Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Maailman nopeimmat urpot

  • 4 min
  • tillsvidare

Olympialaisten jälkeen olisi helppo ajatella, että me suomalaiset olemme hitaita - ja muutenkin jälkeen jääneitä. Tämähän ei pidä paikkaansa. Olemme monessa maailman nopeimpia. Traagista on vain se, että nopeus pilaa kaiken.

Jamaikalla on maailman nopeimmat juoksijat, mutta Suomi on muuten maailman nopein. Koska nuoret ovat täällä maailman nopeimpia kyllästymään, suomalaisia ei kohta enää nähdä olympialaisissa. Ei se mitään. Suomessa tehtiin juuri nettiverkon nopeudessa maailmanennätys. Tuleva 5G-verkko on sata kertaa nopeampi kuin nykyinen 4G. Kunpa vain ehtisi tajuta kaiken ihanuuden.

Elämämme on jo pääsääntöisesti verkossa. Se on ekologisesti ihana asia. Se, että verkko muuttuu koko ajan nopeammaksi, linkoaa meille kutkuttavan haasteen.

Äärimmäisessä nopeudessa on huonoja puolia vain kaksi. Siinä ei ole aikaa ajatella, eikä tuntea. Pupilli supistuu ja laajenee, syke seuraa pienellä viiveellä. Sormi tekee pyyhkivää nypytystä. Katsokaa pitkään modeemin elämän ja kuoleman rajalla tahdottomasti räplättävää vihreää valosilmää. Siinä on meidän elämämme kiteytettynä. Hyviä impulsseja.

Nopeus tarttuu meihinkin, jotka pidämme itseämme hitaina. Minä olen niin nopea kyllästymään, että kun harkitsen uutta harrastusta, kyllästyn jo luettuani kansalaisopiston kurssiselosteen kaksi ensimmäistä lausetta. Savenvalaminen tuntuu tappavan tylsältä ja hitaalta, vaikka vielä puoli minuuttia sitten olin innoissani ja täynnä tarmoa.

Olen huomannut, että nuoremme ovat tavattoman nopeita väsymään. Lamauttava väsymys saattaa iskeä jo kolmen otetun askeleen jälkeen matkalla autolle, vaikka auto näkyy jo parkkipaikalla. Jos saan ennustaa, joku keksii ihan lähiaikoina niin sanotun teinikärryn, johon salamannopeasti väsynyt teini voidaan hulauttaa ja kahvoista kuskata kohti määränpäätä.

Into ja hirvittävän nopea väsyminen vuorottelevat kasvavan nykyihmisen kehossa koko ajan, kuin operaattorin kentän teho. Tämä vaikeuttaa opinnoissa etenemistä ja työssä jaksamista. Millainen on työntekijä, joka väsähtää tehtaassa hihnalle ja joutuu koneen nieluun?

Rakastelu on meillä suomalaisilla jo niin nopeaa, että varmuusvälineitäkään ei tarvitse kaivaa esiin. Lihasten sätkyt ovat tahdottomia ja kaikki on ohi ennen kuin mieli ehtii mukaan. Lisäksi rakastelu on muuttunut niin, että perinteinen yhdyntä on korvautunut itsetyydytyksellä. Siinäkin olemme niin nopeita, että mielikuvaharjoitteita ei tarvita. Kaikki on nopeasti ohi.

Autoillessa olemme erityisen nopeita. Meillä on kiire kiihdyttää ja hirvittävä kiire jarruttaa. Törmäämme melkein koululaisiin, mutta sekään ei vähennä nopeuttamme. Meillä on kiire kotiin ja töihin, maitokauppaan ja motonettiin. Kun pääsemme perille, emme tiedä missä olemme ja mitä haluamme. Meillä on kiire kadota täältä. Jos olemme oikein nopeita, ennen sitä ehdimme saada paljon pahaa aikaan.

Syömme nopeasti. Nautimme proteiineista, mutta vain siksi että olemme etukäteen niin päättäneet.

