Sari Valto

Suvaitsemmeko suvaitsemattomia?

  • 53 min
  • tillsvidare

Ihannekansalaiselta vaaditaan nykyään suvaitsevaisuutta. Mutta mitä suvaitsevaisuudella oikeastaan tarkoitetaan?
Jos sanon olevani suvaitsevainen, se tarkoittaa, että on olemassa ihmisryhmä, jota täytyy erikseen suvaita, koska se on erilainen kuin oma yhteisöni. Onko tämä tasa-arvoinen lähtökohta todelliselle kohtaamiselle? Samoin kun sanon olevani suvaitsevainen, haluan erottautua niin kutsutuista suvaitsemattomista. Tämä asenne puolestaan ärsyttää kriittisesti esim maahanmuuttoon suhtautuvia.  Se saattaa lisätä vaikkapa maahanmuuttokriittisten kommenttien julkituontia siihen mittaan, että kyse on jo rasismista.
Voimistaako ylenpalttinen suvaitsevaisuuden vaatimus siis paradoksaalisesti rasismia? Tai ainakin kärjistää keskustelua, kun päinvastoin pitäisi päästä kärjistyksistä lähemmäs toisiaan, jotta voitaisiin keskustella varsinaisista ongelmista. Olisiko parempi, että meiltä vaadittaisiin suvaitsevaisuuden sijaan toistemme sietämistä? Ja toistemme sietämistä ihmisinä, ei tietyn kulttuurin tai aatteen edustajina?
Sari Valton vieraina ovat kulttuurintutkija ja tietokirjailija Olli Löytty ja dogmatiikan dosentti, yliopistolehtori Olli-Pekka Vainio.

Sändningar

  • ti 8.11.2016 9.57 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Viime vuonna 950 000 suomalaista yritti vakavissaan laihduttaa. Valtaosa heistä epäonnistui. Miksi?

    "Siksi, koska laihduttaminen ei onnistu, ellei ole ensin treenannut mieltään. Treenaamaton mieli valitsee aina lopulta mielihyvän. Meille tulee jokin tunne, vaikkapa ahdistus, ja ennen kuin huomaammekaan, olemme lääkinneet ahdistusta syömisellä. Annamme tunteen ohjata valintojamme. Tahdonvoimalla tässä ei onnistu ja sama pätee kaikkiin addiktioihin. Mutta mielenhallintaa on mahdollista opetella," sanoo tietokirjailija ja kouluttaja Paula Salomaa.

    Hän on työryhmänsä kanssa kehittämässä Tekesin rahoittamaa mielen hallitsemiseen tähtäävää mobiilisovellusta. Siinä ideana on, että ihminen oppisi siirtymään "automaattiohjauksesta manuaaliseksi". "Ajatuksia voi oppia pysäyttämään, esimerkiksi negatiivista ääntä sisällämme - 'et sinä kuitenkaan tässä onnistu'. Samaten voimme oppia vaikuttamaan ajatustemme laatuun. Voimme oppia ajattelemaan, että 'olen vahva ja vapaa, en halua vahingoittaa itseäni ruualla. Lisäksi missä tahansa tunnetilassa voimme oppia valitsemaan reaktion. Koemme ahdistuksen, otamme tunteen vastaan, odotamme kaksi minuuttia ja se on jo neutralisoitunut. Emme päästä itseämme toimimaan tietyssä tunnetilassa," selittää kouluttaja Paula Salomaa.

    Ylen toimittaja Jenny Lehtinen on yksi niistä sadoista tuhansista, jotka ovat aloittaneet lukemattomia kertoja erilaisia dieettejä ja "uusia, räväkkiä alkuja", mutta joutunut sitten toteamaan pettyneenä, että taaskaan ei onnistunut. Nyt Jenny on saanut tarpeekseen ja hän ei halua enää laihduttaa. Sen sijaan hän hakee itselleen lisää hyvinvointia. "Yleensä ajatellaan, että vasta kun olen laihtunut, voin olla onnellinen. Asia on juuri päinvastoin.

