Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Kesälomaan joku roti

  • 4 min
  • tillsvidare

Kesälomaa tulee odotettua. Kauhulla. Onko mitään tehtävissä, että lomasta saisi siedettävän?

Kesäloma pelottaa vuosi vuodelta enemmän. Siksi en ole pariin vuoteen kesälomaillut. Mutta nyt on todellinen hätä, koska loma lähestyy! Ahdistus on uusi masennus. Siihen eivät siis tepsi vanhat masennuslääkkeet. Nyt on rakennettava identiteetti uusiksi. Tai sitten pitää tehdä lomasta työn kaltainen temppurata.

Ymmärrän niitä kansakuntia, jotka lomailevat viikon. Se tuntuu sopivalta ajalta. Siinä ei vielä irtaannu rutiineista. Pikkasen vain nostetaan jalkaa kaasulta ja hengitetään itsetarkoituksellisen syvään. Jäädään nurmikolle retkottamaan epäortodoksiseen asentoon, ihan koiranpaskan viereen, ja tuijotellaan cumuluspilviä niin pitkään että horisontti alkaa notkua. Se riittää.

Olenko ainut ihminen, joka ei osaa lomailla? Ainut, jolla aivot vipeltävät merkityksiä seuloen ja energia etsii alati paikkaa mihin lahjoittaa antimensa.

Voi tietenkin olla niinkin, että tämä vitsaus on tehdastyyppistä työtä tekevän luovan alan ihmisen ongelma. Aina on lähetys tai esitys tai molemmat. Aina pääsee tekemään sitä mitä rakastaa. Joutuu tekemään - ja huomaa nauttivansa liikaa. Tuntee itsensä rakastetuksi, vaikka se on hyvinkin valhetta. Kerjää kaikkea ja rakentaa itsensä joka päivä uudestaan, kuin legopalikoista.

Paitsi lomalla. Silloin ei ole rakentavia elementtejä. Ei aikataulua milloin pitää olla tikissä, parhaimmillaan. H-hetkeä – Herkkuhetkeä. Pitää vain olla. Ja se on tietyn tyyppiselle hyvin vaikeaa. Melkein mahdotonta.

Rakentavista elementeistä puheen ollen. Olen miettinyt puolitosissani, että jos viettäisi kesäloman rakentamalla jotain. Siinä se kohoaisi, se mitä rakentaa, ja ehkä mielialakin. Sinä ehdotat tietenkin legoja, niin kuin suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani varmasti myös, mutta ei se ole huono ehdotus. Lapsenakin tuli aina jotenkin myyttisen ehyt olo kun sai jonkun legorakennuksen valmiiksi.

Keski-ikäisenä voisi tietenkin rakentaa muutakin. Ostaisi homeisen rintamamiestalon ja aloittaisi taistelun. Taistelun oman mielenrauhan ja reviirin puolesta. Valmista ei varmuudella tulisi koskaan, mutta ruhjeita sitäkin enemmän. Antaisi sorkkaraudan puhua. Mitä synkeämpi ulvahdus ja narahdus, sen sumeammin jatkaisi. Suvun naiset kävisivät vartin käyskentelemässä rossipohjassa ja sanoisivat ”ai kauhee” ja ”jospa me tästä”, kunnes antaisivat lomailijalle Työrauhan.

Maalaisi itsensä ja osan talosta ja testaisi miltä se mahtaa tuntua.

Toinenkin vaihtoehto voisi olla.

Lomassa ahdistaa eniten se päämäärättömyys ja aikatauluttomuus. Jos mennään mökille, niin katotaan sitten ollaanko kaksi päivää vai oltasko kolme eli neljä. Mitä elämää se semmonen on? Syödään silloin kun on nälkä ja noin. Just. Peruutanko järveen vai en? Ihan sama, nyt on loma.

Kehikko. Sen voisi lomalle rakentaa ja sitä on sitten noudatettava. Asiantuntijat (ketähän nekin) sanovat, että älä tee lomalle tarkkoja aikatauluja. Mutta jos ihmiset ovat sittenkin erilaisia ja joku tarvitsee.

Tekisi viileästi (onneksi Suomen kesä on viileä) minuuttiaikataulun koko kesälomalle. Herätys 7.05. Jos mennään Savonlinnaan jostain tuntemattomasta syystä, lähtöaika 8.40. Kohteessa saa lukea vielä päivän sanomalehteä klo 13.30-14.45. Siitä välittömästi tasarytmistä kaupunkikävelyä 55 minuuttia, jonka aikana kaksi viiden minuutin pysähdystä sallittu. Ei ostoksia. Ja sitä rataa.

Tietäisi mihin energiaa säästää ja suunnata. Se toisi jo tasapainoa ja mieltä.

Tiedän tuttuja, jotka kilpaurheilevat lomalla toistensa kanssa kolme kertaa päivässä. Ilman joustoja ja selityksiä. He vaikuttavat olevan balanssissa, heissä on outoa raukeutta ja mureutta.

