Kesäteltta

Ikinä en ole ollut lomalla, sanoo olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela

  • 20 min
  • tillsvidare

Olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela rakastaa siivoamista, mutta vihaa matkustamista. Valitettavasti jälkimmäinen kuuluu väistämättömästi trap-ampujan ohjelmaan, kisat kun pidetään yleensä kaukana. Rion olympialaiset ovat Sadun kolmannet ja tavoitteena on tietysti päästä finaaliin.

Kisoissa tärkeintä on pitää ajatukset kurissa. Sadun mukaan yli 70 prosenttia suorituksesta tapahtuu korvien välissä. Satu kuvaa, että jos kilpailutilanteessa 20 osuman jälkeen ajattelee, että hyvin menee, tulee seuraavaksi reikä. Ja kun harmittelee sitä, tulee toinen reikä. Pää olisi pyrittävä pitämään tyhjänä jo odotteluvaiheessa. Mitään mielikuvaharjoitteita Mäkelä-Nummela ei ole koskaan kokeillut.

Tärkeää ampujalle on myös hyvä peruskunto, mutta se tulee Sadulle kuin itsestään yleishyödyllisen liikunnan, kuten siivoamisen ja nurmikonleikkuun ohessa. Ahkeruus on hänellä verissä, maalaistalon tyttönä hän on tottunut pienestä pitäen osallistumaan tilan töihin. Kotonaan hän sanoo olevansa työleirin johtaja.

Satu Mäkelä-Nummela on ansiotyössä urheiluvälinemyyjänä lahtelaisessa tavaratalossa. Työ on hänen mukaansa hyvää vastapainoa yksinäiselle harjoittelulle. Työnantaja antaa tarvittaessa, eli Sadun sanoin ”loistavasti” vapaata kisaharjoittelua varten. Olympiavoitto tuli 2008 Pekingistä, Lontoon olympialaisissa Mäkelä-Nummela putosi trapin finaalista uusinnoissa sijoittuen seitsemänneksi. Riosta hän toivoo finaalipaikkaa, vaikka kevään harjoittelukausi onkin ollut nihkeä.

Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

Sändningar

  • ti 19.7.2016 14.30 • Yle Arenan

Avsnitt

  • Median suurimpia ongelmia sentimentalismi, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen. Joka kerran kun puhutaan yhteiskunnallisesta uudistuksesta, media etsii ihmisen, jota asia kolhaisee ja uudistuksen hyödyt jäävät varjoon.

    Konservatiiviseksi liberaaliksi itsensä määrittävä Apunen on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ärhäkkä keskustelija. Hän kuvaa olleensa nuorena haalea yleisporvari, josta on sittemmin jalostunut tiukemmaksi konservatiiviksi. Apusen mielestä normeja ja lakeja pitäisi vähentää Myös kansalaisten pitäisi tukeutua nykyistä vähemmän valtioon. Apunen käyttää termiä ”kutistunut kansalaisuus” ihmisistä, jotka kyllä maksavat veronsa, mutta katsovat että se riittää.

    Matti Apunen peräänkuuluttaa johdonmukaista ajattelua ja faktoja julkisen keskustelun taustaksi, hän vihaa höpöpuhetta ja sanoo, että tunteet on hyvä pitää käden mitan päässä. ”Minulla on kova tarve olla oikeassa, joten sorrun helposti pauhaamaan”, Apunen tunnustaa ja kertoo, että kotona naisväki palauttaa reitille.

    Matti Apunen oli pitkään Aamulehden päätoimittajana ja tunnustaa yhä kaipaavansa toimittajan työtä silloin kun maailmassa tapahtuu jotain isoa. Alun perin ura alkoi elokuvakriitikkona.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Näyttelijä Leena Uotila on kiireinen eläkeläinen. Hän voisi halutessaan vetää lonkkaa, mutta luterilainen työmoraali istuu tiukassa. Jopa niin tiukassa, että kellokin pitää laittaa herättämään aamuisin, jottei päivä menisi hunningolle.

