Laulun paikka

Renessanssin lauluja

  • 53 min
  • utgått

Oopperalaulaja Johanna Tuomi kiinnostui vanhasta musiikista jo opiskeluaikanaan 1970-luvulla Sibelius-Akatemiassa, jossa silloinen rehtori Veikko Helasvuo lisäsi kurssitarjontaan systemaattista keskiajan, renessanssin ja barokinajan musiikin opetusta. Johanna Tuomi valitsi soittimekseen nokkahuilun, mutta laulajalle aarteita löytyi myös hovimuusikoiden ja kiertävien laulajien ohjelmistoista. Pienessä renessanssikonsertissa hän esittää joukon englantilaisia luuttulauluja yhdessä luutisti Arto Juuselan ja gambisti Timo Junturan kanssa. Lopuksi kuullaan muutaman mieslaulajan tulkinta saman ajan lauluista. - Toimittaja Anu Jaantila.
Ohjelman laulut:
Robert Jones: Love is a pretty frenzy
Thomas Campion: My love hath vowed
John Dowland: Come away, come sweet love
John Dowland: If my complaints could passions move
John Dowland: Come againe, sweet love doth now envite
Philip Rosseter: What then is love but mourning
John Dowland: Farewell, unkind
John Dowland: Awake, sweet love
John Dowland: Can she excuse my wrongs
John Dowland: Shall I sue
John Dowland: Flow my tears
Johanna Tuomi, laulu, Arto Juusela, luuttu, ja Timo Juntura, viola da gamba
John Bennet: The dark is my delight
Daniel Taylor, kontratenori, ja kamariyhtye Les Voix Humaines
Thomas Morley: A painted tale
Nicholas Phan, tenori, Michael Leopold, luuttu, ja Ann Marie Morgan, viola da gamba
Anon. tai Anna Boleyn: O death, rock me asleep
Andreas Scholl, kontratenori, ja Julian Behr, luuttu
Robert Johnson: Have you seen but a white lily grow
Sting, laulu, ja Edin Karamazov, luuttu

Sändningar

  • må 19.9.2016 14.01 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Toivo Kuula: Siel' on kauan jo kukkineet omenapuut
    Auringon noustessa
    Hautalaulu
    (Tapiolan kamarikuoro, joht. Hannu Norjanen)

    Toivo Kuula: Meren virsi
    (Suomen Laulu, joht. TImo Nuoranne)

    Toivo Kuula: Virta venhettä vie
    Kullervon laulu
    Iltatunnelma
    Kesäyö
    Syksy
    (Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Pasi Hyökki)

    Toivo Kuula: Stabat mater
    (Chorus Cathedralis Aboensis ja Turun Filharmoninen orkesteri, joht.Jaques Mercier)

  • Selim Palmgren: Laiskurin laulu
    Läksin minä kesäyönä käymään
    (Matti Lehtinen, baritoni ja Hermann Hoppe, piano )

    Selim Palmgren: Sjung, sjung, brusande våg
    Kesäpäivä
    Tuomen juurella
    Kun ensi kerran silmäs
    (Lilli Paasikivi, mezzosopraano ja Ilmo Ranta, piano)

    Oskar Merikanto: Myrskylintu
    Pai, pai, paitaressu
    Metsäkyyhkyset
    Muistellessa
    (Jorma Hynninen, baritoni ja Ralf Gothoni, piano)

    Jean Sibelius: Kukkaissarja, kuusi laulua op. 88
    (Karita Mattila, sopraano ja Ilmo Ranta, piano)

    Yrjö Kilpinen: Tunturilauluja
    (Martti Talvela, basso ja Irwin Gage, piano)

  • Tv-kuvauksen ammattilainen Mark Schubin New Yorkista on myös historioitsija, jonka erikoisaloja ovat ooppera ja tekniikan kehitys. Luulisi että oopperalavalla ja baseball-kentällä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta yhdessä vaiheessa historiaa ne olivat sama asia. Mark Schubinin tutkimukset paljastavat kiehtovia asioita oopperan vaikutuksesta mitä erilaisimpien teknillisten ilmiöiden kehitykseen. Eipä olisi varhaisimpia röntgensäteitäkään pystytty käyttämään ilman oopperaa! Toimittaja Anu Jaantila. (Uusinta)

  • "Se on ihana tunne, kun on hyvässä äänessä. Lied veti minua ihan ehdottomasti. Flyygelin mutkassa minulla oli mahdottoman hyvä olla. Ja vaikka yleisönä olisi ollut vain yksi kuulija, olisin laulanut täydestä sydämestä" sanoo Tii Niemelä.

    Maaliskuussa laulajatar Tii Niemelän 100-vuotissyntymäpäiville kerääntyi hänen kotiinsa, taiteilijakoti Lallukkaan iso joukko ystäviä ja sukulaisia. Vieraat saivat huomata, että vaikka kuulo ja näkö eivät olekaan enää primakunnossa, sanavalmius ja itseironia ovat entisensä.

    Tii Niemelän laulajantaival alkoi vuonna 1937, jolloin hän pääsi opiskelemaan Konservatorioon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan. Jatkosodan sytyttyä hän palveli ensin kolme kuukautta rintamalottana ja sitten viihdytysjoukoissa. Ensikonserttinsa Tii Niemelä lauloi loppuvuodesta 1944.

    Tii Niemelä oli ja halusi olla ennen kaikkea liedlaulaja. Ooppera ei häntä kiinnostanut. Yhdessä aviomiehensä Pentti Koskimiehen kanssa hän konsertoi erinomaisella menestyksellä kotimaan lisäksi 1940- ja -50-luvuilla myös mm. Yhdysvalloissa, Lontoon Wigmore Hallissa ja Ruotsissa. Leikekirjaa selatessa huomio kiinnittyy kautta linjan ylistäviin arvosteluihin. Silti kaikkein hurmaavimmat kiitoksen sanat on lähettänyt marraskuussa 1948 päivätyssä kirjeessä F.E. Sillanpää:

    "Lasse Leutosää toi minut kotiin ja
    koko ajan minä höpötin Teidän taiteenne
    ihanuutta siinä kulkuvärkissä, jossa istuin.
    Te toteutatte ihastuttavasti erään
    ruotsinkielisen ohjesäännön niissä asioissa.
    Se kuuluu: konst är konst - men inte
    konster.

    Harras kiitos, että sain jaloimmilla aisteillani todeta,
    kuinka Te ainoastaan teitte taidetta ettekä harrastaneet
    joutavaa pelehtimistä."

    Toimittajana Outi Paananen.

Klipp

Lyssna också