Jokapaikan Reetta

Puutteenkylän puutarhalla Kuusamossa

  • 31 min
  • tillsvidare

Kuusamolainen puutarhuri, Terttu Tuovila, on tehnyt omia tutkimuksiaan jo reilu parikymmentä vuotta siitä mitkä kasvit pärjäävät parhaiten pohjoisessa. Kuten arvata saattaa, suurimmat haasteet liittyvät lyhyeen kasvukauteen. Auringonpaistetta kyllä toisaalta kesäaikaan piisaa, mutta lämpötilat jäävät myös helposti alhaisemmaksi kuin etelässä. Tänä keväänä Puutteenkylän puutarhalla tuli vähän yllättäen kiire, kun lumet sulivat paljon aiemmin kuin tavallisesti. Reetta Arvila on taas reissussa ja nokka on kohti maata.

Sändningar

  • lö 14.5.2016 12.12 • Yle Radio Suomi

Avsnitt

  • Harva pystyy seuraamaan sivusilmällä toimistonsa ikkunasta kettujen puuhia ja leikkejä. Somerolaisella Piia Anttosen tilalla tämä on kuitenkin mahdollista. Eläinsuojelukeskus Tuulispään tontilla elää sulassa sovussa muun muassa nautoja, kilejä, vuohia, lampaita, sikoja, sinikettuja ja hevosia. Sekaan mahtuu myös aina vaihteleva määrä ihmisiä vapaaehtoistyöntekijöiden muodossa. Anttonen perusti lähinnä tuotantoeläimille tarkoitetun eläinsuojelukeskuksen vuonna 2012 ja sittemmin toiminta on laajentunut hurjasti eläinten ystävien avustuksella. Tarkoituksena on tietysti levittää sanomaa tuotantoeläinten asemasta ja oloista. Reetta Arvila kurvaa Somerolle.

  • Jätehuolto on muuttunut valtavasti viime vuosikymmeninä. Isoimpana asiana on tietysti kierrätyksen yleistyminen. Enää ei edes oikeastaan puhuta kaatopaikoista vaan jätteenlajittelukeskuksista.
    Tampereella, Tarastenjärvellä, on voimalaitos jo hippasen reilun vuoden polttanut sekajätettä energiaksi uusien asetusten mukaisesti. Sekajätepenkat ovat siis taakse jäänyttä aikaa ja hyvä niin. Todella moni asia voidaan nykyisin kierrättää, mutta silti on hurja näky, kun roskiin päätyy paljon eritoten elektroniikkaa ja paljon muuta: jopa ihan pakasta vedettyjä polkupyöriä. Reetta Arvilan tutkimusmatka jätteiden maailmaan lähtee liikkeelle vaaka-asemalta, jossa töissään häärii Miia Sihvola.    

  • Jo vuonna 1904 Partalan kylän mäellä Lappeenrannassa kasvoi kotitarvekanoja ja sitten vuonna 1925 Kleofas Malmi perusti siitoskanalan. Nyt useampi sukupolvi myöhemmin tila tunnetaan Kuorttisen luomukanalana ja tilalla työskentelee nykyisellään isää ja poikaa, äitiä ja tytärtä ja vähän vävypoikaakin. Kanoja on yhteensä noin 18000 ja mitä meteliä ne pitävätkään! Reetta Arvila on taas liikkeellä. Ensimmäisenä tutuksi tulee Lassi Kuorttinen.

  • Kemin sisäsatamassa päivää paistattelevat Heli ja Esa Kalla. He nauravat, että ovat tulleet kateuksissaan seuraamaan muiden veneenlaittoa kesää varten: Oma kun on vielä Kalixissa hallissa talven jäljiltä. Selvää on, että pohjoisen veneilijöitä syyhyttää alkava kausi jo kovasti. Yksi veneitä innokkaasti raplaava kaveri on Olli Ahonen, joka toimii isäntänä perinnelaiva Katariinassa. Entisellä halkojaalalla tehdään aina kesäisin yleisöristeilyjä. Jokapaikan Reetta on merellisisissä tunnelmissa.

  • Kuusamolainen puutarhuri, Terttu Tuovila, on tehnyt omia tutkimuksiaan jo reilu parikymmentä vuotta siitä mitkä kasvit pärjäävät parhaiten pohjoisessa. Kuten arvata saattaa, suurimmat haasteet liittyvät lyhyeen kasvukauteen. Auringonpaistetta kyllä toisaalta kesäaikaan piisaa, mutta lämpötilat jäävät myös helposti alhaisemmaksi kuin etelässä. Tänä keväänä Puutteenkylän puutarhalla tuli vähän yllättäen kiire, kun lumet sulivat paljon aiemmin kuin tavallisesti. Reetta Arvila on taas reissussa ja nokka on kohti maata.

