Radio Suomesta poimittuja

Sananen - Mikä kevätjuhlassa itkettää?

  • 4 min
  • tillsvidare

Koulun kevätjuhla on hyvää treeniä Vain elämää -ohjelmaa varten. Kuinka paljon ihminen voikaan itkeä tunnin aikana. Näitä paikkoja, joissa itku tulee pakottamatta, on lopultakin aika vähän. Silmistä näkee, että niitäkin itkettää jotka eivät itke. Se ihmistyyppi ei tosin itke äitinsä hautajaisissakaan. Kylmä ja epävakaa – kuin juhlapäivä, sääennusteen mukaan.

Mikä kevätjuhlassa itkettää? Itse juhla se ei ole. Pitää porata syvemmälle.

Ala-asteen opettajani itki sekä kevätjuhlassa että joulujuhlassa. Hänen kimmokkeensa oli selkeä ja rehellinen. Ope itki, ja paineella, koska hänen harjoittamansa lasten ohjelmanumero ei mennyt KOSKAAN niin virheettä kuin hän olisi toivonut. Vanhemmat puhuivat hänelle, lohduttivat vapisevaa ja yrittivät parhaansa asettaakseen tapahtuneen oikeisiin mittasuhteisiin. Turhaan.

Ihan jo se itkettää, miten elämä voi olla näin vaikeata.

Kun stressi purkautuu, itku pärähtää. Myös joku vanhemmista stressaa sitä miten lapsi suoriutuu näyttämöllä. Kun on väännetty kolme viikkoa kevätjuhlavaatteista ja poltettu rahaa ja päädytty erikoisen näköiseen kompromissiin, niin stressihän siinäkin on tullut. Ihan jo se itkettää, miten elämä voi olla näin vaikeata. Vaikkei eletä edes Angolassa.

Kauneus itkettää. Se on universaalia. Arjessa ei aina noteeraa. Pää on pyykkikoneessa.

Kevätjuhlassa lapset ja nuoret ovat ykkösissä. Tärkeämpää on kesän läheisyyden aiheuttama sisäinen kirmaus, joka odottaa vaan saavansa jalat alleen. Se aiheuttaa silmin havaittavaa hehkua. Siinä tajuaa pitkästä aikaa miten kaunis ihminen onkaan. Kyynelkanava painetaan päälle.

Toivomme sisimmässämme elävämme henkisempää elämää.

Suvivirsi itkettää jumalattomasti. Ensin itkettää lapsikuoro, sitten omat koulumuistot. Sanat itkettävät, koska meidän kansallemme sanoitukset ovat aina olleet tärkeitä. Tarvitsemme valmiita sanoja, koska itse päätämme olla usein pukahtamatta mitään kaunista.

Suvivirsi on virsi. Virsi taas on yhteislaulettavaksi tarkoitettu hengellinen laulu. Kun suvivirsi täyttää kaikki aistit ja märkä itku nenäontelot, toivomme sisimmässämme elävämme henkisempää elämää kuin mitä elämme. Emme ehkä kaipaa kirkkoon asti, mutta kaipaamme johdatusta. Täällä tarkoitus hukkuu niin helposti samojen sivujen hipaisuun ja pinnalliseen melskeeseen. Itkemme sitä, että olisimme enemmän.

Mitä vielä itkemme? Sitä isi ei kerro. Talouspaperia menee.

Kevätjuhla on riitti, joka penslaa karstaa vanhastakin koneesta. Itkemme viattomuuden menetystä. Omaa elämäämme, valintojamme. Siitä pienestä pellavapäästä tuli tämmönen. Muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Kansakoulu alla, tuulipuku yllä. Lähtökuopat on peitetty, vaikka siinä olisi ollut hyvä haudan alku.

Jokainen kevät jonka saamme on valmistujaislahjamme.

Ehkä eniten itkettää ajan kuluminen. Kuoleman läheisyys. Aika kuluu ja kuluttaa. Vuosien vierimistä ei tiedosta millään. Kevätjuhlassa saattaa säpsähtää siihen ja tuohon. Minun vauvastani on tullut nuori nainen. Missä minä olen ollut? Mitä ehtisin vielä tehdä?

Jokainen kevät jonka saamme on valmistujaislahjamme.

Meidänkin, jotka emme osaa ottaa lahjoja vastaan, on opeteltava vastaanottamaan se. Muuten menee hukkaan sapluuna ja taju.

