Välilevyjä

Vakat ja kannet

  • 55 min
  • utgått

Joskus musiikki muistuttaa keittiön alimmaista laatikkoa - on monenmuotoisia vakkoja ja kansia, mutta täydellistä paria on sekamelskasta vaikea löytää. Sitä varten näissä Välilevyissä selvitellään niitä harvoja tilanteita, joissa vakka on löytänyt kantensa eli muusikko juuri itselleen sopivan musiikin.

Toimittajana Kare Eskola.

1. Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 1 Des-duuri (Olli Mustonen ja RSO/Hannu Lintu)
2. Ernest Bloch: Nigun, 2. osa teoksesta Baal Shem (Heimo Haitto ja Irma Ruuskanen)
3. Antonio Vivaldi: Viulukonsertto C-duuri, RV190 (Giuliano Carmignola ja Venetsian barokkiorkesteri/Andrea Marcon)
4. Evaristo Dell'Acqua: Villanelle (Rita Streich ja Berliinin radion SO/Kurt Gaebel)
5. Aulis Sallinen: 2. osa sellokonsertosta (Arto Noras ja HKO/Okko Kamu)
6. Mathias Duplessy: Nocturne (Zsofia Boros)
7. Egberto Gismonti: Celebracao de Nupcias (Zsofia Boros)
8. Frederic Chopin: Nokturni Des-duuri (Artur Rubinstein)

Sändningar

  • må 10.10.2016 11.00 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Mitähän johtava musiikkineurootikko Dmitri Shostakovitsh tuumasi siitä, että hänen käytetyintä musiikkiaan on elokuvamusiikki, mitä hän sävelsi vain pakosta, ja joka ei kuulosta lainkaan hänen musiikiltaan? Sitä ei voi tietää, mutta se tiedetään että Erich Korngold pelkäsi loistavan musiikkinsa haaskautuvan elokuvakäytössä, ja pelasti sitä siksi konserttimusiikkikäyttöön mahdollisimman paljon.

    Niin ovat tehneet muutkin, ja syy on selvä. Säveltäminen on kovin työlästä, ja siksi musiikkia kannattaa kierrättää elokuvasta konserttiin - perinteisesti orkesterisarjaksi. Hämmästyttävän usein tuloksena syntyy hyvin suosittua konserttimusiikkia. Mutta jos kyse on vain laiskuudesta, tulos on päinvastainen.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Sergei Prokofjev: Kizhen häät ja Troikka sinfonisesta sarjasta Luutnantti Kizhe (Los Angelesin FO/Michael Tilson Thomas)
    2. Erich Korngold: Sostenuto, 3. osa jousikvartetosta nro 3 D-duuri (Doric-kvartetti)
    3. Jacques Ibert: Sarabande pour Dulcinée elok. Don Quixote (Ranskankielisen Sveitsin ork./Neeme Järvi)
    4. Dmitri Shostakovitsh: Romanssi orkesterisarjasta Paarma (Nicola Benedetti ja Bournemouthin SO/Kirill Karabits)
    5. John Corigliano: Pianissimo Scherzo, 2. osa viulukonsertosta "The Red Violin" (Elina Vähälä ja Sinfonia Lahti/Jaakko Kuusisto)
    6. Philip Glass: 1. osa sellokonsertosta nro 2 "Naqoyqatsi" (Matt Haimovitz ja Cincinnatin SO/Dennis Russell Davies)
    7. Armas Järnefelt: II näytöksen loppumusiikki sarjasta elok. Laulu tulipunaisesta kukasta (Tampere Filharmonia/John Storgårds)
    8. Lotta Wennäkoski: Amor Omnia Suite (RSO/Dima Slobodeniouk)
    9. Einar Englund: Alkusoitto sarjasta elok. Pojat (Tampere Filharmonia(John Storgårds)
    10. Einar Englund: Poroajot orkesterisarjasta Valkoinen peura (RSO/Petri Sakari)

  • Elämä ei tarjoile tunteita yksi kerrallaan vaan monta päällekkäin, epäselvinä nippuina, ja juuri se tekee elämästä rikasta. Samoin musiikilta on turha vaatia karaktäärien tai tunteiden selvyyttä. Kun elämän valo ja varjo tai muut vastakohtaparit ovat läsnä yhtä aikaa, musiikki ei tunnu selvältä, mutta se voi tuntua täydeltä. Siksi näissä Välilevyissä yhdistetään vadelmahilloa mustaan teehen, hunajaa suolakurkkuihin ja sinihomejuustoa piparkakun päälle.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. J.S. Bach: Vergnügte Ruh', beliebte Seelenlust kantaatista BWV170 (Angelika Kirchschlager ja L'Orchestra dell'Accademia di San Rocco/Andrea Marcon)
    2. Moisei Vainberg: Pesante kamarisinfoniasta nro 2 (Kremerata Baltica/Gidon Kremer)
    3. Jukka Tiensuu: Alma 3: Soma (Tampere Filharmonia/Susanna Mälkki)
    4. Girolamo Frescobaldi: Toccata quarta kok. Il secondo libro di toccate (Fabio Bonizzoni)
    5. John Dowland: A dream (Hopkinson Smith)
    6. Maksimilian Shteinberg: Kunniallinen Joosef kok. Suuri viikko (Cappella Romana/Alexander Lingas)
    7. Claude Debussy: Poissons d'or sarjasta Images 2 (Marc-André Hamelin)
    8. Einojuhani Rautavaara: Pesante, 1. osa lyömäsoitinkonsertosta Incantations (Colin Currie ja HKO/John Storgårds)
    9. Valentin Silvestrov: Abschiedsserenade (Münchenin kamariorkesteri/Christoph Poppen)

  • Jos adagion irrottaa kahden allegron välistä adagio-kokoelmaan, se ei ole enää sama adagio. Kuutamosonaattia on ihana vain jos ei kuuntele sitä kokonaan. Bachin Airin jouset soivat vahvempaa hiljaisuutta, kun korvia ennen ja jälkeen täytetään luonnontorvien ujelluksella.