    Ensin pitää voida hyvin ja vasta sitten sitä saattaa laihtuakin."Jenny Lehtinen on perustanut Ylen nettisivuille Vaakakapina-kokonaisuuden, jonka idea on saada ihmisiä tekemään itselleen hyviä muutoksia. Jennyn mukaan kannattaa ensin tarkistaa, nukkuuko hyvin, millainen on ateriarytmi, onko elämässä mielekästä tekemistä, onko elämässä liikaa stressiä, onko sopivasti kivaa liikuntaa ja kun näihin kiinnittää huomiota, alkaa voida paremmin. Mitä mieltä Jenny on mielentreenistä,se kuullaan tässä toimittaja Sari Valton johtamassa keskustelussa.

  • Pidätkö perhettä tärkeimpänä asiana elämässäsi? Ja huomaat kuitenkin, että suurin osa ajastasi kuluu työpaikalla tai työasioita kotonakin miettien? Pidätkö kunnostasi huolehtimista tärkeänä arvona? Ja huomaat ilta illan jälkeen lösähtäväsi mieluummin sohvalle kuin lähteväsi kuntosalille? Entä onko kaikki periaatteessa hyvin, mutta tunnet elämäsi merkityksettömäksi ja tyhjäksi?

    Näissä kaikissa esimerkeissä on kysymys arvojen ja tekojen ristiriidasta tai siitä, että emme ylipäätään tunnista arvojamme. Psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviidan vastaanotolle tulee tämän tästä ihminen, jolla on edellä kuvatun kaltaisia kokemuksia. Psykologi, psykoterapeutti Arto Pietikäinen puolestaan on kirjoittanut aiheesta kirjankin "Kohti arvoistasi - suuntaa mielekkäisiin muutoksiin".

    Myllyviita ja Pietikäinen kertovat, millaisten prosessien ja harjotteiden kautta ihminen voi muuttaa elämäänsä merkityksellisemmäksi. Ensin on löydettävä itselleen tärkeät arvot, sitten pohdittava, millaiset asiat oikeastaan estävät toimimasta näiden arvojen mukaisesti ja lopulta alettava tekemään harjoituksia, joiden avulla omaa käyttäytymistä aletaan muuttaa arvojen suuntaisiksi. On myös opittava tulemaan toimeen sellaisten ajatusesteiden kanssa kuin "ei sinusta kuitenkaan tähän ole" tai "ei mikään muutu kuitenkaan, anna olla". Omalle ystävälle osaamme kenties olla kannustavia, itsellemme emme.

    Myllyviidan ja Pietikäisen puheista kuullaankin myös nyt psykologian kentällä niin muodikkaat sanat kuin "itsemyötätunto" ja "tietoisuustaidot". Yksi asia on Myllyviidan ja Pietikäisen mielestä selvä: pelkästään jotain ulkoisesti päättämällä asiat eivät muutu. On tutustuttava itseensä syvällisemmin.

  • Mikä saa ihmisen vahingoittamaan kaltaisiaan, tappamaan toisen, tekemään joukkomurhan, kiduttamaan? Miten ihmisestä tulee pahoja tekoja tekevä hirviö? Vai onko pahuus meissä kaikissa ja voisiko meistä jokainen syyllistyä hirmutekoihin tietyissä olosuhteissa? Voidaanko paha kitkeä meistä pois?

    Sari Valton ohjelmassa pohditaan pahuuden ilmiötä filosofisesta, moraalisesta että lääketieteellisestä näkökulmasta. Vieraina ovat pitkän linjan filosofi Torsti Lehtinen sekä mielentilatutkimuksia tekevä oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen.

  • Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista uskoo enkeleihin. Millaisina enkeleitä pidetään ja miksi niihin uskotaan?
    Sari Valton vierailla on aiheeseen kaksi erilaista näkökulmaa. Teologi ja tietokirjailija Esko Miettinen näkee enkelit kristinuskoon vankasti kuuluvina olentoina, kun taas entinen tangokuningatar ja nykyinen enkeliseminaareja ja -iltoja pitävä Kirsi Ranto edustaa niin sanottua modernia enkeliuskoa.

