Jokapaikan Reetta

Laukkuverstaalla Sastamalan Keikyällä

  • 31 min
  • tillsvidare

Entinen Äetsän seutu tunnettiin aikoinaan varsinaisena laukkumekkana. Alueella oli kymmeniä yrityksiä, jotka tuottivat suuren osan Suomen laukuista ja lompakoista. Lama ja tuonti purivat sittemmin 90-luvulla bisnekseen, mutta edelleen samoilla sijoilla syntyy suomalaista käsityötä. Esimerkiksi Koivusen perhe pyörittää Keikyän kylällä Okay´s tuotemerkkiä ja työllistää ompelijoita lähiseduilta. Reetta Arvila pääsee hypistelemään ihania nahkalaukkuja ja Annikki Koivunen näyttää miten laukku syntyy.

Sändningar

  • lö 26.3.2016 12.12 • Yle Radio Suomi Kotka

Avsnitt

  • Vaikka kauppa-autojen kulta-aika on todellakin takanapäin, pyörillä kulkeva kauppa kannattaa edelleen muutamin paikoin. Kesäaikaan kauppa-autot saavat aina huomiota mökkiläisten myötä ja silloin tehdäänkin vuoden parhaat tilit. Mutta millaista on arki talvella, pakkasen ja lumen keskellä? Siitä lähtee ottamaan selvää Jokapaikan Reetta, joka on tällännyt itsensä varhaiseen aamuaikaan Pudasjärven Haisuvaaraan, mistä kuutena päivänä viikossa starttaa auto liikkeelle. Vastassa ovat Kauppispoikien yrittäjät Juha Hemmilä ja Pertti Sarajärvi.

  • Salossa on kahvila, jossa edellisen kahvikupin ehtii hädintuskin juoda puoleen väliin, kun kuppiin kaadetaan jo lisää, kakkupalat ovat päänkokoisia ja henkilökunta saattaa heittää homman rivitanssiksi. Ihme ja kumma kahvila työllistää kehitysvammaisia nuoria ja vapaaehtoisina pomoina heiluu vähintäänkin värikkäät Jorkki ja Armi. Homma starttasi melkeinpä vahingossa, kun he halusivat tarjota erityisnuorille mielekästä työtä ja auttaa heitä työuralla eteenpäin. Reetta Arvila viettää päivän iloisessa seurassa.

  • Vaikka kenkäteollisuus on nykyään hyvin vähäistä Suomessa, viimeiset mohikaanit tekevät vielä kotimaisia kenkiä. Esimerkkinä Töysän kenkätehdas, joka luottaa perinteisiin. Yrityksen vaiheet ovat värikkäät ja pomppuja on ollut matkassa, mutta johtaja Harri Mäkelän mukaan kyyti ei ole ollut koskaan niin kylmää kuin viime vuosina. Kenkätehtaan sakki, joka on kuin pieni perhe, haluaa kuitenkin uskoa parempiin aikoihin. Reetta Arvila vieraili Töysässä. Ohjelma on uusinta tammikuulta 2015.

  • Saataisiinpa oikein kovat pakkaset, toivoo jäänmurtaja Polariksen väki. Tiukat pakkaset tietäisivät tietenkin enemmän auttamistehtäviä merellä ja näin päästäisiin testaamaan kunnolla uuden, tehokkaan jäänmurtajan ominaisuuksia. Ympäristöystävällinen Polaris on maailman ensimmäinen jäänmurtaja, joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla sekä ultravähärikkisellä dieselillä. Myös sen tilat kiiltelevät uutuuttaan: Vanhoihin laivoihin liitetty ahtaus ja pimeys ovat kaukana tuliterästä tulokkaasta Perämerellä. Reetta Arvila kiipeää jäänmurtaja Polariksen kyytiin Oulussa.

  • Lakritsitehtaassa tuoksuu huumaavalle. Kellonaika on kummallinen päiväeläjälle, lakukeitto kun laitetaan tulille puolen yön tietämillä. Lakritsinkeitto kuulostaa makealle hommalle, mutta se on myös aikaa vievää, ainakin tässä tapauksessa: Kuusankoskelaisen Lakumestan yrittäjä Janne Mauno paiskii kuusi päivää viikossa pitkää päivää. Onneksi kaverina on velipoika, joka saapuu myös aina jossain vaiheessa yötä sorvin ääreen. Hommia piisaa lakunkeitosta sen prässäämiseen, paistoon ja keittämiseen. Puhumattakaan vielä marmeladin ja toffeen valmistuksesta. Reetta Arvila tapaa sekä Janne että Jyri "Taavi" Maunon.

  • Harva pystyy seuraamaan sivusilmällä toimistonsa ikkunasta kettujen puuhia ja leikkejä. Somerolaisella Piia Anttosen tilalla tämä on kuitenkin mahdollista. Eläinsuojelukeskus Tuulispään tontilla elää sulassa sovussa muun muassa nautoja, kilejä, vuohia, lampaita, sikoja, sinikettuja ja hevosia. Sekaan mahtuu myös aina vaihteleva määrä ihmisiä vapaaehtoistyöntekijöiden muodossa. Anttonen perusti lähinnä tuotantoeläimille tarkoitetun eläinsuojelukeskuksen vuonna 2012 ja sittemmin toiminta on laajentunut hurjasti eläinten ystävien avustuksella. Tarkoituksena on tietysti levittää sanomaa tuotantoeläinten asemasta ja oloista. Reetta Arvila kurvaa Somerolle.