    Leena Uotila ei malta jättää työntekoa, koska hän kokee, ettei ole kokonainen, jos ei näyttele. Lisäksi näyttelijä on niin tottunut näytösaikatauluihin, että klo 18 jälkeen illalla levoton olo valtaa mielen, kuin kysyen, että eikös mennä jo.

    Paljasjalkaisen helsinkiläisen kesäpaikka löytyy Hämeenlinnasta. Vanha piha saa rönsytä melko vapaasti emännän ihmetellessä puutarhan kukkia ja kasvustoa. Mökillä kokemusta on kertynyt myös nurkkien siivoamisesta ja Uotila miettiikin, että jos ei olisi näyttelijä, saattaisivat hänen taitonsa kelvata rakennussiivoojaksi.
    Leena Uotilan mies on näytelmäkirjailija ja taiteilijaperheen elämä on ollut välillä hassunhauskaa, mutta nykyisin Leena kuvaa elämäänsä melko tasaiseksi. Tulevaisuudenhaave on vielä kirkastumatta, eikä hän ehdi sellaista miettiäkään, koska säteilee taas syksyllä teatterin lavalla, Helsingin kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdyksessä.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Kun Jope Ruonansuu lähtee töihin, on keikkamiehen rooli Jopen työasu. Sen kanssa hän on 36 vuotta tehnyt töitä ja sen kanssa hänen on helppo mennä eri tilanteisiin. Mökillä roolit ja muut lentää sivuun, mökki on paikka jossa Jope saa olla ihan oma itsensä. Myös lapset pitävät huolen siitä, että isi on isi.

    Perheenlisäystä odotteleva Ruonansuu toteaa, että näkee itsensä nyt kuusivuotiaassa pojassaan. Samalla rämäpäisellä asenteella on hänetkin varustettu. Lavalla hän sanoo olevansa täysin varma, siviiliminän kanssa on enemmän tekemistä.

    Jope kertoo perineensä isänsä puolelta läpänheiton, äidin puolelta musikaalisuuden, hänessä ne ovat yhdistyneet. Ruonansuu onkin artistina monipuolinen, hän imitoi, laulaa, sanoittaa, näyttelee, piirtää karikatyyrejä ja maalaa. Keikkailun Jope aloitti vain 16-vuotiaana, mutta jäi niin sanotusti kerrasta koukkuun. Hän nimittää ammattiaan kutsumukseksi ja pitää sitä lahjana.

    Jos jotain, niin avomielisyyttään hän ehkä hieman katuu. Nuorena maalaispoikana hän kuvitteli, että kaikki omat asiat on kerrottava. Vanhemmiten hän on oppinut hieman säätelemään rajaa yksityisyyden ja julkisuuden välillä.

    Vapaa-ajallaan Jope Ruonansuu roplaa mielellään vanhoja moottoriajoneuvoja.

  • Olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela rakastaa siivoamista, mutta vihaa matkustamista. Valitettavasti jälkimmäinen kuuluu väistämättömästi trap-ampujan ohjelmaan, kisat kun pidetään yleensä kaukana. Rion olympialaiset ovat Sadun kolmannet ja tavoitteena on tietysti päästä finaaliin.

    Kisoissa tärkeintä on pitää ajatukset kurissa. Sadun mukaan yli 70 prosenttia suorituksesta tapahtuu korvien välissä. Satu kuvaa, että jos kilpailutilanteessa 20 osuman jälkeen ajattelee, että hyvin menee, tulee seuraavaksi reikä. Ja kun harmittelee sitä, tulee toinen reikä. Pää olisi pyrittävä pitämään tyhjänä jo odotteluvaiheessa. Mitään mielikuvaharjoitteita Mäkelä-Nummela ei ole koskaan kokeillut.