  • ”Raha ei ratkaise kaikkea, kyllä tätä rakkaudesta tehdään”, toteaa ammattikalastaja Reima Salonen, kun imuri ryskyttää Taivassalon edustalla silakoita rysästä alukseen. Tosin ei käy kateeksi kalastajia, esimerkiksi silakan hinta on tippunut dramaattisesti viime vuodesta muun muassa Venäjä-pakotteiden vuoksi. Kun silakkasesonki on päällä, Salonen ja muut kalastajat pyytävät kalaa 4-5 tunnin yöunilla käytännössä seitsemän päivää viikossa. Taivassalossa silakkarysille on lähdössä Reetta Arvila.

  • Terassin kaiteella ihmettelee tulijaa viisi karvaturria. Toisin kuin tavan koirat, ne pysyttelevät hiljaa ja seuraavat vain tilannetta. Harmaat, huskyn näköiset tervehtijät ovat koirasusia. Koirasusien määrää on hankala arvioida, mutta Suomen koirasudet Ry:n puheenjohtaja Taru Pekkarinen epäilee niitä olevan jopa lähemmäs pari tuhatta. Niiden kasvattaminen on yleistynyt kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja koirasusia kohtaan, mutta ihmettelyn määrä on vähentynyt, tuumaa taasen Tarun puoliso, Hannu Pekkarinen. Viime syksynä koirasusikeskustelua käytiin enemmältikin, kun maa- ja metsätalousministeriö totesi koirasuden haitalliseksi vieraslajiksi. Koirasusia ei saa tuoda maahan, mutta niiden pitoa ei ole kielletty. Jokapaikan Reetta ottaa selvää koirasusiharrastuksesta Kouvolan seudulla.

  • Kuopion Soisalossa valmistuu suitsait sukkelaan karsittua tukkia ja kuitupuuta, kun moto jyrisee työssään. ”Puolet ja puolet”, arvioi Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksen metsänhoitoesimies Veli Pirskanen, kun puhutaan metsänomistajista, jotka huolehtivat omaisuutensa kunnosta ja ylläpidosta. Into hoitaa metsiä saattaa tosin lisääntyä ihan lähiaikoina, kun puukauppa varmasti piristyy Äänekosken uuden sellutehtaan toimesta. Reetta Arvila on siis hakkuutyömaalla, ja vieläpä hieman erityislaatuisella sähkölinjan avaustyömaalla. Jari Heikkinen Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksestä ohjeistaa hommia alkuun.

  • Raumalla, Nanun tuotantokeittiössä, on täysi tohina päällä jo aamutuimaan. Parilla kymmenellä keittiötyöntekijällä on kädet täynnä hommia: kouluihin ja päiväkoteihin lähtee joka arkipäivä tuhansia annoksia ruokaa. Tuotantokeittiön arjessa ei ole tekemisestä pula, tosin homma on suunniteltu millintarkasti ja siten asiat sujuvat mallikkaasti ja nopeasti. Paljon on muuttunut vuosien varrella, kun säästöjä on haettu tuttuun tapaan vähän kaikkialta. Tosin ruoan laadusta ei ole keittiöväen mukaan tingitty! Reetta Arvila on Sirkka Krapen kaverina, kun valmistellaan spagettipataa.

  • Hevosenkello kilkattaa iloisesti, kun Kesypoika-ruuna vetää metsässä rekeä Rautalammilla.
    Suomenhevonen tottelee kuin unelma, kunhan sen vain on töihinsä opettanut, valistaa Matti Pakarinen. Työhevosharrastus on suosiossa ja suomenhevosen työnsarkaan on tutustumassa Reetta Arvila. Matin opissa on myös keiteleläinen Jyri-Pekka Lemettinen. Nyt mennään!

  • Entinen Äetsän seutu tunnettiin aikoinaan varsinaisena laukkumekkana. Alueella oli kymmeniä yrityksiä, jotka tuottivat suuren osan Suomen laukuista ja lompakoista. Lama ja tuonti purivat sittemmin 90-luvulla bisnekseen, mutta edelleen samoilla sijoilla syntyy suomalaista käsityötä. Esimerkiksi Koivusen perhe pyörittää Keikyän kylällä Okay´s tuotemerkkiä ja työllistää ompelijoita lähiseduilta. Reetta Arvila pääsee hypistelemään ihania nahkalaukkuja ja Annikki Koivunen näyttää miten laukku syntyy.

  • Mäyräkoiran haukku kaikuu vaimeana ison ladon alta Punkalaitumen maalaismaisemassa. Metsästysporukka on riistanhoitotyössä supikoirien perässä. Supikoiria jahdataan luolakoirien kanssa latojen alta tai maapesien käytävistä. Tarkoituksena on, että koirat saavat supit liikkeelle pois suojistaan tai sitä vastoin pysymään paikallaan: maapesällä metsästäjät ehtivät siten kaivamaan koiran ja supin esiin. Reetta Arvila on siis Punkalaitumella ja ensimmäiseksi supikoirajahtiin lähtee Tapio Vähä-Jaakkolan karkeakarvainen mäyräkoira Santeri.

Lyssna också