Jos tunteistamme kysytään, hoidamme puhumisen nopeasti. Mikä sulla on? Ei mikään. Eikä tarvitse edes valehdella.

Nukahdan nopeasti sohvalle. Näen niin nopeita unia, että herään hengästyneenä. Yö meni nopeasti, sen virkistävä vaikutus vielä nopeammin.

En odota nopeampaa nettiä, mutta tiedän sen tulevan.

En tiedä onko siinä lopulta mitään pahaa, että tässäkin maassa nopeus on korvannut syvällisyyden.

Hetkeen tarttuminen on aina vaikeaa. Jos ei ehdi ajatella mitään, saattaa joskus vahingossa tuntea itsensä tyytyväiseksi. Onnellisuus-sanaa en tohdi käyttää.

Sitä päivää en näe, kun adressit tulevat hautajaisiini snapchatillä. Jotta kaikki viihtyisivät ja jaksaisivat.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Sändningar

  • ti 23.8.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Avsnitt

  • Kun lahtelaiselta Annikki Aaltoselta kysyy, että saako sinua kutsua kissamummoksi, hän pohtii tovin ja vastaa, että "kyllä kait mua saa". Aaltosella on kotonaan kahdeksan kissaa ja sen lisäksi hän on huolehtinut muiden kissoista ja muistakin lemmikeistä jo 40 vuoden ajan. Aaltonen on eläinsuojeluihminen henkeen ja vereen, hän puhuukin itse mieluummin elämäntavasta kuin työstä.
    Viime vuonna Aaltonen sai Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä eläinsuojelun Topelius- palkinnon tunnustukseksi siitä työstä, jota hän on tehnyt eläinten eteen.

    Eläinsuojelu-uransa alkuvuosina Aaltonen kertoo itkeneensä paljon; eläinten kohtaloa, ihmisten julmuutta ja typeryyttä. Mutta karujen kohtaloiden ääreen ei voi jäädä märehtimään, muuten työtä ei jaksa tehdä. Aaltonen sanoo, että ikävien eläinkohtaloiden vastapainoksi työ on tarjonnut lukemattomia onnen hetkiä.

    Kuten nyt vaikkapa se Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen löytötalolle postitettu kuvakirja Peikko-Eemelistä. Kissasta, jota Annikki Aaltonen hoivasi kahdeksan vuotta sitten. Lautakasaan jumiin jäänyt pennunrääpäle oli kasvanut komeaksi kolliksi, joka opasti omistajiensa nuoria kissoja talon tavoille. Kuvakirjaa selatessakin tuli kyynel. Mutta se oli Aaltosen mukaan onnenkyynel.
    Sanna Pirkkalainen vieraili Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen löytötalolla.

  • Auto oli pitkään vapauden symboli. Miehen väylät tuntemattomat, metsäautotie viimeinen pakopaikka. Nyt meidän suomalaisten näkemys liikenteestä on vanhentunut. Tuleeko sellaiset tiemerkintäkokeilut, että maalaisjärki puikkaa oikealta ohitse ja näkymättömiin?
    Maallikkosaarnaaja Maasola puristaa tuolia kuin repisi sompaa.

  • Torvimyyrä eli degu on meillä suht' harvinainen lemmikki. Eikä niitä luonnonvaraisenakaan riesaksi asti elele, degut elävät villeinä vain Andien vuoristossa Chilessä.

    Lahtelaisen Johanna Kiviluodon kotona asuu kaksi torvimyyräpoikaa, Bruno ja Hugo. Ne ovat uteiliaita, suloisia, vikkeliä ja eläväisiä. Kujertavat kuin kanarialinnut ja ovat vilkkaimmillaan iltasella. Juuri silloin, kun ihminen kaipaa piristystä pitkän päivän jälkeen ja jotain, joka irrottaa ajatukset arkisesta aherruksesta.

