Kesäteltta

En ole koskaan ollut leuhka ihminen, en ole pystynyt, sanoo Jope Ruonansuu

  • 20 min
  • tillsvidare

Kun Jope Ruonansuu lähtee töihin, on keikkamiehen rooli Jopen työasu. Sen kanssa hän on 36 vuotta tehnyt töitä ja sen kanssa hänen on helppo mennä eri tilanteisiin. Mökillä roolit ja muut lentää sivuun, mökki on paikka jossa Jope saa olla ihan oma itsensä. Myös lapset pitävät huolen siitä, että isi on isi.

Perheenlisäystä odotteleva Ruonansuu toteaa, että näkee itsensä nyt kuusivuotiaassa pojassaan. Samalla rämäpäisellä asenteella on hänetkin varustettu. Lavalla hän sanoo olevansa täysin varma, siviiliminän kanssa on enemmän tekemistä.

Jope kertoo perineensä isänsä puolelta läpänheiton, äidin puolelta musikaalisuuden, hänessä ne ovat yhdistyneet. Ruonansuu onkin artistina monipuolinen, hän imitoi, laulaa, sanoittaa, näyttelee, piirtää karikatyyrejä ja maalaa. Keikkailun Jope aloitti vain 16-vuotiaana, mutta jäi niin sanotusti kerrasta koukkuun. Hän nimittää ammattiaan kutsumukseksi ja pitää sitä lahjana.

Jos jotain, niin avomielisyyttään hän ehkä hieman katuu. Nuorena maalaispoikana hän kuvitteli, että kaikki omat asiat on kerrottava. Vanhemmiten hän on oppinut hieman säätelemään rajaa yksityisyyden ja julkisuuden välillä.

Vapaa-ajallaan Jope Ruonansuu roplaa mielellään vanhoja moottoriajoneuvoja.

Sändningar

  • ti 26.7.2016 14.30 • Yle Arenan

Avsnitt

  • Arja Koriseva tunnetaan laulustaan ja naurustaan. 13-vuotiaana ensimmäiset tanssikeikkansa heittänyt artisti sanoo, ettei tee työtään itsensä takia. Hän on analysoinut hyvinkin tarkasti artistin työnkuvaa ja siihen kohdistuvia odotuksia ja katsoo, että tekee työtä ihmisten hyvinvoinnin ja mielenterveyden puolesta. Yksi osa tätä on se, että Arjalla on keikan jälkeen aina aikaa ihmisille. Vastaavasti vakavan sairauden aikana hän sai paljon lämpöä ja tukea yleisöltä.

    Arja naurahtaa, että Suomi olisi täydellinen maa asua ja elää, jos kesä ja talvi vaihtaisivat kestollisesti paikkaa. Luonto on Arjalle tärkeä ja oma kotipiha keskellä maaseutua auttaa laskemaan keikkamatkojen jälkeisiä kierroksia.

    Syövästä Arja Koriseva sanoo, että pelolle ei pidä antaa tilaa, hän yrittää elää terveellisesti ja energiaa antaa se, että saa haaveilla kaikesta uudesta.

  • Näyttelijä Erkki Saarela on ollut virallisesti eläkkeellä jo jonkin aikaa, mutta työ on jatkunut tauotta. Suomen Dario Fo -spesialistina tunnettua Saarelaa ilahduttaa erityisesti se, että Teatterikorkeakoulua johtavat entiset oppilaat pyytävät häntä yhä vetämään kursseja.

    Saarelan uraan ja ajatusmaailmaan on vaikuttanut paitsi jo mainittu Dario Fo, myös nuoruuden riemukas aika ylioppilasteatterissa. Nuo ajat tekivät Ekistä myös pasifistin.

    Erkki Saarela suhtautuu ihmisiin myönteisesti ja ennakkoluulottomasti. Hän sanoo olleensa alunperin “hirveen kiltti”, ammatin vaatimaa kovuutta tullut matkan varrella lisää. Oppilailleenkin hän huutaa vain tarvittaessa.

