Ooppera

Oopperailta Lontoon Covent Gardenissa: Rossinin Sevillan parturi

  • 3 t 50 min
  • utgått

Libretto: Cesare Sterbini,
Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais’n komedian Le Barbier de Séville ou La Précaution inutile (Sevillan parturi eli Turha varoivaisuus) mukaan

Kantaesitys: Rooman Teatro dell'Argentina 20.2.1816

Musiikinjohto: Henrik Nánási
Lontoon kuninkaallisen oopperan kuoro ja orkesteri

Kreivi Almaviva alias Lindoro alias laulunopettaja Don Alonso - Javier Camarena, tenori

Tohtori Bartolo - José Fardilha, basso

Rosina, tohtorin holhokki - Daniela Mack, mezzosopraano

Figaro, parturi - Vito Priante, baritoni

Don Basilio, musiikinopettaja - Ferruccio Furlanetto, basso

Fiorello, kreivin palvelija - Gyula Nagy, baritoni

Ambrogio, Bartolon palvelija – Jonathan Coad, basso

Berta, Bartolon taloudenhoitajatar - Madeleine Pierard, sopraano

Poliisiupseeri – Donaldson Bell, basso

Notaari – Andrew Macnair (mykkä rooli)

Tapahtumat:
Kreivi Almaviva on ihastunut Madridissa neitoon, jonka jäljissä hän on saapunut Sevillaan. Kekseliäs parturi Figaro auttaa kreivin ja Rosina-neidon yhteydenpidossa. Tytön holhooja, tohtori Bartolo mielii Rosinasta vaimoa itselleen, mutta jää lopulta nuolemaan näppejään. Rosinasta tulee kreivitär Almaviva.

I näytös

Kreivi Almaviva lurittelee serenadia Rosinan parvekkeen alla. Kreivi ei kuitenkaan halua, että hänen aatelisarvonsa vaikuttaisi neidon päätökseen. Niinpä Almavivasta tulee köyhä opiskelija nimeltään Lindoro. Kun Rosina ei tunnu heltyvän tenorin sulosoinnulle ja kitaran rämpytykselle, Almaviva kääntyy entisen palvelijansa Figaron puoleen.

Lindoron lemmenluritukset ovat sittenkin tehneet Rosinaan vaikutuksen ja hän kirjoittaa miehelle kirjettä. Rosinan holhooja, tohtori Bartolo suunnittelee avioituvansa varakkaan holhokkinsa kanssa. Paikalle pelmahtaa outo tyyppi, musiikinopettaja Don Basilio. Hänellä on tuomisinaan huonoja uutisia, sillä kreivi Almaviva on kuulemma saapunut Sevillaan. Don Basilio ehdottaa tunnetussa juoruaariassaan oikein mehevän juorun levittämistä kreivin päänmenoksi. Nyt Bartolon on pidettävä kiirettä: avioliitto on saatava solmituksi heti samana päivänä.

Epäluuloisen tohtorin talo on kuin linnoitus. Figarolla on ongelmaan ratkaisu: Almavivan on esiinnyttävä sotilaana, jolla on näyttää Bartololle tekaistu ”virallinen” määräys. Määräyksen mukaan tohtori on velvollinen tarjoamaan sotilaalle yösijan. Almaviva rymistelee sisään teeskennellen humalaista. Rosina on pian kartalla, sillä öykkäröivä vieras kuiskaa neidolle olevansa Lindoro. Don Basilio ja Don Bartolo koettavat saada tunkeilijan lähtemään, mutta tämä ei suostu hievahtamaankaan. Kaiken sekasorron keskellä Lindoro onnistuu sujauttamaan Rosinalle kirjeen. Mekkaloinnin havainnut sotilaspartio saapuu paikalle ja juuri kun se on pidättämässä rähinöitsijää, tämä tekee partiolle, mutta vain sille, tiettäväksi kuka hän oikeastaan on. Näytös päättyy yleiseen hämminkiin ja Rossinin suurenmoiseesti rullaavaan crescendoon.

