Laulun paikka

Einojuhani Rautavaara oopperasäveltäjänä

  • 54 min
  • utgått

Risto Nordell ja tietokirjailija Pekka Hako valottavat Einojuhani Rautavaaran (1928-2016) säveltäjäprofiilia oopperoiden kautta. Ne ovat kiehtova avain Rautavaaran sielunmaisemaan, jossa ajalla, unella ja päällekkäisillä todellisuuksilla sekä mystiikalla on oma sijansa.

Ohjelmassa kuultavat musiikit:

Kohtaus oopperasta Thomas
(Sini Rautavaara, Jorma Hynninen ja Peter Lindroos. Joensuun kaupunginorkesteri, joht.
Pekka Haapasalo)

Kohtaus oopperasta Vincent
(Sini Rautavaara, Jorma Hynninen, Marianne Harju. Marjatta Airas ja Matti Heinikari. Suomen Kansallisoopperan orkesteri, joht. Fua Manchurov.)

Kohtaus oopperasta Auringon talo
(Tommi Hakala, Mia Huhta ja Helena Juntunen. Oulun kaupunginorkesteri, joht. Mikko Franck)

Kohtaus oopperasta Aleksis Kivi
(Jorma Hynninen ja Jyväskylä Sinfonietta, joht. Markus Lehtinen)

Sändningar

  • må 7.11.2016 13.59 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Selim Palmgren: Laiskurin laulu
    Läksin minä kesäyönä käymään
    (Matti Lehtinen, baritoni ja Hermann Hoppe, piano )

    Selim Palmgren: Sjung, sjung, brusande våg
    Kesäpäivä
    Tuomen juurella
    Kun ensi kerran silmäs
    (Lilli Paasikivi, mezzosopraano ja Ilmo Ranta, piano)

    Oskar Merikanto: Myrskylintu
    Pai, pai, paitaressu
    Metsäkyyhkyset
    Muistellessa
    (Jorma Hynninen, baritoni ja Ralf Gothoni, piano)

    Jean Sibelius: Kukkaissarja, kuusi laulua op. 88
    (Karita Mattila, sopraano ja Ilmo Ranta, piano)

    Yrjö Kilpinen: Tunturilauluja
    (Martti Talvela, basso ja Irwin Gage, piano)

  • Tv-kuvauksen ammattilainen Mark Schubin New Yorkista on myös historioitsija, jonka erikoisaloja ovat ooppera ja tekniikan kehitys. Luulisi että oopperalavalla ja baseball-kentällä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta yhdessä vaiheessa historiaa ne olivat sama asia. Mark Schubinin tutkimukset paljastavat kiehtovia asioita oopperan vaikutuksesta mitä erilaisimpien teknillisten ilmiöiden kehitykseen. Eipä olisi varhaisimpia röntgensäteitäkään pystytty käyttämään ilman oopperaa! Toimittaja Anu Jaantila. (Uusinta)

  • Inari Tilli esittelee toimittamassaan Laulun paikka -ohjelmassa Heikki Klemetin (1876-1953) elämäntyötä. Klemetti on suomalaisen musiikkielämän näkyvimpiä hahmoja sekä oman aikansa merkittävin kuoronjohtaja. Hän toimi myös säveltäjänä, musiikkikriitikkona, pedagogina, kaunokirjailijana sekä tutkijana. Eniten Klemetti sai aikaan kuitenkin kuoroelämän alueella, minkä vuoksi ohjelmassa keskitytään hänen työhönsä kuoronjohtajana, arkistojen aarteita unohtamatta.

    Ohjelmassa kuultavat Heikki Klemetin sävellykset tai sovitukset:

    Oi kallis Suomenmaa (Suomen Laulun mieskuoro/Heikki Klemetti)
    Ave maris stella (Key Ensemble/Teemu Honkanen)
    Milloin Pohjolan nähdä saan (Suomen Laulun mieskuoro/Heikki Klemetti)
    Liidellyt oon leivon lailla (Laulu-Miehet/Matti Hyökki)
    Iltalaulu (Candomino/Esko Kallio)
    Heikki Klemetti (sov.): Psallat scholarum concio (Suomen Laulu/Heikki Klemetti)

    Lisäksi kuullaan otteita seuraavista:

    Jean Sibelius: Terve kuu, kumottamasta (Mieskuoro Finlandia/Heikki Klemetti)
    Emil Genetz: Terve, Suomeni maa (Mieskuoro Finlandia/Heikki Klemetti)
    Friedrich August Reissiger: Olav Trygvason (Ylioppilaskunnan Laulajat/Heikki Klemetti)

  • "Se on ihana tunne, kun on hyvässä äänessä. Lied veti minua ihan ehdottomasti. Flyygelin mutkassa minulla oli mahdottoman hyvä olla. Ja vaikka yleisönä olisi ollut vain yksi kuulija, olisin laulanut täydestä sydämestä" sanoo Tii Niemelä.

    Maaliskuussa laulajatar Tii Niemelän 100-vuotissyntymäpäiville kerääntyi hänen kotiinsa, taiteilijakoti Lallukkaan iso joukko ystäviä ja sukulaisia. Vieraat saivat huomata, että vaikka kuulo ja näkö eivät olekaan enää primakunnossa, sanavalmius ja itseironia ovat entisensä.

    Tii Niemelän laulajantaival alkoi vuonna 1937, jolloin hän pääsi opiskelemaan Konservatorioon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan. Jatkosodan sytyttyä hän palveli ensin kolme kuukautta rintamalottana ja sitten viihdytysjoukoissa. Ensikonserttinsa Tii Niemelä lauloi loppuvuodesta 1944.

    Tii Niemelä oli ja halusi olla ennen kaikkea liedlaulaja. Ooppera ei häntä kiinnostanut. Yhdessä aviomiehensä Pentti Koskimiehen kanssa hän konsertoi erinomaisella menestyksellä kotimaan lisäksi 1940- ja -50-luvuilla myös mm. Yhdysvalloissa, Lontoon Wigmore Hallissa ja Ruotsissa. Leikekirjaa selatessa huomio kiinnittyy kautta linjan ylistäviin arvosteluihin. Silti kaikkein hurmaavimmat kiitoksen sanat on lähettänyt marraskuussa 1948 päivätyssä kirjeessä F.E. Sillanpää:

    "Lasse Leutosää toi minut kotiin ja
    koko ajan minä höpötin Teidän taiteenne
    ihanuutta siinä kulkuvärkissä, jossa istuin.
    Te toteutatte ihastuttavasti erään
    ruotsinkielisen ohjesäännön niissä asioissa.
    Se kuuluu: konst är konst - men inte
    konster.

    Harras kiitos, että sain jaloimmilla aisteillani todeta,
    kuinka Te ainoastaan teitte taidetta ettekä harrastaneet
    joutavaa pelehtimistä."

    Toimittajana Outi Paananen.

Klipp

Lyssna också