    Kolmatta kertaa naimissa oleva Saarela nostaa hienojen asioiden listalle myös perhe-elämän. Hyvän parisuhteen salaisuudeksi hän mainitsee sen. että kumpikin jaksaa kuunnella ja antaa toisen sanoa sanottavansa loppuun.

    Erkki Saarela on heinäkuussa mukana Yle Radio Suomessa kuultavassa Maija Vilkkumaan radiomusikaalissa “Mä halusin olla suffragetti”.

  • Kirjailija Jari Järvelä halusi lapsena löytöretkeilijäksi. Urasuunnitelmaa hidasti kuitenkin taipumus matkapahoinvointiin. Nyt hän toteuttaa löytöretkeilyä paitsi kirjoissaan, myös hakeutumalla mukavuusrajojensa ulkopuolelle. Järvelä on tehnyt pari haastavaa patikkareissua, toisen poikansa kanssa, toisen yksin. Koko perheen yhteinen harrastus on karate.

    Nykyisin Kotkassa asuva Järvelä vietti lapsuutensa Kouvolassa. Siitä jäi veriin matkanteko. Kotkasta Järvelä pitää sen roson ja ristiriitaisuuden takia. Kotka on kirjailijan mielikuvitusta ruokkiva raja saapumisen ja lähtemisen, idän ja lännen sekä maan meren välillä.

    Kirjailijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi Järvelä mainitsee uteliaisuuden.

  • Median suurimpia ongelmia sentimentalismi, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Joka kerran kun puhutaan yhteiskunnallisesta uudistuksesta, media etsii ihmisen, jota asia kolhaisee ja uudistuksen hyödyt jäävät varjoon.

    Konservatiiviseksi liberaaliksi itsensä määrittävä Apunen on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ärhäkkä keskustelija. Hän kuvaa olleensa nuorena haalea yleisporvari, josta on sittemmin jalostunut tiukemmaksi konservatiiviksi. Apusen mielestä normeja ja lakeja pitäisi vähentää Myös kansalaisten pitäisi tukeutua nykyistä vähemmän valtioon. Apunen käyttää termiä ”kutistunut kansalaisuus” ihmisistä, jotka kyllä maksavat veronsa, mutta katsovat että se riittää.

    Matti Apunen peräänkuuluttaa johdonmukaista ajattelua ja faktoja julkisen keskustelun taustaksi, hän vihaa höpöpuhetta ja sanoo, että tunteet on hyvä pitää käden mitan päässä. ”Minulla on kova tarve olla oikeassa, joten sorrun helposti pauhaamaan”, Apunen tunnustaa ja kertoo, että kotona naisväki palauttaa reitille.

    Matti Apunen oli pitkään Aamulehden päätoimittajana ja tunnustaa yhä kaipaavansa toimittajan työtä silloin kun maailmassa tapahtuu jotain isoa. Alun perin ura alkoi elokuvakriitikkona.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Näyttelijä Leena Uotila on kiireinen eläkeläinen. Hän voisi halutessaan vetää lonkkaa, mutta luterilainen työmoraali istuu tiukassa. Jopa niin tiukassa, että kellokin pitää laittaa herättämään aamuisin, jottei päivä menisi hunningolle.

    Leena Uotila ei malta jättää työntekoa, koska hän kokee, ettei ole kokonainen, jos ei näyttele. Lisäksi näyttelijä on niin tottunut näytösaikatauluihin, että klo 18 jälkeen illalla levoton olo valtaa mielen, kuin kysyen, että eikös mennä jo.