    Musiikin merkitys kasvaa täyteläiseksi vain pitkien kokonaisuuksien rakentamassa suhdeverkossa. Sen demonstroimiseksi Välilevyjä ei kuitenkaan voi soittaa pitkiä kokonaisuuksia, vaan tyytyy täydentämään paloja toisilla paloilla.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Max Bruch: Viulukonsertto nro 1 g-molli (Frank Peter Zimmermann ja Lontoon kuninkaallinen FO/Paavo Berglund)
    2. Ludwig van Beethoven: Presto pianosonaatista nro 14 cis-molli "Kuutamosonaatti" (Paavali Jumppanen)
    3. Johann Pachelbel: Kaanon D-duuri (Jean-Francois Paillardin kamariorkesteri)
    4. Johann Pachelbel: Gigue D-duuri (Musica Antiqua Köln)
    5. J.S. Bach: Orkesterisarjaa D-duuri (The Academy of Ancient Music/Richard Egarr)
    6. Luigi Boccherini Kvintettoa jousille E-duuri, G.275 (La Magnifica Comunita)
    7. Samuel Barber: Adagio (Turun filharmoninen orkesteri/Petri Sakari)
    8. Samuel Barber: Molto allegro e appassionato, 1. osa jousikvartetosta h-molli (Ehnes-kvartetti)
    9. Erik Satie: Gymnopedia nro 1 (Anne Queffelec)
    10. Erik Satie: Gymnopediet nro 2 ja 3 (Danceries)

  • Alun perin passacaglia oli riffivetoista,kitaristien improvisoimaa väliaikamusiikkia aurinkoisen Espanjan kaduilta. Nimi tarkoittaa kadulla kulkemista, ja passacaglia on kulkenutkin pitkän matkan. Bachin luo ehtiessään se oli jo muuttunut arvokkaaksi, raskaaksi ja kontrapunktiseksi sävellysmuodoksi.

    Päivän Välilevyissä kuljetaan passacaglian mukana pitkin Eurooppaa, ja kiitellään sitä, että olennainen passacaglian DNA:sta on säilynyt. Toistuva linja antaa moderneillekin passacaglioille ryhtiä.

    Toimittajana Kare Eskola. Ohjelma on uusinta tammikuulta 2016.

    1. Angiol Michele Bartolotti: Passacaglia G-duuri (Gordon Ferries, teorbi)
    2. Girolamo Frescobaldi: Cosi mi disprezzate (Arianna Savall, Rolf Lislevand ja yhtye)
    3. Biagio Marini: Passacalio (Battalia)
    4. Michel-Richard Delalande: Passacaille en chaconne (La Simphonie du Marais/Hugo Reyne)
    5. Luigi Boccherini: Passa calle kvintetosta C-duuri (Le Concert des Nations/Jordi Savall)
    6. Benjamin Britten: Passacaglia teoksesta Nocturnal (Otto Tolonen)
    7. Maurice Ravel: Passacaille pianotriosta (Florestan-trio)
    8. Pehr Henrik Nordgren: Passacaglia jousikvartetosta nro 10 (Tempera-kvartetti)

  • Arvo Pärt lopetti säveltämisen, oli seitsemän vuotta hiljaa ja aloitti sitten puhtaalta pöydältä uudestaan. Sellainen rohkaisee ajattelemaan näin uuden vuoden kynnyksellä, että uusi alku on sittenkin mahdollinen. Toisaalta Einar Englund lopetti säveltämisen, oli kymmenen vuotta hiljaa ja jatkoi sitten siitä mihin jäi. Sellainen rohkaisee ajattelemaan, että ennallaan pysyvät asiatkin muuttuvat, koska ympäristö muuttuu - sehän oli Englundin tarkoitus.

    Musiikin historiaan mahtuu muitakin komeita comebackejä, sitä komeampia mitä pidempi luova tauko on sankarillisesti kärsitty.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Arvo Pärt: Credo (Lontoon Philharmonia-kuoro ja -ork./Neeme Järvi)
    2. Arvo Pärt: Für Alina (Katia Buniatishvili)
    3. Carl Maria von Weber: Alkusoitto oopp. Oberon (Tapiola Sinfonietta/Jean-Jacques Kantorow)
    4. Einar Englund: Tempus fugit, 2. osa sinfoniasta nro 4 "Nostalginen" (Tampere Filharmonia/Erik Klas)
    5. Aarre Merikanto: Lemminkäinen sarjasta Kyllikin ryöstö (RSO/Ari Angervo)
    6. Domenico Scarlatti: Sonaatti E-duuri, K380 (Leon Fleisher)
    7. Aaron Copland: Old American Songs (Sherrill Milnes, baritoni)
    8. Duke Ellington: Night Creature (Duke Ellingtonin orkesteri ja Tukholman sinfoniaorkesteri)
    9. J.S. Bach: Jauchzet Gott in allen Landen kantaatista nro 51 (Ruth Ziesak, Reinhold Friedrich ja Berliner Barock-Compagney)

Lyssna också