  • Jätehuolto on muuttunut valtavasti viime vuosikymmeninä. Isoimpana asiana on tietysti kierrätyksen yleistyminen. Enää ei edes oikeastaan puhuta kaatopaikoista vaan jätteenlajittelukeskuksista.
    Tampereella, Tarastenjärvellä, on voimalaitos jo hippasen reilun vuoden polttanut sekajätettä energiaksi uusien asetusten mukaisesti. Sekajätepenkat ovat siis taakse jäänyttä aikaa ja hyvä niin. Todella moni asia voidaan nykyisin kierrättää, mutta silti on hurja näky, kun roskiin päätyy paljon eritoten elektroniikkaa ja paljon muuta: jopa ihan pakasta vedettyjä polkupyöriä. Reetta Arvilan tutkimusmatka jätteiden maailmaan lähtee liikkeelle vaaka-asemalta, jossa töissään häärii Miia Sihvola.    

  • Jo vuonna 1904 Partalan kylän mäellä Lappeenrannassa kasvoi kotitarvekanoja ja sitten vuonna 1925 Kleofas Malmi perusti siitoskanalan. Nyt useampi sukupolvi myöhemmin tila tunnetaan Kuorttisen luomukanalana ja tilalla työskentelee nykyisellään isää ja poikaa, äitiä ja tytärtä ja vähän vävypoikaakin. Kanoja on yhteensä noin 18000 ja mitä meteliä ne pitävätkään! Reetta Arvila on taas liikkeellä. Ensimmäisenä tutuksi tulee Lassi Kuorttinen.

  • Kemin sisäsatamassa päivää paistattelevat Heli ja Esa Kalla. He nauravat, että ovat tulleet kateuksissaan seuraamaan muiden veneenlaittoa kesää varten: Oma kun on vielä Kalixissa hallissa talven jäljiltä. Selvää on, että pohjoisen veneilijöitä syyhyttää alkava kausi jo kovasti. Yksi veneitä innokkaasti raplaava kaveri on Olli Ahonen, joka toimii isäntänä perinnelaiva Katariinassa. Entisellä halkojaalalla tehdään aina kesäisin yleisöristeilyjä. Jokapaikan Reetta on merellisisissä tunnelmissa.

  • Kuusamolainen puutarhuri, Terttu Tuovila, on tehnyt omia tutkimuksiaan jo reilu parikymmentä vuotta siitä mitkä kasvit pärjäävät parhaiten pohjoisessa. Kuten arvata saattaa, suurimmat haasteet liittyvät lyhyeen kasvukauteen. Auringonpaistetta kyllä toisaalta kesäaikaan piisaa, mutta lämpötilat jäävät myös helposti alhaisemmaksi kuin etelässä. Tänä keväänä Puutteenkylän puutarhalla tuli vähän yllättäen kiire, kun lumet sulivat paljon aiemmin kuin tavallisesti. Reetta Arvila on taas reissussa ja nokka on kohti maata.

  • ”Raha ei ratkaise kaikkea, kyllä tätä rakkaudesta tehdään”, toteaa ammattikalastaja Reima Salonen, kun imuri ryskyttää Taivassalon edustalla silakoita rysästä alukseen. Tosin ei käy kateeksi kalastajia, esimerkiksi silakan hinta on tippunut dramaattisesti viime vuodesta muun muassa Venäjä-pakotteiden vuoksi. Kun silakkasesonki on päällä, Salonen ja muut kalastajat pyytävät kalaa 4-5 tunnin yöunilla käytännössä seitsemän päivää viikossa. Taivassalossa silakkarysille on lähdössä Reetta Arvila.

  • Terassin kaiteella ihmettelee tulijaa viisi karvaturria. Toisin kuin tavan koirat, ne pysyttelevät hiljaa ja seuraavat vain tilannetta. Harmaat, huskyn näköiset tervehtijät ovat koirasusia. Koirasusien määrää on hankala arvioida, mutta Suomen koirasudet Ry:n puheenjohtaja Taru Pekkarinen epäilee niitä olevan jopa lähemmäs pari tuhatta. Niiden kasvattaminen on yleistynyt kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja koirasusia kohtaan, mutta ihmettelyn määrä on vähentynyt, tuumaa taasen Tarun puoliso, Hannu Pekkarinen. Viime syksynä koirasusikeskustelua käytiin enemmältikin, kun maa- ja metsätalousministeriö totesi koirasuden haitalliseksi vieraslajiksi. Koirasusia ei saa tuoda maahan, mutta niiden pitoa ei ole kielletty. Jokapaikan Reetta ottaa selvää koirasusiharrastuksesta Kouvolan seudulla.

Lyssna också