    Paljasjalkaisen helsinkiläisen kesäpaikka löytyy Hämeenlinnasta. Vanha piha saa rönsytä melko vapaasti emännän ihmetellessä puutarhan kukkia ja kasvustoa. Mökillä kokemusta on kertynyt myös nurkkien siivoamisesta ja Uotila miettiikin, että jos ei olisi näyttelijä, saattaisivat hänen taitonsa kelvata rakennussiivoojaksi.
    Leena Uotilan mies on näytelmäkirjailija ja taiteilijaperheen elämä on ollut välillä hassunhauskaa, mutta nykyisin Leena kuvaa elämäänsä melko tasaiseksi. Tulevaisuudenhaave on vielä kirkastumatta, eikä hän ehdi sellaista miettiäkään, koska säteilee taas syksyllä teatterin lavalla, Helsingin kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdyksessä.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Kun Jope Ruonansuu lähtee töihin, on keikkamiehen rooli Jopen työasu. Sen kanssa hän on 36 vuotta tehnyt töitä ja sen kanssa hänen on helppo mennä eri tilanteisiin. Mökillä roolit ja muut lentää sivuun, mökki on paikka jossa Jope saa olla ihan oma itsensä. Myös lapset pitävät huolen siitä, että isi on isi.

    Perheenlisäystä odotteleva Ruonansuu toteaa, että näkee itsensä nyt kuusivuotiaassa pojassaan. Samalla rämäpäisellä asenteella on hänetkin varustettu. Lavalla hän sanoo olevansa täysin varma, siviiliminän kanssa on enemmän tekemistä.

    Jope kertoo perineensä isänsä puolelta läpänheiton, äidin puolelta musikaalisuuden, hänessä ne ovat yhdistyneet. Ruonansuu onkin artistina monipuolinen, hän imitoi, laulaa, sanoittaa, näyttelee, piirtää karikatyyrejä ja maalaa. Keikkailun Jope aloitti vain 16-vuotiaana, mutta jäi niin sanotusti kerrasta koukkuun. Hän nimittää ammattiaan kutsumukseksi ja pitää sitä lahjana.

    Jos jotain, niin avomielisyyttään hän ehkä hieman katuu. Nuorena maalaispoikana hän kuvitteli, että kaikki omat asiat on kerrottava. Vanhemmiten hän on oppinut hieman säätelemään rajaa yksityisyyden ja julkisuuden välillä.

    Vapaa-ajallaan Jope Ruonansuu roplaa mielellään vanhoja moottoriajoneuvoja.

  • Olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela rakastaa siivoamista, mutta vihaa matkustamista. Valitettavasti jälkimmäinen kuuluu väistämättömästi trap-ampujan ohjelmaan, kisat kun pidetään yleensä kaukana. Rion olympialaiset ovat Sadun kolmannet ja tavoitteena on tietysti päästä finaaliin.

    Kisoissa tärkeintä on pitää ajatukset kurissa. Sadun mukaan yli 70 prosenttia suorituksesta tapahtuu korvien välissä. Satu kuvaa, että jos kilpailutilanteessa 20 osuman jälkeen ajattelee, että hyvin menee, tulee seuraavaksi reikä. Ja kun harmittelee sitä, tulee toinen reikä. Pää olisi pyrittävä pitämään tyhjänä jo odotteluvaiheessa. Mitään mielikuvaharjoitteita Mäkelä-Nummela ei ole koskaan kokeillut.

    Tärkeää ampujalle on myös hyvä peruskunto, mutta se tulee Sadulle kuin itsestään yleishyödyllisen liikunnan, kuten siivoamisen ja nurmikonleikkuun ohessa. Ahkeruus on hänellä verissä, maalaistalon tyttönä hän on tottunut pienestä pitäen osallistumaan tilan töihin. Kotonaan hän sanoo olevansa työleirin johtaja.