    Tärkeää ampujalle on myös hyvä peruskunto, mutta se tulee Sadulle kuin itsestään yleishyödyllisen liikunnan, kuten siivoamisen ja nurmikonleikkuun ohessa. Ahkeruus on hänellä verissä, maalaistalon tyttönä hän on tottunut pienestä pitäen osallistumaan tilan töihin. Kotonaan hän sanoo olevansa työleirin johtaja.

    Satu Mäkelä-Nummela on ansiotyössä urheiluvälinemyyjänä lahtelaisessa tavaratalossa. Työ on hänen mukaansa hyvää vastapainoa yksinäiselle harjoittelulle. Työnantaja antaa tarvittaessa, eli Sadun sanoin ”loistavasti” vapaata kisaharjoittelua varten. Olympiavoitto tuli 2008 Pekingistä, Lontoon olympialaisissa Mäkelä-Nummela putosi trapin finaalista uusinnoissa sijoittuen seitsemänneksi. Riosta hän toivoo finaalipaikkaa, vaikka kevään harjoittelukausi onkin ollut nihkeä.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Laulaja Laura Voutilainen tunnetaan itsensä likoon laittavana artistina. Hän on aina valmis kokeilemaan uutta ja haastamaan itsensä, mutta ehkä vaikeinta hänelle onkin ollut opetella pysähtymään. Yli 20 vuotta kestäneen uran aikana moni asia on muuttunut. Uransa alussa Laura sanoo olleensa sosiaalisilta taidoiltaan heikko, ajan saatossa hän on opetellut kiittämään ja antamaan palautetta. Myös palautteen vastaanottaminen oli aluksi vaikeaa, jopa hyvänkin, koski se sitten laulamista tai ulkonäköä. Triathlonia nykyisin harrastava Laura ihailee terveyttä, hän haluaa huolehtia kunnostaan ja se saa myös näkyä. Itseään täytyy muistuttaa, ettei mene liian ankaraksi, hän toteaa.

    Laura Voutilaisen ammatissa on paljon elementtejä, joiden kanssa saa olla tarkkana, että mieli pysyy balanssissa. Esiintyvän taiteilijan ulkonäkö ja taidot ovat koko ajan ruodittavina, hän on niin yleisön kuin toimittajienkin huomion kohteena. Laura sanookin aktiivisesti hakeneensa keinoja, jolla pysyy kiinni todellisuudessa. Hän myöntää, että pitkän uran aikana on ehtinyt kadottaa itsensä muutaman kerran.

    Triathlon-seuraan kuulumista Laura kutsuu tripiksi heinolalaisuuteen. Hänestä on tärkeää kuulla naisten saunassa mistä puhutaan ja tuntea kuuluvansa juurevaan heinolalaisten heimoon. Se on keino pysyä mukana oikeassa elämässä. Hän tunnustaa, että iän myötä on tullut kaipuu kuulua johonkin yhteisöön. Samalla hän kuitenkin jättäytyy mielellään hieman ulkopuolisen tarkkailijan rooliin.

    Kiitollinen Laura Voutilainen sanoo olevansa terveydestä, siitä että hänen ei tarvitse olla yksin, äitiydestä ja tietysti siitä, että saa laulaa.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Historioitsija Teemu Keskisarja haluaa elää menneiden, kuolleiden ihmisten elämää. Keskisarja sanoo, että antaisi vuoden elämästään, jos saisi viettää päivän parinsadan vuoden takaisessa Helsingissä keskustellen tavallisten ihmisten kanssa. Juuri tavallisten ihmisten historiasta hän onkin kirjoittanut, muttei sanomansa mukaan välttämättä tiedä paljoakaan heidän elämästään. Arkista elämää ei ole entisaikaan tallennettu, joten historioitsija on kirkonkirjojen ja erityisesti oikeuden kirjojen varassa.

    Nykyajan ihmisistä Teemu Keskisarja käyttää mm. termejä vässykkä ja vellihousu. Hänen mielestään voisimme lopettaa jatkuvan valittamisen ja olla kiitollisia, että yhteiskunta pitää meistä näinkin hyvää huolta. Keskisarja uskoo kuitenkin, että jos hyvinvointiyhteiskuntamme jostain syystä romahtaisi, löytyisi nykyihmisistäkin voimavaroja, joilla selviäisimme.