Maallikkosaarnaaja Maasola.

Sändningar

  • ti 31.5.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Avsnitt

  • Sananen, salaviisas arkisaarna, odottaa taas pöntössä tulemistaan.

    Mistä tunnet sä ystävän, kysytään näinä päivinä. Mistä tuntisi edes itsensä? Vaikka miten yrittäisi olla täydellinen, silti saattaa sairastua ja mieli lähtee kävelylle.

    Maallikkosaarnaaja Maasola yrittää ymmärtää..

  • Puhuin liian halvalla, tokaisi entinen mies kuolinvuoteellaan. Niin. Mikä voisi olla relevantille puheelle oikea hinta? Se on ikuinen kysymys, joka vaatii vääjäämättä myös Maallikkosaarnaaja Maasolan sanallisen puntaroinnin.

    Sananen. Menköön tasarahalla ja tulkoon tässä...

  • Jami Liukkonen tapasi yhden Suomen suurimmista rock-legendoista Henry "Remu" Aaltosen. Viime vuoden lopussa tehdyssä haastattelussa puhutaan mm. samaan aikaan kauppoihin ilmestyneestä Markku Salon kirjoittamasta "Remu"-kirjasta sekä "Electric Play" albumista.

    - - -
    ohjelmassa soivat kappaleet:
    REMU & HURRIGANES - Fool for your love [v. 2016 ilmestyneeltä albumilta "Electric Play"]
    REMU - Perhonen [v. 2013 ilmestyeeltä albumilta "Andalusian muistelot")
    HURRIGANES - Just for you [v. 1980 ilmestyneeltä albumilta "10/80")

    Kuva: Seppo Sarkkinen/Yle

  • Maailmassa on kaikkea älytöntä. Jotkut eivät taas käytä älyään, esto-ohjelmat ovat päällä. Ehkä siksikin äly SIIRTYY tällä hetkellä luontevasti muualle, tavaroihin, muun muassa myymäläkalusteisiin.
    Maallikkosaarnaaja Maasola ja viikon sapekas arkisaarna Sananen.

  • Sanomme, että ihminen on kokonaisuus.
    Mieli ruokkii kehoa, keho ruokkii mieltä. Ja meidän itse pitäisi tietysti ruokkia kumpaakin. Kuinka hyvin lopulta tunnemme itsemme?
    Ja miten paljon voimme luottaa omaan arviointikykyymme, kun kyse on omasta terveydestä?

    Paula Jokimies on punttien nostelun ohessa pyöritellyt terveysasioita mielessään ja päätti kutsua salille seurakseen Hilla Blombergin ja Minna Korhosen, tekijät Hillan ja Minnan Akuutista.

  • Liikenneasiat ovat pinnalla, ihmisiä kun ollaan. Maallikkosaarnaaja Maasola on huomannut, että maamme hallitus opastaa meitä näissä asioissa osuvammin kuin Ensio Itkonen konsanaan. Että miten äkkijarrutetaan, ohitetaan toinen ja jäädään liikenneympyrään.

  • Muusikko, musiikkipedagogi Klaus Järvinen täytti 24.12.2016 80 vuotta. Nokialla syntynyt Järvinen jäi isättömäksi vain vuoden vanhana ja kasvoi naisjoukon ympäröimänä. Muutto Lappeenrantaan kymmenen ikäisenä oli kauhistus, mutta oljenkorreksi löytyi musiikki. Ja oljenkorsi se on myös tänä päivänä.

    Suomalaisille Järvinen on tullut tutuksi television Levyraadin Klasuna ja Oulunkylän Pop & Jazz Opiston perustajana. Oulunkylässä eläkepäiviään viettävä Klaus Järvinen kertoilee ohjelmassa vanhenemisesta, lapsuutensa jouluista, soittamisen voimasta ja elämästään Seijan kanssa. Toimittajana on Paula Jokimies.

  • Kun lahtelaiselta Annikki Aaltoselta kysyy, että saako sinua kutsua kissamummoksi, hän pohtii tovin ja vastaa, että "kyllä kait mua saa". Aaltosella on kotonaan kahdeksan kissaa ja sen lisäksi hän on huolehtinut muiden kissoista ja muistakin lemmikeistä jo 40 vuoden ajan. Aaltonen on eläinsuojeluihminen henkeen ja vereen, hän puhuukin itse mieluummin elämäntavasta kuin työstä.
    Viime vuonna Aaltonen sai Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä eläinsuojelun Topelius- palkinnon tunnustukseksi siitä työstä, jota hän on tehnyt eläinten eteen.