  • Kun lapsi syntyy maailmaan, ensimmäinen kysymys sukulaisilla ja ystävillä on useimmiten: ”Kumpi tuli?” Kysymys ärsyttää Leo Straniusta.
    Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Stranius ei tähän kysymykseen välttämättä vastannut, kun hänen lapsensa syntyivät. ”Haastoin kyselijät miettimään, miksi he haluavat tietää sukupuolen. Miksi se on oikeastaan tärkeää? Muuttaako se jotenkin aikuisen suhtautumista lapseen, jos hän tietää lapsen olevan poika tai tyttö? Itselleni on jo selkärangassa se, etten erottele lapsia sukupuolittain, he ovat yksinkertaisesti ’lapsia’. Vaalimme sukupuolisensitiivisyyttä puolisoni kanssa muussakin kielenkäytössä. Emme puhu esimerkiksi virkamiehistä vaan viranhaltijoista, emme tädeistä tai sedistä vaan henkilöistä, emme äitiyslomasta vaan vanhempainlomasta,” selittää Stranius.
    Sukupuolisensitiivisyys on kuitenkin muutakin kuin kielenkäyttöä. Lastenkasvatuksen kohdalla se on opettamista tasa-arvoisuuteen pois kahlehtivista sukupuolirooleista, se on opettamista yhtäläisiin mahdollisuuksiin molempien sukupuolien kohdalla.
    ”On valtava yhteiskunnallinen merkitys sillä, jos emme saa yksilöiden koko kykypotentiaalia käyttöön. Jos tyttö on oppinut rajoittamaan älykkyyttään tai poika herkkyyttään, niin siitä on haittaa koko yhteiskunnan kehitykselle, ” sanoo akatemiatutkija Tuija Huuki Oulun yliopiston nais-ja sukupuolen tutkimuksen yksiköstä.
    Huukin mielestä on havaittavissa, että tytöille kuitenkin sallitaan omassa sukupuolessaan enemmän liikkumavaraa kuin pojille. ”On jotenkin sallitumpaa olla rasavilli tyttö kuin pehmeä, hoivaava poika. Kuitenkin esimerkiksi miesjohtajilta kaivataan usein enemmän tunneherkkyyttä.”
    Leo Stranius pyrkii pienten lastensa kanssa välttämään kulttuurisesti meihin iskostettuja sukupuolirooleja. ”Tärkeää on mallioppiminen. Totta kai se vaikuttaisi lapseen, jos hän näkisi, että se on aina äiti, joka ompelee vaatteita tai isä, jonka urheilusuoritusta kehutaan. Vaikea pala minulle on ollut se, kun tyttöni haluaa pukeutua prinsessaksi. Se kirpaisee, mutta sallin sen hänelle,” Leo Stranius sanoo.

  • Jos koti on sekainen, pitää tavarat laittaa paikoilleen ja koti on taas siisti. Tämän luulisi kuusivuotiaankin osaavan. Vaan eipä osaa ja eivät osaa aikuisetkaan. Japanilainen Marie Kondo teki havainnon: ihmiset luulevat osaavansa siivota, mutta miksi sitten niin monella koti on kohta taas sekaisin? Siksi, ettei ongelma ole itse siivoamistaidossa vaan siinä, että tavaraa on yksinkertaisesti liikaa ja se on väärin säilytettyä.

    Marie Kondo on nuori nainen, joka jo pienenä tyttönä ihasteli sisustuslehtien kauniita ja avaria koteja ja joka innostui sitten siivoamaan perinpohjin oman lapsuudenkotinsa jokaisen sopen. Nyt aikuisena Kondo johtaa supermenestyvää ammattijärjestämisen yritystä. Hänen kirjansa "KonMari – siivouksen elämänmullistava taika" on ollut hitti kaikkialla, Suomessa sitä on myyty 50 000 kappaletta ja maailmalla yli 6 miljoonaa. KonMari -nimi tulee Marie Kondon etu ja sukunimien yhdistelmästä. KonMari –kirjassa Kondo vakuuttaa, että mikään ei ole perusteellisen uudelleen järjestämisen jälkeen enää ennallaan. Ja nyt paino on sanalla perusteellinen uudelleen järjestäminen. Nyt ei puhuta mistään imuroimisesta ja uusien säilytyslaatikoiden ostamisesta vaan kodin jokaikisen tavaran läpikäymisestä. Jokainen tavara - olkoon se sitten mikä tahansa - on heitettävä pois, mikäli se ei tuota iloa omistajalleen. Toki on myös pakollisia ei-niin-iloa-tuottavia asioita, joita on pakko säilyttää. Esimerkiksi erilaiset tärkeät paperit. Niidenkin määrän voi kuitenkin Kondon mukaan karsia vain muutamaan muovitaskulliseen.