    Vasta keski-ikäisenä akateemiselle uralle heittäytynyt Teemu Keskisarja on kirjoittanut paljon seksistä ja väkivallasta. Hän sanoo, että seksiin ja väkivaltaan liittyvien tarinoiden kautta pystyy tiivistetysti sanomaan isoja asioita ihmisenä olemisesta.

    Teemu Keskisarja haluaisi kirjoittaa 1700-luvun sodista. Hän sanoo, että isoviha on Suomen historian kannalta yhtä merkittävä ellei merkittävämpikin kuin talvisota.

  • Kirjailija Leena Lehtolaisen ensimmäinen kirja näki päivänvalon 40 vuotta sitten. Hän kertoo, että suurin osa hänen kirjoistaan on syntynyt tavalla tai toisella sienimetsässä. Ensimmäinen kirjoitusvaihe on käynnissä yleensä syksyllä ja luova prosessi tapahtuu monesti luonnossa. Erityisesti jos tekeminen jumittaa, kannattaa viedä aivot tuulettumaan ulos, sanoo Lehtolainen. Vastaavasti kun on aika laskea ote kirjasta, lähtee Leena pois arkisesta työympäristöstä, esimerkiksi vuoristoon telttailemaan.

    Leena Lehtolainen sanoo, että jokaisen kirjan jälkeen valtaa ihmetyksen tunne, että sain tämän tehtyä. Mielen valtaa kiitollisuus, kun sen, minkä on vuosia sitten aloittanut, saa valmiiksi. Keskimäärin kirjan kirjoittamiseen menee aikaa kolmesta neljään vuotta, eli Leenan päässä muhii toista kirjoittaessa jo toisen aihe. Hän nauraakin, että ei ole koskaan yksin, päässä on aina väkeä.

    Huoneentauluksi hän voisi valita ajatuksen, että niin kauan kun on mielikuvitusta, ei ihmisellä ole tylsää. Nykyajan rasitteena hän pitää erityisesti tiedon suorittamista, sitä harhaa, että koko ajan pitäisi pysyä kartalla kaikesta mitä maailmassa tapahtuu.

    Kesäteltta -ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen oli jo nuoruusaikanaan Porissa erilainen ilmestys. Nuoruudessaan hermotulehduksen halvaannuttama Jorma päätti, että jos hän tästä selviää, ei muuta vaihtoehtoa ole kuin tanssi. Nykyään jokaisella on Jorma Uotisesta jokin mielikuva. Huomio on vain lisääntynyt televisiotuotantojen ansiosta, mutta öisin Jorma Uotinen nauttii omasta ajasta.

    Uotinen ei halua jakaa muille elämänviisauksia, hän itse uskoo johtajankin ominaisuudessa koeteltuihin avoimeen keskusteluun ja muiden kuunteluun. Ystävienkään ei tarvitse olla samanmielisiä.

    Jorma Uotinen on urbaani ihminen, telttailu tai retkeily eivät to-del-la-kaan kuulu hänen harrastuksiinsa. Parinkymmenen metrin siirtymä Hyrsylänmutkan lähimetsikössä makkaranpaistoon on jo melkein sekin liikaa.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Bodomin murhat järisyttivät suomalaisten perusturvallisuutta. Kaunis kesäpäivä, telttailun kulta-aika ja neljä nuorta, joista vain yksi selviytyi, siinä ainekset rikokseen, joka on porautunut tiukasti suomalaisten mieliin.

    Legendaarinen rikostoimittaja ja –kirjailija Hannes Markkula seurasi Ilta-Sanomissa peräti 47 vuotta rikosten ja onnettomuuksien selvittelyä. Lehden uutispäällikkönäkin vuosia toiminut Markkula teki koko ajan juttuja ja kirjoitti niin talousrikoksista kuin tulipaloistakin. Kirjoja Markkulalta on ilmestynyt parisenkymmentä.