Kyse on taas energian suunnasta ja onnistumisen tunteista. Myös vireystason säätelystä.

Nämä meinaa lomalla unohtua, nämä.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Sändningar

  • ti 7.6.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Avsnitt

  • Interaktiiviset kauhuesitykset ovat rantautumassa Suomeen. Emme tyydy enää olemaan passiivisia havainnoitsijoita ja todistajia, vaan haluamme olla osa kauhutarinaa.

    Toimittajamme Justus Laitinen laittoi itsensä likoon ja syöksyi päätä pahkaa After Dark Helsingin järjestämään interaktiiviseen kauhuesitykseen nimeltä Motel.

    Esityksen ohjaaja Antti Wuokko valottaa Motellin taustoja. Kanssakokijoina Motel-kauhuesityksessä Justuksen kanssa olivat Sofia ja Erkko.

  • Ei ole hyvä, jos ihminen on ihan alussa tai ihan lopussa. Puolessa välissä tapahtuu kaikki oleellinen.
    Siksi kai hallituskin fiilistelee puoliväliriihessä. Elämänsä puolitangossa on myös Maallikkosaarnaaja Maasola. Se ei estä häntä saarnaamasta, siis - Sananen!

  • Jotenkin sitä ajattelee, että Suomen juhlavuonna yritetään vähän tsempata kulttuurituotteittemme laadussa. Että tulee originellia ja hätkäyttävää. Ja sitten kerrotaan jääkiekon MM-95 -elokuvasta.
    Maallikkosaarnaaja Maasola kertoo, mistä kaikesta kauniista jäät paitsi.

  • Näyttelijä, käsikirjoittaja ja sekatyömies Kai Lehtinen elää perheensä kanssa Karjalohjalla suurten metsien keskellä.

    Alkuvuodesta tulipalo vei Lehtisiltä maatilan lisärakennuksen ja samalla mm. kaikki näyttelijän kirjoitukset ja työkalut. Pääsiäisviikolla hän saatteli matkaan tyttärensä, joka suuntasi vuodeksi USA:han vaihto-oppilaaksi.

    Kai Lehtinen kertoo myös vaativista vaelluksistaan pohjoisen erämaihin, yksinäisistä hetkistään mökillä ja kymmen vuotta sitten kuolleesta esikoispojastaan, joka kulkee aina matkassa taivaspoikana.

    Toimittajana Markus Turunen.

  • Runo kiteyttää kaiken oleellisen, mitä ihminen voi toiselle sanoa, sanoi Jennikin. Vielä hienompia kiteytyksiä elämän lainalaisuuksista tarjoavat jääkiekkoilijat. Maallikkosaarnaaja Maasola melkein hiljentyy kuunteluoppilaaksi `härkien kaukalon` laidalla. Viikkosaarna Sananen kertoo enemmän.

  • Lottoruudun jälkeen meni pitkään, että mikään ruutu innosti. Nyt Maallikkosaarnaaja Maasola suorastaan kerjää lisää ruutuaikaa keittiön ikkunan äärellä. Pitäisikö keski-ikäisten ruutuaikaa rajoittaa?

  • Jos oma sisäinen ääni on kovalla, sitä ei jaksa kuunnella toisten puheita. Onko se ongelma? Jos vielä vaalit lähestyvät ja kahvia tekisi kävelykadulla kuitenkin mieli. Puheen ja hiljaisuuden suhteesta saarnaa Maallikkosaarnaaja Maasola.

  • Vaaliehdokkaat houkuttelevat tällä hetkellä luokseen grillimakkaran tuoksulla. Yhä useampi kiertää kojun kaukaa ja suuntaa kohti korvikkeita. Voitaisiinko ihmisiä houkutella äänestyskopin sisälle härkäpapuseoksella? Maallikkosaarnaaja Maasola ja Sananen.

  • Kaikki pienetkin taka-askeleet, joita otamme teknologiassa ovat tervetulleita. Ne muistuttavat, mistä tulemme ja miten ihastuttavan erilaisia me olemme. Uusi puhelin sai Maallikkosaarnaaja Maasolan kumartumaan p-pisteen kaarelle.

  • Maallikkosaarnaaja Maasolalla on takanaan yömiehen tuumaustunti. Kuun valossa mieleen on kirkastunut ihmiskunnan perimmäisin kysymys: onko meille luontevampi yhteislähtö vai väliaikalähtö?

    Sananen, sapenkatkuinen arkisaarna, sinulle.

  • Kännykällä kuvaaminen ei ole aina mahdollista, jos haluaa taltioida oikeasti unohtumattomia hetkiä. Sitä varten on olemassa riistakamera, saalistajan pyyteetön apulainen.