    Karkkilalainen Mira Ahjoniemi innostui KonMari-metodista ja teki kotonansa suursiivouksen. Nyt hänen vaatekaappinsa on väljä, kengät siellä luotisuorassa rivissä, keittiössä vain yhden astiasarjan välttämättömimmät astiat. Mitään turhaa roinaa ei näy missään. Ahjoniemi vetää Suomen KonMari-ryhmää Facebookissa. Hän kokee, että KonMari sai hänet miettimään, kuka hän on ja mitä hän elämältään haluaa. Elämänasenne muuttui iloisemmaksi.

    Turkulainen perhelähihistorian tutkija Ilana Aalto on myös ammattijärjestäjä. Hän uskoo, että KonMari-metodin suosio kertoo aikamme muuttuneesta ilmapiiristä. Kulutusyhteiskunnasta ollaan siirtymässä yhä tietoisemman kuluttamisen kullttuuriin. Enää ei olekaan hienoa omistaa mahdollisimman paljon vaan mahdollisimman vähän. Myös jakamiskulttuurin nousu kertoo samasta ilmiöstä. Aallon mukaan minimalistien blogit USA:ssa saavat miljoonia seuraajia. Ammattijärjestämisen buumi on sekin nousemassa.

  • "Minulla on kolme kotia. Yksi on perhe, toinen on teatteri ja kolmas on seurakunta", sanoo joulukuussa 80 vuotta täyttävä näyttelijä Seela Sella. Nämä kolme asiaa ovat olleet hänen elämässään oikeastaan aina. Isoäiti vei vasta 5-vuotiasta Seelaa Pelastusarmeijan tilaisuuksiin esiintymään, teatteria Seela on käynyt katsomassa lapsesta asti ja näyttämöllä hän on ollut jo lähes 60 vuotta. Seurakunta vaihtui juutalaiseen seurakuntaan 1970-luvulla.
    Seela Sella ei ole jäänyt eläkeiässä laakereilleen lepäämään.
    "Jäljellä on enää tämä tekemisen ilo. Enää ei tarvitse päteä."
    Sellalla on ilmiselvästi taito vanheta. Elämänilo ja intohimo omaan työhön ei ole kadonnut mihinkään. Elämä on yhtä ihanaa ja mielenkiintoista kuin lapsena, kun on pystynyt säilyttämään uteliaan mielen. Miten se on onnistunut? Entä onko ikääntyminen muuttanut hänen käsityksiään rakkaudesta tai elämän tarkoituksesta? Muuttuko ihmisen sisin oikeastaan vuosien mittaan?
    Tammikuussa 2017 Sella esittää Kansallisteatterissa juhlavuoteensa liittyvän monologin "Pieni eläin -  Seela Sella 80 vuotta". Siinä Seela esittää Nasun roolia ja ihmettelee maailman menoa Nasun silmin.