II näytös

Figaron seuraava suunnitelma liittyy Rosinan laulunopettajaan Don Basilioon. Basilio on muka sairastunut ja lähettää sijaisekseen Don Alonson. Kun Almaviva sitten astuu tohtori Bartolon taloon musiikkia opettavaksi kirkonmieheksi Don Alonsoksi naamioituneena, hän toivottaa kovin perusteellisesti taivaan rauhaa. Hämätäkseen Bartoloa vielä vakuuttavammin Don Alonso ojentaa kirjeen, jonka itse kreivi on muka kirjoittanut. Laulutunnin kääntyessä lemmenleikiksi, taivaan rauhasta ei ole tietoakaan. Tohtori Bartolo sentään nukahtaa tuoliinsa.

Don Alonson kehuessa oppilaansa kaunista ääntä, tohtori Bartolo toteaa, että ääni on kyllä sievä, mutta hän ei henkilökohtaisesti voi sietää tuollaista modernia musiikkia. Bartolo ryhtyy muistelemaan, kuinka ihastuttavasti hänen nuoruudessaan Caffariello-niminen suuruus lauloi muuatta laulua. Siinä siunaamassa ilmestyy Figaro paikalle suorittaakseen tohtorille parranajon. Aikansa tohtori vastustelee, mutta myöntyy lopulta.

Parranajon kuluessa Figaro puolestaan kehittelee leikin, jolla hän saa varastettua Bartololta talon avaimen. Yllättäen ovesta ilmestyy oikea musiikinopettaja Don Basilio. Tämä ei ole uskoa silmiään: kuka ihme on Don Alonso? Figaro, Kreivi eli valeopettaja Don Alonso ja Rosina ryhtyvät uskottelemaan Don Basiliolle, että tämä näyttää kauhean huonolta. Nyt on parasta painua pehkuihin! Rahan voima on ihmeellinen: painava massi saa Basilion uskomaan, että hänen on mitä pikimmin poistuttava sängyn pohjalle potemaan vakavaa tautiaan, tulirokkoa. Mainiossa kvintetossa Rosina, Figaro, kreivi alias Lindoro alias Don Alonso ja tohtori Bartolo hyvästelevät omalaatuisen laulupedagogin. Figaron hämätessä tohtoria, Almaviva kuiskaa Rosinalle tulevansa keskiyöllä hakemaan tämän.

Tohtori Bartolon epäluulot eivät kuitenkaan hellitä ja tämä lähettää hakemaan Basilion takaisin. Bartolon taloudenpitäjä Berta puhkeaa laulamaan, kuinka rakkaus on yleismaailmallinen sairaus, joka sekoittaa jokaisen pään.

Keskiyöllä Bartolon talossa. Edestakaisin seikkailevien kirjelappusten avulla Bartolon onnistuu vakuuttaa Rosinalle, että Lindoro onkin konna, joka on koko ajan työskennellyt Almavivan hyväksi eikä siis oikeasti rakasta Rosinaa. Kiukustunut Rosina lupautuu avioitumaan holhoojansa kanssa.

Kun Almaviva ja Figaro kapuavat yön turvin Rosinan luo, Rosina raivostuu. Nyt kaikki kortit on lyötävä pöytään. Kreivi Almaviva kertoo Rosinalle todellisen henkilöllisyytensä. Bartolo on kuitenkin havainnut tikkaat parvekkeen alla ja nappaa ne pois.

Basilio on puolestaan tajunnut, ettei olekaan sairas. Hän on saanut aiemmin Bartololta tehtävän hakea paikalle notaari. Figaro tarttuu jälleen tilaisuuteen ja saa puolipakolla Basilion toimimaan rakastavaisten avioliittosopimuksen todistajana.

Paikalle ryntäävä tohtori Bartolo on raivoissaan tajutessaan tilanteen lopullisuuden: ”Ja minä aasi vein vielä tikkaat ja näin varmistin avioliiton.” ”Sitähän se on, se turha varovaisuus”, toteaa Figaro. Loppujen lopuksi Bartolo leppyy, varsinkin kun hänelle kerrotaan, ettei myötäjäisiä tarvitse maksaa.

Teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat korrepetiittori Liisa Pimiä, oopperalaulaja Ville Rusanen ja Outi Paananen.

Sändningar

  • lö 17.9.2016 20.30 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: säveltäjä. Ohjaus: Kasper Holten.
    Musiikinjohto John Fiore.
    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.