    Kiviluodon degukaksikko asuu niille varta vasten rakennetussa kaapissa, joka on muutettu monikerroksiseksi degu-taloksi. Pohjakerroksessa on kuopsutus-, kaivautumis- ja uimalaatikko, ylemmät kerrokset on varattu kiipeilyyn, kurkisteluun ja nukkumiseen.

    Degut sairastuvat helposti diabetekseen, joten ruoan kanssa on oltava tarkkana. Muutoin torvimyyryläiset ovat sangen helppohoitoisia ja tarjoavat omistajilleen ehtymättömästi iloa. Toimittajana Sanna Pirkkalainen.

  • Maallikkosaarnaaja Maasola havahtui olevansa keski-iässä tyypillisen perusmenokokeilun piirissä. Mitä perusmeno mahdollistaa? Voiko perusmenon varaan ladata onnellisuusodotuksia? Ja mitä ylipäätään tuo vaatimattoman näköinen puuhastelu pitää sisällään?

    Vuorossa laajasti vieroksuttu sapekas arkisaarna, Sananen.

  • Esittelyssä UMK17-kilpailukappaleet (Uuden musiikin kilpailu). Juontajana Sanna Pirkkalainen.

  • Lauluja ja niiden tarinoita. Kertojina Paula Koivuniemi ja Kirsi Väänänen.
    Ohjelman musiikit:
    14. PAULA KOIVUNIEMI - Sata kesää, tuhat yötä (1981)
    15. PAULA KOIVUNIEMI - Kaikkein kauneinta (1999)
    16. PAULA KOIVUNIEMI - Aikuinen nainen (1982)
    17. PAULA KOIVUNIEMI - Kun kuuntelen Tomppaa (1999)
    18. PAULA KOIVUNIEMI - Kyyneleet (1970)
    19. PAULA KOIVUNIEMI - Vain rakkaus (2010)
    20. PAULA KOIVUNIEMI - Laulun laitumille (1994)
    21. PAULA KOIVUNIEMI - Romantiikkaa (1981)
    22. PAULA KOIVUNIEMI - Hiljaisuuden äänet (1984)
    23. PAULA KOIVUNIEMI - Matka (2010)
    Kuva: Warner Music Live

  • Lauluja ja niiden tarinoita. Kertojina Paula Koivuniemi ja Kirsi Väänänen.
    Ohjelman musiikit:
    1. PAULA KOIVUNIEMI - Mikä boogie (2014)
    2. PAULA KOIVUNIEMI - Perhonen (1966)
    3. PIA CHRISTINA - Iltaisin (1965)
    4. PAULA JA VIKTOR - Yksin vain (1974)
    5. PAULA KOIVUNIEMI - Aigeian meren laulu (1970)
    6. PAULA KOIVUNIEMI - Miten voi (1977)
    7. PAULA KOIVUNIEMI - Punahilkka-rock (1975)
    8. PAULA KOIVUNIEMI - Tummat silmät, ruskea tukka (1980)
    9. PAULA KOIVUNIEMI - Laulut kun kuolevat (1980)
    10. PAULA KOIVUNIEMI - Lautturi (1987)
    11. PAULA KOIVUNIEMI - Jotakin jäi (1973)
    12. PAULA KOIVUNIEMI - Pienokainen (1989)
    13. PAULA KOIVUNIEMI JA TONI WIRTANEN - Oma tie (2016)
    Kuva: Warner Music Live

  • Jami Liukkonen tapasi yhden Suomen suurimmista rock-legendoista Henry "Remu" Aaltosen. Viime vuoden lopussa tehdyssä haastattelussa puhutaan mm. samaan aikaan kauppoihin ilmestyneestä Markku Salon kirjoittamasta "Remu"-kirjasta sekä "Electric Play" albumista.

