesti vaikuttamassa koko itsenäisen kansakunnan syntyyn. Kalevala oli hyvin merkittävä teos. Se loi uskoa siihen, että suomen kieltä voi käyttää monipuolisesti kulttuurikielenä.
    Lari Kotilaisen mielestä suomen kieli voi hyvin nykyäänkin. Kieltä käytetään todella monipuolisesti.
    Eniten Kotilaista huolestuttaa se, että tieteellisessä kielessä englanti valtaa alaa.
    Maahanmuuttajatkin rikastuttavat suomen kieltä ja tuovat siihen uusia sanoja.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Melko nopeasti vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton johto huomasi, että myös uusi valtio tarvitsi jonkinlaista muotia. Jo NEP-kaudella 1920-luvulla alettiin perustaa pieniä yksityisiä muotiateljeita, joissa ommeltiin mittatilauspukuja ja juhlaleninkejä. Vallankumouksen ja kansalaissodan aikana koko Venäjän vaatetuotanto oli tuhoutunut.

    Alun perin neuvostokulttuurin perustajat ajattelivat, että tulevaisuuden tasa-arvoisessa yhteiskunnassa muotia ei tarvita vaan kaikilla on samanlaiset vaatteet. Suunnittelijat suunnittelivat eri ammattien edustajille omat uniformut ja ajateltiin, että näillä samoilla vaateparsilla tullaan toimeen vuodesta toiseen.

    Vaikka 1930-luvun Neuvostoliitossa oli ankaria nälänhätiä ja julma puhdistuskausi, Stalin arvasi, että joitakin porkkanoita on kansalle annettava. Tällöin alettiin kaupunkien uudelle eliitille tarjota uusia luksustuotteita, mm. juhla-vaatteita ja samppanjaa.

    Neuvostoliiton paradokseja on myös se, että ensimmäinen neuvostomuotitalo avattiin Moskovassa toisen maailmansodan aikana, jälleen pahimman kurjuuden keskellä.

    Kuitenkin muodin tarpeellisuudesta käytiin keskustelua aivan 1970-luvulle asti. Osa taloustieteilijöistä oli edelleen sitä mieltä että muoti on turhaa eikä se kuulu sosialistiseen talousjärjestelmään.

    Tärkeä neuvostomuodin suunnannäyttäjä oli 1950-luvulla avattu Moskovan GUM-tavaratalo, jossa oli oma muotitalo, joka järjesti myös muotinäytöksiä hyvin usein.

    Kalle Haatasen vieraana on Uppsalan yliopiston sosiologian emeritusprofessori Jukka Gronow.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Menneisyyttä kuvatessaan niin tiedotusvälineet kuin historiantutkimuskin pyrkivät totuudellisuuteen mutta niiden kuvauskeinot ja traditiot poikkeavat toisistaan, sanoo historiantutkimusta ja journalismia väitöskirjassaan vertaillut toimittaja Olli Seuri.

    Vaikka historiantutkimus pyrkii kuvaamaan menneisyyttä tarkasti ja lähdekriittisesti, pitää historia silti kirjolittaa aina uudelleen. Aina tulee esille uusia lähteitä ja uusia näkökulmia, jotka vaativat menneisyyden uudelleen arviointia.

    Uutissakin historia on jatkuvati läsnä. Vaikka uutiset kertovat enimmäkseen juuri tapahtuneesta ja ennakoivat tulevaa, viittavat ne monin eri tavoin jatkuvasti myös historiaan.

    Tiedotusvälineet käyttävät usein menneisyyteen viitatessaan ”myyttisiä avaimia”, joilla pyritään selittämään sitä, miten menneisyys vaikuttaa tämän päivän tapahtumiin. Tällainen "myyttiinen avain ” on esimerkiksi Israelin Kuuden päivän sota, johon uutistoimittajat usein viittaavat tämän päivän Lähi-Idän tapahtumia kuvatessaan.

    Olli Seurin mukaan ei kuitenkaan ole ollenkaan varmaa, onko uutistenlukijoilla selkeä käsitys Kuuden päivän sodan tapahtumista tai yhteistä näkemystä sen merkityksestä myöhempään kehitykseen.

    Helsingin Sanomia tutkinut Seuri sanoo että Helsingin Sanomien uustoiminnassa näkyy selvästi sen historiallinen aatteellinen perinne. Helsingin Sanomat on trans-atlanttinen länsimainen lehti, joka kannattaa liberaaleja arvoja, demokratiaa ja sanavapautta.

  • Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuuspolitiikan päämääränä oli vakauttaa turvallisuustilanne koko Itämeren alueella, sanoo Alpo Rusi
    -Nyt liittoutumattomuus ei enää takaa turvallisuutta.
    Alpo Rusin mukaan tilanne Euroopassa on nyt aivan erilainen kuin kylmän sodan aikana. Silloin Neuvostoliiton ja Naton välillä vallitsi voimatasapaino, joka takasi myös Suomen turvallisuutta paljon enemmän kuin Suomen omat poliittiset toimet.
    Muutokset ovat nyt entistä nopeampia. Vielä 2014 tammikuussa Ruotsin puolustusministeri sanoi että sodan syttyminen ei ole enää mahdollista Euroopassa. Heti tämän lausunnon jälkeen sota kuitenkin syttyi Ukrainassa.
    Venäjä rikkoi Krimin anastuksessa kansainvälistä oikeutta ja ETYJin pelisääntöjä. Kylmän sodan aikanakaan Euroopan rajoja ei muuteltu mutta nyt näin on jo tehty.
    -Tässä on iso muutos. Tästä kehityksestä seuraa se kysymys, että ovatko mitkään muutkaan kansainväliset sopimukset enää voimassa. Nykytilanteessa on omia erityisen vaarallisia piirteitä.

    Putin sanoi v. 2015 YK:ssa pitämässään puheessa että Venäjä haluaa tehdä uuden kansalaisvälisen turvallisuusjärjestelmän, jossa USA:lla ei ole enää johtava asema.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

Lyssna också