    Hollantilainen - Johan Reuter, bassobaritoni, Senta - Camilla Nylund, sopraano. Daland - Gregory Frank, basso, Erik - Mika Pohjonen, tenori. Mary - Sari Nordqvist, mezzosopraano, Perämies - Tuomas Katajala, tenori. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Outi Paananen. Oopperan väliajalla ja päätteeksi Risto Nordell, Juha Uusitalo ja Laura Åkerlund keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden noustsa maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu saa rauhan.

    Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.

    II näytös
    Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.

    III näytös
    Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.
    Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla ja päätteeksi säveltäjät Kimmo Hakola, Olli Kortekangas ja Outi Paananen keskustelevat illan esityksestä ja teoksesta.

    Igor Stravinsky hylkäsi muiden säveltäjien tavoin uusklassismin 1950-luvulla, mutta vuonna 1951 kantaesitetty Hulttion tie on vielä täysverinen uusklassismin edustaja. Siitä kertoo esimerkiksi lyhyt vaskipuhallinalkusoitto, joka muistuttaa Monteverdin Orfeon alkusoittoa. Hulttion tien melodinen maailma tuo mieleen muistumia englantilaisesta barokkimusiikista, mutta toisaalta myös Gluckin traagisista oopperoista. Stravinsky ei olisi myöskään Stravinsky, jos mukana ei olisi jazzvaikutteita. Tässä oopperassa niitä löytyy bordellikohtauksen kääpiöiden kuorosta.

    Hulttion tien musiikki on jäsennelty selkeisiin kohtauksiin, joita kannattelevat perinteisen oopperan keinot: resitatiivit, aariat ja ensemblekohtaukset. Kokonaisuus muistuttaa 1700-luvun opera seriaa.

    Jos oopperan libretosta on viittauksia Mozartiin, niitä löytyy myös musiikista. Annen suuri kohtaus loppuu kirkkaaseen C-duuriin, jota Mozart piti puhtauden sävellajina. Myös Ryöstö seraljista -oopperan Konstanze laulaa suuren aariansa C-duurissa.

    Igor Stravinsky oli mestarillinen orkestroija. Hulttion tiessä esimerkiksi huutokauppakohtauksen trumpettien nopeasti toistuvat sävelet karakterisoivat hienosti näyttämön tapahtumia, kun taas hautausmaakohtauksessa matalat jouset maalavat traagisuuden ja yksinäisyyden sävyjä.

    Hulttion tien kantaesitys oli Venetsiassa 11. syykuuta 1951 legendaarisessa La Fenice- teatterissa. Stravinskylle Venetsia merkitsi hyvin paljon. Hän vieraili kaupungissaa säännöllisesti ja sävelsi San Marcon katedraalia varten kuoroteoksena Canticum Sacrum. Stravinskyn viimeinen leposija onkin Venetsiassa, San Michelen hautausmaasaarella.

    Synopsis oopperan tapahtumista

    I näytös

    Truloven puutarhassa Anne Trulove ja Tom Rakewell iloitsevat kevään tulosta ja rakkaudestaan. Tyttärensä tulevaisuudesta huolehtiva herra Trulove kertoo Tomille, että tämä voisi saada itselleen hyvän paikan lontoolaisesta pankista. Tom ei ole kiinnostunut, sillä hän haluaa rahaa helposti. Silloin ilmestyy Nick Shadow, esittäytyy Tomin kuolleen sedän palvelijaksi ja ilmoittaa nuorukaisen saaneen suuren perinnön. Hän tarjoutuu nyt palvelemaan Tomia. Palkkansa Shadow ottaisi vuoden ja yhden päivän kuluttua. Tomin on ensin lähdettävä Lontooseen selvittämään perintöasioita, mutta hän lupaa pian lähettää hakemaan Annea ja jättää jäähyväiset. Nick Shadow ilmoittaa katsojille, että hulttion tie on alkanut.

    Shadow on johdattanut Tomin Lontoon huvituksiin ja Mother Goosen ilotaloon. Miehet ja huorat laulavat kuorossa. Tom muistelee vielä Annea ja haluaisi lähteä pois. Nick Shadow kääntää käkikellon takaisin keskiyöhön ja vakuuttaa Tomin siitä, että aika on hänen puolellaan. Lopulta Mother Goose varaa Tomin itselleen.