    Bodomin telttasurmien tapahtuma-aikaan Markkula oli vielä koulupoika, mutta joutui myöhemmin seuraamaan rikoksen selvittelyä ja lopulta kirjoitti Bodomin murhista myös kirjan. Hän sanoo, että tapahtuma iski loven suomalaisten perusturvallisuuteen, murhat tehtiin kauniina kesäpäivänä, aikana jolloin telttailu oli koko kansan suosiossa.

    Rikosasioista pahimmiksi Markkula nimeää ne, joissa osallisena on lapsi.

    Kesäteltta-ohjelman toimittajana Paula Jokimies.

  • Ihmiskunnan kannattaa jatkaa löytöretkeilyä ja koluta tarkemmin lähiavaruutta. Tätä mieltä on avaruustutkija Sini Merikallio. Keskustelu hänen kanssaan muistuttaa tieteiskuunnelmaa, mutta kuulija vakuuttuu helposti. Merikallio on ollut mukana kehittämässä sähköistä aurinkotuulipurjetta, joka on herättänyt myös Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn kiinnostuksen. Keksintö mahdollistaa säännöllisen reittiliikenteen maan ja Marsin välillä, hän uskoo.

    Sini Merikallio on niitä ihmisiä, joille mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Keväällä tohtoriksi väitellyt Merikallio opiskelee parhaillaan eläinlääkäriksi, ainakin osittainen alanvaihto mielessään. Hän on koko ikänsä ollut kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista, nyt ajatus on kypsynyt toteuttamisvaiheeseen. Merikallion mukaan ihmiset ampuvat itseään jalkaan miettimällä epäonnistumisia jo valmiiksi. Hänen metodinsa on edetä asiassa kuin asiassa pienin askelin. Jos maalliset ongelmat tuntuvat liian suurilta, kannattaa ottaa avaruustutkijoiden kikka käyttöön: mieti miltä ongelmasi näyttävät Marsin perspektiivistä.

    Radio Suomen kesätelttaan Sini Merikallio toi mukanaan parhaan retkikaverinsa, opaskoiran virasta eläköityneen labradorinnoutaja Eevin. Toimittajana on Paula Jokimies.

  • Radio Suomen kesäteltassa on ihmetelty ja parannettu maailmaa kesätiistaisin. Nyt on tultu siihen pisteeseen, jolloin kesäteltta paketoidaan odottamaan tulevia suvia.

    Viimeisin telttavieraamme on Helsingin Sanomien toimittaja ja tunnettu kolumnisti Anna-Stina Nykänen. Hän on syntyperäinen helsinkiläinen, Maunulan lähiön kasvatteja, ja kuvaa itseään perin juurin kaupunkilaiseksi. Suhde luontoon on hänellä melko olematon, mutta ihmisluonnon tarkkailu saa Anna-Stinan innostumaan. Telttavierailun aikana tuleekin monta hauskaa vinkkiä ihmisten tarkkailuun.

  • Radio Suomen kesäteltassa on kesän aikana viipyillyt monenlaista kulkijaa. Tällä kertaa teltassa hengähdetään laulaja Johanna Iivanaisen kanssa.

    Johanna kertoo, että laulu on pulpunnut hänessä lapsesta saakka. SuomiLOVE –sarjastakin tuttu tulkitsija on palkittu erityisesti jazzlaulajana ja laululla hän on tienannut leipänsä jo parikymmentä vuotta. Johannalle tärkeää on hidas, rauhallinen elämä, mutta sen toteuttaminen onkin jo toinen juttu. Hän haaveilee omarytmisestä ja askeettisesta elämästä. Johanna asuu luonnon sylissä ja välillä ihan konkreettisestikin heittäytyy mättäälle juurtumaan.
    Paula Jokimies kömpi Johannan kanssa telttaan.

Inga kommande avsnitt

Lyssna också