    Satu Mäkelä-Nummela on ansiotyössä urheiluvälinemyyjänä lahtelaisessa tavaratalossa. Työ on hänen mukaansa hyvää vastapainoa yksinäiselle harjoittelulle. Työnantaja antaa tarvittaessa, eli Sadun sanoin ”loistavasti” vapaata kisaharjoittelua varten. Olympiavoitto tuli 2008 Pekingistä, Lontoon olympialaisissa Mäkelä-Nummela putosi trapin finaalista uusinnoissa sijoittuen seitsemänneksi. Riosta hän toivoo finaalipaikkaa, vaikka kevään harjoittelukausi onkin ollut nihkeä.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Laulaja Laura Voutilainen tunnetaan itsensä likoon laittavana artistina. Hän on aina valmis kokeilemaan uutta ja haastamaan itsensä, mutta ehkä vaikeinta hänelle onkin ollut opetella pysähtymään. Yli 20 vuotta kestäneen uran aikana moni asia on muuttunut. Uransa alussa Laura sanoo olleensa sosiaalisilta taidoiltaan heikko, ajan saatossa hän on opetellut kiittämään ja antamaan palautetta. Myös palautteen vastaanottaminen oli aluksi vaikeaa, jopa hyvänkin, koski se sitten laulamista tai ulkonäköä. Triathlonia nykyisin harrastava Laura ihailee terveyttä, hän haluaa huolehtia kunnostaan ja se saa myös näkyä. Itseään täytyy muistuttaa, ettei mene liian ankaraksi, hän toteaa.

    Laura Voutilaisen ammatissa on paljon elementtejä, joiden kanssa saa olla tarkkana, että mieli pysyy balanssissa. Esiintyvän taiteilijan ulkonäkö ja taidot ovat koko ajan ruodittavina, hän on niin yleisön kuin toimittajienkin huomion kohteena. Laura sanookin aktiivisesti hakeneensa keinoja, jolla pysyy kiinni todellisuudessa. Hän myöntää, että pitkän uran aikana on ehtinyt kadottaa itsensä muutaman kerran.

    Triathlon-seuraan kuulumista Laura kutsuu tripiksi heinolalaisuuteen. Hänestä on tärkeää kuulla naisten saunassa mistä puhutaan ja tuntea kuuluvansa juurevaan heinolalaisten heimoon. Se on keino pysyä mukana oikeassa elämässä. Hän tunnustaa, että iän myötä on tullut kaipuu kuulua johonkin yhteisöön. Samalla hän kuitenkin jättäytyy mielellään hieman ulkopuolisen tarkkailijan rooliin.

    Kiitollinen Laura Voutilainen sanoo olevansa terveydestä, siitä että hänen ei tarvitse olla yksin, äitiydestä ja tietysti siitä, että saa laulaa.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Historioitsija Teemu Keskisarja haluaa elää menneiden, kuolleiden ihmisten elämää. Keskisarja sanoo, että antaisi vuoden elämästään, jos saisi viettää päivän parinsadan vuoden takaisessa Helsingissä keskustellen tavallisten ihmisten kanssa. Juuri tavallisten ihmisten historiasta hän onkin kirjoittanut, muttei sanomansa mukaan välttämättä tiedä paljoakaan heidän elämästään. Arkista elämää ei ole entisaikaan tallennettu, joten historioitsija on kirkonkirjojen ja erityisesti oikeuden kirjojen varassa.

    Nykyajan ihmisistä Teemu Keskisarja käyttää mm. termejä vässykkä ja vellihousu. Hänen mielestään voisimme lopettaa jatkuvan valittamisen ja olla kiitollisia, että yhteiskunta pitää meistä näinkin hyvää huolta. Keskisarja uskoo kuitenkin, että jos hyvinvointiyhteiskuntamme jostain syystä romahtaisi, löytyisi nykyihmisistäkin voimavaroja, joilla selviäisimme.

    Vasta keski-ikäisenä akateemiselle uralle heittäytynyt Teemu Keskisarja on kirjoittanut paljon seksistä ja väkivallasta. Hän sanoo, että seksiin ja väkivaltaan liittyvien tarinoiden kautta pystyy tiivistetysti sanomaan isoja asioita ihmisenä olemisesta.

    Teemu Keskisarja haluaisi kirjoittaa 1700-luvun sodista. Hän sanoo, että isoviha on Suomen historian kannalta yhtä merkittävä ellei merkittävämpikin kuin talvisota.