    Hei kaikki Erä-Jormat ja muut luonnonystävät! Tervetuloa tämänkertaisen riistaruudun pariin. Nyt kun luonto heräilee ja kutsuu seikkailemaan, meillä onkin ajankohtainen aihe. Mitä pitää ottaa huomioon, jos aikoo asentaa riistakameran makuuhuoneeseensa.

    Riistakamerathan ovat yleistyneet ihan jokamiehen käytössä, puhumattakaan niistä jotka tiedostavat olevansa niin sanottuja intohimoisia kutsumussaalistajia. Ja kun hinnatkin ovat halventuneet, jää rahaa muuhunkin elämiseen.

    Riistakamerahan tuottaa nykytekniikalla jo niin hyvälaatuista kuvamateriaalia, että moni on muuttanut saalistuskäytäntöjään pysyvästi. Enää ei välttämättä tuijoteta sitä pesän suuta ase tanassa ja täydessä latingissa, vaan nautitaan ennen muuta hyvästä kuvasta. Saalista ei siis haluta lopullisesti itselle, vaan ainoastaan käymään näyttäytymässä. Karvan kiiltoa ja lajityypillistä käytöstä on mukava tarkastella kaikessa rauhassa omalta koneelta. Pitää muistaa, että catch and release- ajattelu ei ole vain sillimiesten yksinoikeus.

    Yleisesti ottaen suomalainen on vielä ujo riistakameran käyttäjä. Sen asentamista makuuhuoneeseen pohditaan usein kuukausikaupalla. Moni herkullinen pätkä jää tallentumatta, kun kameraa ei ehditä ottaa edes esille, kun tilanne, eli varsinainen silmin havaittava toiminta, on jo ohi. Odotettu vieras on vihdoin saatu käymään ”ruholla”, ja kun kuvaa ei ole, kukaan ei usko. Ei edes siskon mies.

    Moni riistakameraan rakastunut, ikuisen eräpäivän ystävä, ei enää nykyisin edes puhu saaliista tai lihan himostaan. Monelle riistakamera on mökkikokemustenkin pohjalta jonkinlainen tavaran tarkastaja. Moni on niin tarkka tavarastaan, että haluaa kameran ikuistavan sen pysyvyyden jatkuvalla valvonnalla. Kun viikolla ei ehdi mökille, riistakamera tallentaa onko kaikki paikoillaan.

    Kun kaupunkilainen alkaa asentamaan riistakameraa makuuhuoneeseensa, on syytä muistaa pari keskeistä asiaa. Riistakamera on hyvä asentaa paikalleen ilman vaatteita, jotta kameraan ei tartu tekstiilin haju. Se on myös syytä laittaa sen verran korkealle, että vauhkon naaraan sorkat eivät potkaise kameraa rikki. Kuvauspaikalle on hyvä levittää houkuttelevia hajuja. Riistakamera kannattaa piilottaa lähelle mahdollista kohdetta, jolloin kiinnostavimmat yksityiskohdat erottuvat.

    Mikään ei ole veikeämmän näköistä, kuin suoraan kameraan pällistelevä viaton luontokappale kaikessa epätietoisuudessaan. Se on tullut paikalle vain nautiskelemaan, eikä miellä kameraasi uhaksi.

    Kun olet tietenkin itse kuvauspaikalla ja riistakamera tekee jo pyyteetöntä työtään, muista olla mahdollisimman hiljaa. Vaikka tapahtuisi mitä. Vaikka kuvattava kohde olisi arvaamattoman oloinen, venkoileva ja ahnas.

    Tämä on yleensä suomalaiselle miehelle helpoin osio, hiljaa oleminen. Loppuönähdyksenkin voi tukahduttaa tennissukallaan. Pitää muistaa, että saalis voi paeta kovia ääniä. Se ei jaksa kauaa kuunnella sortuvaa epärytmistä huohotusta, ja jos vielä tiputat riistakameran kesken turhan zoomaamisen, hetkesi on mennyt.

    Ennen oli ketun turkit seinällä rivissä. Nyt kaikki mahtuu pienempään tilaan. Siinäkin vaiheessa kun sinä olet jo pehmeä, sinulla on kuitenkin kovalevy. Edullisen riistakameran mahdollistama arkisto.

    Joillakin SE on kuulemma xl-kokoa - arkisto.

    Ystäväni, entinen Pohjois-Helsingin riistanhoitopiirin aktiivi Ilkka, käyttää elämäntyöstään nimitystä Ilen elävä arkisto.

    Maallikkosaarnaaja Maasola

  • Sananen, salaviisas arkisaarna, odottaa taas pöntössä tulemistaan.

    Mistä tunnet sä ystävän, kysytään näinä päivinä. Mistä tuntisi edes itsensä? Vaikka miten yrittäisi olla täydellinen, silti saattaa sairastua ja mieli lähtee kävelylle.

    Maallikkosaarnaaja Maasola yrittää ymmärtää..

Inga kommande avsnitt

Lyssna också