    Truloven puutarhassa Anne valittaa, ettei ole kuullut mitään Tomista. Hän ei suostu uskomaan, että Tom olisi unohtanut hänet. Anne päättää lähteä Lontooseen.

    II näytös

    Tom on jo kyllästynyt Lontoon huvituksiin ja muistaa edelleen yksinkertaista maalaiselämää ja Annea. Silloin Nick Shadow esittelee lehteä, jossa mainostetaan turkkilaista Babaa, maksusta esiteltävää parrakasta naista. Shadow ehdottaa, että Tom ottaisi Baban vaimokseen. Näin hän pystyisi osoittamaan vapauttaan tavanomaisesta mausta, ja tämä vapaus voisi tuoda hänelle onnen. Tom nauraa, mutta ymmärtää Nickin idean ja suostuu.

    Lontooseen tullut Anne odottaa Tomin talon ulkopuolella. Tom seurueineen tulee ja menee taloon. Tom kehottaa Annea lähtemään takaisin. Kun Baba tulee talosta, Tom tunnustaa Annelle, että Baba on hänen vaimonsa. Anne lähtee ja Tom selittää Baballe keskustelleensa vain maitotytön kanssa.

    Tom ja Baba ovat aamiaisella ja Tom on jo saanut tarpeekseen jatkuvasti höpöttävästä Babasta. Seuraa kiihkeä riita ja Baba heittelee astioita. Tom vaientaa Baban ja laulu katkeaa kesken.

    Uupunut Tom nukahtaa ja näkee unta: siinä Shadow tuo laitteen, joka tekee Baban särkemän astian sirpaleista leipää. Kun Tom herää, Nick Shadow esittelee hänelle juuri sellaista ihmelaitetta. Shadow sanoo, että laitetta pitää alkaa valmistaa ja markkinoida.

    III näytös

    Leipäkoneen valmistaminen on vienyt Tomin konkurssiin ja talossa pidetään huutokauppa. Anne kyselee ostajilta Tomia, mutta kukaan ei tiedä missä hän on. Sellem saa kaupaksi monenlaista tavaraa. Viimeisenä tulee esiin Baba, joka jatkaa edellisessä näytöksessä katkennutta lauluaan. Baba vakuuttaa Annelle, että Tom rakastaa tätä edelleen. Ulkoa kuuluu Tomin ja Shadow’n ääni ja Anne lähtee. Baba poistuu ja ilmoittaa, että jos hänet vielä haluaa nähdä, on maksettava pääsymaksu.

    On kulunut vuosi ja päivä. Nick Shadow’n on nyt aika saada palkkansa. Hautausmaalla hän sanoo Tomille, että hintana on Tomin sielu. Tom saisi vain valita, miten surmaa itsensä keskiyön koittaessa. Kello alkaa lyödä. Yhdeksännellä lyönnillä Nick antaa kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden: jos Tom arvaa oikein kolme Nickin pakasta vetämää korttia, hän pelastuu. Nick vetää ensimmäisen kortin, Tom muistaa sydämen kuningatartaan ja arvaa: herttakuningatar. Toisenkin kortin Tom arvaa oikein. Nick vetää herttakuningattaren toiseen kertaan, ja kun Tom näkee Annen, hän arvaa taas oikein. Tomin sijasta hautaan vajoaa Nick, mutta ennen lähtöään hän vie Tomin järjen. Tom uskoo nyt olevansa Adonis.

    Mielisairaalassa Tom pyytää muita juhlimaan Adoniksen ja Venuksen häitä. Kun Anne tulee katsomaan Tomia, hän uskoo näkevänsä kaipaamansa Venuksen. Tom pyytää anteeksiantoa, Anne lohduttaa häntä ja laulaa Tomille kehtolaulun.

    Epilogissa Tom, Shadow, Anne ja Baba astuvat taas esiin ja kertovat tarinan opetuksen: ”Laiskoille käsille ja sydämille paholainen löytää kyllä työtä.”

    Esityskieli englanti.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Lyssna också