    - - -
    ohjelmassa soivat kappaleet:
    REMU & HURRIGANES - Fool for your love [v. 2016 ilmestyneeltä albumilta "Electric Play"]
    REMU - Perhonen [v. 2013 ilmestyeeltä albumilta "Andalusian muistelot")
    HURRIGANES - Just for you [v. 1980 ilmestyneeltä albumilta "10/80")

    Kuva: Seppo Sarkkinen/Yle

  • Siili on elänyt ihmistäkin kauemmin maapallollamme. Tämä kompakti paketti valloittaa yhä useamman kodin nyt myös lemmikkinä. Puutarhasta tuttu eurooppalainen siili on rauhoitettu, mutta Päiväntasaajalta kotoisin oleva afrikkalainen kääpiösiili viihtyy Suomessakin, kunhan lämpötila sekä valaistus on kunnossa ja orja, eli siilin omistaja kantaa ruokaa eteen.

    Kirsi Tapanaisella on noin kymmenvuotinen historia niin siilin omistajana kuin kasvattajanakin. Nyt hänellä on kotonaan kaksi vanhempaa siilirouvaa, kumpikin asustaa omassa hyllykössään. Suomen siiliyhdistyksen aktiivina toimiva Kirsi hankki ensimmäisen siilinsä heräteostona, nykyisin siilit hankitaan pääosin kasvattajilta, ei lemmikkieläinliikkeistä.

    Kääpiösiili on aikuisen lemmikki, sillä välillä kiukkuisestikin tuhahteleva piikkipallo on virkeä vasta iltaisin. Luonteeltaan siilit ovat erakkoja, mutta luottamuksen osoituksena se antaa omistajansa rapsutella vatsaansa.
    Paula Jokimies tutustui siilien elämään.

  • Keskellä arktista hysteriaa peräänkuulutamme intohimoa, nyt enemmän kuin koskaan. Jos pikkuleijonat eivät onnistu, intohimo on ollut kateissa. Työhaastattelussa intohimon esiintuominen on tärkeämpää kuin ammattitaidon. Tuleeko meistä maailman intohimoisin kansa?!

    Maallikkosaarnaaja Maasola kaivelee sisintään.

  • Joulu on taas suoritettu, ja nyt ei tarvitse vähään aikaan olla tuntemattomista syistä pahalla päällä.
    Kaupungille on paljon asiaa, virheitä yritetään paikata sen minkä pystytään. Maallikkosaarnaaja Maasola haluaisi vaihtaa muitakin lahjoja kuin pukilta tulleita.

  • Johanna Uskia voisi lemmikkiensä ansiosta kutsua suurperheelliseksi. Silti kylään mennessä on hiirenhiljaista, kukaan ei ryntää vierailijaa ovelle vastaan tai hauku tulijaa. Johanna on herppiharrastaja, eli hänellä viisi liskoa, yhdeksän käärmettä ja kilpikonna. Tosin määrä on tainnut lisääntyä jo ainakin yhdellä kuningaspytonilla. On Johannalla ja puolisollaan Janilla myös kani ja marsuja, mutta niitä ei tässä jutussa nyt noteerata enempää.

    Allergian takia kissasta luopunut Johanna hankki omilla rahoillaan huolellisen selvittelyn jälkeen ensimmäisen kilpikonnansa joskus 90-luvun alussa. Nykyisin Suomen herppiharrastajiin kuuluva Johanna käy kertomassa lemmikeistään myös messuilla tai lemmikkieläinkaupoissa.

    Johanna sanoo olevansa television luontodokumenttien kasvattama, jo aikanaan ohjelmissa nähdyt matelijat sykähdyttivät. Herppieläimissä Johannaa kiehtoo niiden erilaisuus ja eläinten salaperäisyys. Yrittäessään ymmärtää lemmikkejään Johanna opiskelee ja ottaa koko ajan selvää uusista asioita, liittyen esimerkiksi biologiaan, kemiaan, vitamiinien imeytymiseen ja villikasveihin.

    Herppiharrastukseen liittyy paljon myös tekemistä itse. Muovilaatikoista voi rakennella väliasumuksia kasvaville käärmeille ja sirkkojen ja matojen kasvattaminen säästää niinikään kuluissa.

Lyssna också