    Eläinsuojelu-uransa alkuvuosina Aaltonen kertoo itkeneensä paljon; eläinten kohtaloa, ihmisten julmuutta ja typeryyttä. Mutta karujen kohtaloiden ääreen ei voi jäädä märehtimään, muuten työtä ei jaksa tehdä. Aaltonen sanoo, että ikävien eläinkohtaloiden vastapainoksi työ on tarjonnut lukemattomia onnen hetkiä.

    Kuten nyt vaikkapa se Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen löytötalolle postitettu kuvakirja Peikko-Eemelistä. Kissasta, jota Annikki Aaltonen hoivasi kahdeksan vuotta sitten. Lautakasaan jumiin jäänyt pennunrääpäle oli kasvanut komeaksi kolliksi, joka opasti omistajiensa nuoria kissoja talon tavoille. Kuvakirjaa selatessakin tuli kyynel. Mutta se oli Aaltosen mukaan onnenkyynel.
    Sanna Pirkkalainen vieraili Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen löytötalolla.

  • Auto oli pitkään vapauden symboli. Miehen väylät tuntemattomat, metsäautotie viimeinen pakopaikka. Nyt meidän suomalaisten näkemys liikenteestä on vanhentunut. Tuleeko sellaiset tiemerkintäkokeilut, että maalaisjärki puikkaa oikealta ohitse ja näkymättömiin?
    Maallikkosaarnaaja Maasola puristaa tuolia kuin repisi sompaa.

  • Torvimyyrä eli degu on meillä suht' harvinainen lemmikki. Eikä niitä luonnonvaraisenakaan riesaksi asti elele, degut elävät villeinä vain Andien vuoristossa Chilessä.

    Lahtelaisen Johanna Kiviluodon kotona asuu kaksi torvimyyräpoikaa, Bruno ja Hugo. Ne ovat uteiliaita, suloisia, vikkeliä ja eläväisiä. Kujertavat kuin kanarialinnut ja ovat vilkkaimmillaan iltasella. Juuri silloin, kun ihminen kaipaa piristystä pitkän päivän jälkeen ja jotain, joka irrottaa ajatukset arkisesta aherruksesta.

    Kiviluodon degukaksikko asuu niille varta vasten rakennetussa kaapissa, joka on muutettu monikerroksiseksi degu-taloksi. Pohjakerroksessa on kuopsutus-, kaivautumis- ja uimalaatikko, ylemmät kerrokset on varattu kiipeilyyn, kurkisteluun ja nukkumiseen.

    Degut sairastuvat helposti diabetekseen, joten ruoan kanssa on oltava tarkkana. Muutoin torvimyyryläiset ovat sangen helppohoitoisia ja tarjoavat omistajilleen ehtymättömästi iloa. Toimittajana Sanna Pirkkalainen.

  • Maallikkosaarnaaja Maasola havahtui olevansa keski-iässä tyypillisen perusmenokokeilun piirissä. Mitä perusmeno mahdollistaa? Voiko perusmenon varaan ladata onnellisuusodotuksia? Ja mitä ylipäätään tuo vaatimattoman näköinen puuhastelu pitää sisällään?

    Vuorossa laajasti vieroksuttu sapekas arkisaarna, Sananen.

  • Lauluja ja niiden tarinoita. Kertojina Paula Koivuniemi ja Kirsi Väänänen.
    Ohjelman musiikit:
    14. PAULA KOIVUNIEMI - Sata kesää, tuhat yötä (1981)
    15. PAULA KOIVUNIEMI - Kaikkein kauneinta (1999)
    16. PAULA KOIVUNIEMI - Aikuinen nainen (1982)
    17. PAULA KOIVUNIEMI - Kun kuuntelen Tomppaa (1999)
    18. PAULA KOIVUNIEMI - Kyyneleet (1970)
    19. PAULA KOIVUNIEMI - Vain rakkaus (2010)
    20. PAULA KOIVUNIEMI - Laulun laitumille (1994)
    21. PAULA KOIVUNIEMI - Romantiikkaa (1981)
    22. PAULA KOIVUNIEMI - Hiljaisuuden äänet (1984)
    23. PAULA KOIVUNIEMI - Matka (2010)
    Kuva: Warner Music Live

Inga kommande avsnitt

Lyssna också