  • Ihannekansalaiselta vaaditaan nykyään suvaitsevaisuutta. Mutta mitä suvaitsevaisuudella oikeastaan tarkoitetaan?
    Jos sanon olevani suvaitsevainen, se tarkoittaa, että on olemassa ihmisryhmä, jota täytyy erikseen suvaita, koska se on erilainen kuin oma yhteisöni. Onko tämä tasa-arvoinen lähtökohta todelliselle kohtaamiselle? Samoin kun sanon olevani suvaitsevainen, haluan erottautua niin kutsutuista suvaitsemattomista. Tämä asenne puolestaan ärsyttää kriittisesti esim maahanmuuttoon suhtautuvia.  Se saattaa lisätä vaikkapa maahanmuuttokriittisten kommenttien julkituontia siihen mittaan, että kyse on jo rasismista.
    Voimistaako ylenpalttinen suvaitsevaisuuden vaatimus siis paradoksaalisesti rasismia? Tai ainakin kärjistää keskustelua, kun päinvastoin pitäisi päästä kärjistyksistä lähemmäs toisiaan, jotta voitaisiin keskustella varsinaisista ongelmista. Olisiko parempi, että meiltä vaadittaisiin suvaitsevaisuuden sijaan toistemme sietämistä? Ja toistemme sietämistä ihmisinä, ei tietyn kulttuurin tai aatteen edustajina?
    Sari Valton vieraina ovat kulttuurintutkija ja tietokirjailija Olli Löytty ja dogmatiikan dosentti, yliopistolehtori Olli-Pekka Vainio.

  • Narsistinen eli itsekeskeinen käytös näyttää lisääntyneen yhteiskunnassamme. Mutta milloin puhutaan varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä? Millainen ihminen on narsisti ja miksi hänestä on tullut sellainen?
    Sari Valton vierainaina ovat sosiaalipsykologi Janne Viljamaa sekä narsistin otteessa pitkään elänyt Anne.

  • Kun televisiossa mennään ensitreffeillä alttarille, niin miten paria etsitään oikeassa elämässä? Onko siitä tullut jo liian tunteetonta, kun Tinderissä klikkaillaan sekunnin miettimisen jälkeen tykkää- tai ei-tykkää-nappia? Miten saada maaseudulla asuvat vapaat miehet kohtaamaan kaupungissa asuvat sinkkunaiset? Miten parin etsiminen on erilaista viisikymppisellä kuin parikymppisellä?
    Entä jos kumppania ei vuosienkaan etsimisen jälkeen löydy, niin onko etsijä liian kranttu vai ovatko vapaana olevat vaihtoehdot toivottomia tapauksia?
    Sari Valton vieraina ovat sinkkuuden "kokemusasiantuntijat" deittausvalmentaja Mia Halonen ja kolumnisti, toimittaja Kyösti Niemelä.

  • Kun uni on katkonaista yöstä toiseen ja viikosta toiseen, olo muuttuu päivällä tahmeaksi, sydän tykyttää ja keskittymiskyky heikentyy. Kun tätä jatkuu vuosia, alkaa tilanne olla epätoivoinen.

    Kotiliesi-lehden entinen päätoimittaja ja nykyinen yrittäjä Leeni Peltonen tietää parinkymmenen vuoden kokemuksellaan, millaista sinnittelyä arki pahimmillaan huonounisena on. Peltonen on kuitenkin nyt vihdoin selättänyt unettomuutensa.

    Uniterapeutti Susan Pihl valaa toivoa kadonneen unen metsästäjille: on olemassa paljon erilaisia harjoituksia, joiden avulla tilanne saadaan korjattua.

  • Eriarvoisuus Suomessakin syvenee. Usein huomio kiinnitetään huono-osaisuuteen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen. Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se, miten itse asiassa huono-osaisuutta hanakammin hyväosaisuus kasautuu tietyille ihmisille.
    Kehitys lähtee jo lapsista: varakkaissa perheissä lapsiin ja heidän harrastuksiinsa ja koulutukseen panostetaan ja tämä avaa aivan erilaisia näkymiä lapsen tulevaisuuteen kuin sellaisilla lapsilla, joiden perheissä ei ole taloudellisia eikä henkisiä resursseja satsata lasten monipuoliseen kehitykseen. Kysymys on ennen kaikkea sosiaalisen ja henkisen pääoman kasautumisesta. Onko sitten hyväosaisuuden kertaantuminen elämässä edes ongelma, jolle pitäisi mitään tehdä vai onko se vääjäämätön luonnonlaki?
    Sari Valton kanssa keskustelevat nyt hyvinvointivaltiota kirpeästi kritisoinut kirjailija Jari Ehrnrooth sekä köyhyystutkija Maria Ohisalo.

Lyssna också