  • Kirjailija Leena Lehtolaisen ensimmäinen kirja näki päivänvalon 40 vuotta sitten. Hän kertoo, että suurin osa hänen kirjoistaan on syntynyt tavalla tai toisella sienimetsässä. Ensimmäinen kirjoitusvaihe on käynnissä yleensä syksyllä ja luova prosessi tapahtuu monesti luonnossa. Erityisesti jos tekeminen jumittaa, kannattaa viedä aivot tuulettumaan ulos, sanoo Lehtolainen. Vastaavasti kun on aika laskea ote kirjasta, lähtee Leena pois arkisesta työympäristöstä, esimerkiksi vuoristoon telttailemaan.

    Leena Lehtolainen sanoo, että jokaisen kirjan jälkeen valtaa ihmetyksen tunne, että sain tämän tehtyä. Mielen valtaa kiitollisuus, kun sen, minkä on vuosia sitten aloittanut, saa valmiiksi. Keskimäärin kirjan kirjoittamiseen menee aikaa kolmesta neljään vuotta, eli Leenan päässä muhii toista kirjoittaessa jo toisen aihe. Hän nauraakin, että ei ole koskaan yksin, päässä on aina väkeä.

    Huoneentauluksi hän voisi valita ajatuksen, että niin kauan kun on mielikuvitusta, ei ihmisellä ole tylsää. Nykyajan rasitteena hän pitää erityisesti tiedon suorittamista, sitä harhaa, että koko ajan pitäisi pysyä kartalla kaikesta mitä maailmassa tapahtuu.

    Kesäteltta -ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen oli jo nuoruusaikanaan Porissa erilainen ilmestys. Nuoruudessaan hermotulehduksen halvaannuttama Jorma päätti, että jos hän tästä selviää, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin tanssi. Nykyään jokaisella on Jorma Uotisesta jokin mielikuva. Huomio on vain lisääntynyt televisiotuotantojen ansiosta, mutta öisin Jorma Uotinen nauttii omasta ajasta.

    Uotinen ei halua jakaa muille elämänviisauksia, hän itse uskoo johtajankin ominaisuudessa koeteltuihin avoimeen keskusteluun ja muiden kuunteluun. Ystävienkään ei tarvitse olla samanmielisiä.

    Jorma Uotinen on urbaani ihminen, telttailu tai retkeily eivät to-del-la-kaan kuulu hänen harrastuksiinsa. Parinkymmenen metrin siirtymä Hyrsylänmutkan lähimetsikössä makkaranpaistoon on jo melkein sekin liikaa.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Bodomin murhat järisyttivät suomalaisten perusturvallisuutta. Kaunis kesäpäivä, telttailun kulta-aika ja neljä nuorta, joista vain yksi selviytyi, siinä ainekset rikokseen, joka on porautunut tiukasti suomalaisten mieliin.

    Legendaarinen rikostoimittaja ja –kirjailija Hannes Markkula seurasi Ilta-Sanomissa peräti 47 vuotta rikosten ja onnettomuuksien selvittelyä. Lehden uutispäällikkönäkin vuosia toiminut Markkula teki koko ajan juttuja ja kirjoitti niin talousrikoksista kuin tulipaloistakin. Kirjoja Markkulalta on ilmestynyt parisenkymmentä.

    Bodomin telttasurmien tapahtuma-aikaan Markkula oli vielä koulupoika, mutta joutui myöhemmin seuraamaan rikoksen selvittelyä ja lopulta kirjoitti Bodomin murhista myös kirjan. Hän sanoo, että tapahtuma iski loven suomalaisten perusturvallisuuteen, murhat tehtiin kauniina kesäpäivänä, aikana jolloin telttailu oli koko kansan suosiossa.

    Rikosasioista pahimmiksi Markkula nimeää ne, joissa osallisena on lapsi.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

Inga kommande avsnitt

Lyssna också