Radioteatteri

sö 27.7.2014

  • 54 min
  • utgått

Rattijuoppo on ajanut hengiltä 8-vuotiaan pojan ja kärsinyt lievähkön vankeusrangaistuksen.
Mies on löytänyt puolison ja aloittanut uuden elämän grilliyrittäjänä. Hänen sovituksensa riittää yhteiskunnalle ja hänelle itselleen, mutta riittääkö se muille? Eräänä päivänä grillin pihaan ilmestyy muuan nainen…
Pirjo Hassisen kirjoittama kuunnelma on trillerin ja moraalidraaman tiivis yhdistelmä. Se kysyy suuria kysymyksiä syyllisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta, mutta tekee sen jännityksen kautta: ajamalla ihmiset ääritilanteeseen.
Ohjaus: Ilari Nummi. Musiikki: More Karvonen. Äänisuunnittelu: Anders Wiksten. Dramatrugi: Juha-Pekka Hotinen.

Sändningar

  • sö 27.7.2014 14.59 • Yle Radio 1

Avsnitt

  • Glenda on riemukas musikaalimonologi, jossa ei jäädä tuleen makaamaan.

    Glenda on ikänsä Helsingissä asunut duunarinainen, joka kertoo tarinaansa paikasta ja tilanteesta toiseen eri puolilla kotikaupunkia. Kokemukset ovat olleet koviakin, mutta ne eivät ole jättäneet häneen pienintäkään katkeruutta. Ja kun sanat eivät riitä, laittaa hän lauluksi. Tämän naisen tieto ei ole harmaata eikä hiljaista: hän jakaa sitä auliisti puistonpenkillä tai metrossa, eivätkä Kauppatorin ahneet lokitkaan keskeytä tarinaa.

    Käsikirjoitus, musiikki ja äänisuunnittelu: Juha Takanen. Ohjaus: Susa Saukko. Näyttelijä ja laulaja: Susa Saukko. Tuotanto: Kehityspiikki koulutus Oy. Yle-tuottaja: Pekka Savolainen.

  • Glenda kuvaa lämminsydämistä ja ronskia ja ennen kaikkea paljon elämää nähnyttä ja kokenutta helsinkiläistä duunarinaista. Glenda on muodoltaan musikaalimonologi - miten teos syntyi ja millaisia esikuvia Glendalla on? Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat muusikko, käsikirjoittaja, säveltäjä ja teoksen äänisuunnittelija Juha Takanen sekä ohjaaja ja Glendan roolin tekevä näyttelijä ja laulaja Susa Saukko. Heitä jututti Emilia Cronvall.

    Glenda-kuunnelman ensiesitys on Radio 1:ssä maanantaina 20.2. klo 19.03.
    Kuunnelma uusitaan maanantaina 13.3. klo 19.03.

  • Minna Puolannon kirjoittama vakava komedia käsittelee rakkautta ja sen mahdollisuutta kestää pitkässä liitossa. Pariskunta matkustaa viikonlopuksi Honkamotelliin sinetöimään asumuseronsa. Ennen eropäätöstään he ovat osallistuneet pariskunnille tarkoitettuun arvontaan ja voittaneet pääpalkinnon, matkan Savoon. He joutuvat kohdakkain niin toistensa, uteliaan toimittajan kuin elämän peruskysymystenkin kanssa, kuten saako vaimolle ostaa lahjaksi vaa’an. Honkamotellissa tapahtuu kummia ja pinnan alla kuohuu.

    Käsikirjoitus: Minna Puolanto
    Ohjaus: Heidi Räsänen
    Äänisuunnittelu: Tiina Luoma
    Tuottaja: Pekka Savolainen
    Kuva: Laura Pohjavirta / Yle

    Rooleissa: Jouko Puolanto, Minna Puolanto, Irina Pulkka, Essi Hellén, Saija Lentonen, Hanna Vahtikari ja Pekka Savolainen

  • Pitkän liiton salaisuus on vakava komedia eron partaalla olevista Murtosista. Ennen eropäätöstään he ovat osallistuneet pariskunnille tarkoitettuun arvontaan ja voittaneet pääpalkinnon, matkan Savoon. Murtoset joutuvat kohdakkain niin toistensa kuin elämän peruskysymysten kanssa.
    Miten komedia syntyi ja millainen pariskunta on kyseessä? Haastateltavina kuunnelman esittelyssä ovat käsikirjoittaja ja näyttelijä Minna Puolanto ja ohjaaja Heidi Räsänen. Heitä jututti Emilia Cronvall.

    Kuunnelma Pitkän liiton salaisuus tulee Radio 1:ssä maanantaina 6.2. klo 19.03. Kuunnelma uusitaan Radio 1:ssä maanantaina 27.2. klo 19.03.

  • Antti Tuomisen esikoiskuunnelma on kuvaus perheistä, nuoruudesta, seksuaalisuuden heräämisestä ja rakkaudesta uskonnollisen ahdasmielisyyden puristuksessa.
    Miten kuunnelma syntyi ja millaista oli rakentaa kohtauksia väkevään tarinaan?
    Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat käsikirjoittaja Antti Tuominen, ohjaaja Anne Rautiainen ja äänisuunnittelija Anders Wiksten. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Valittujen perhe -kuunnelman ensiesitys on Radio 1:ssä maanantaina 23.1. klo 19.03. Kuunnelma uusitaan maanantaina 13.2. klo 19.03.

  • Kun aika loppuu on Elina Hirvosen menestyskirjasta dramatisoitu kuunnelma.
    Soilan Valkaman ohjaamassa ja dramatisoimassa kuunnelmassa eletään omaisten, äidin ja sisaren, kautta hetkeä jolloin tieto heidän läheisensä hirmuteosta tavoittaa heidät. Mielen täyttävät muistot, ristiriitaiset tunteet ja kohtalokkaat kysymykset: oliko tämä nähtävissä ja ehkä estettävissä.
    Miten romaani ja kuunnelma saivat alkunsa - ja mitä teoksen aihepiiri kertoo ajastamme? Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat kirjailija Elina Hirvonen ja näyttelijä Outi Vuoriranta.

    Kuunnelma Kun aika loppuu tulee Radio 1:ssä maanantaina 9.1. klo 19.03.

  • Jussi Parviaisen uutuuskuunnelma on lähes beckettiaaninen sukellus ihmissieluun ja elämän suurimpiin kysymyksiin. Miksi ja miten me elämme? Mitä etsimme? Miten haluaisimme tämän loppuvan, sitten on aika on?

    Ohjaus ja käsikirjoitus Jussi Parviainen.

    Rooleissa: Jussi Parviainen ja Onni Parviainen.
    Äänisuunnittelu: Ari Tarvainen.
    Yle tuottaja: Satu Kurvinen.
    Tuotanto: Paruusia OY Ltd.

  • Jussi Parviaisen uutuuskuunnelma on sukellus ihmissieluun ja elämän suurimpiin kysymyksiin. Miksi ja miten me elämme? Kuunnelman päärooleissa ovat isä ja poika, Jussi Parviainen sekä Onni Parviainen.
    Mitä armo lopulta on? Kuunnelman esittelyssä haastateltavana on kuunnelman käsikirjoittaja ja ohjaaja Jussi Parviainen. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Kuunnelma Armo kuullaan ensiesityksenä Radio 1:ssä maanantaina 2.1. klo 19.03.

  • Könnin kello on Markus Raution ohjaama kuunnelma, josta tehtiin peräti kuusi versiota. Se on sukutarina Koivulan kartanosta ja Malmin suvusta. Kuunnelmassa kaiken takana ja kaikkitietävänä hahmona on suurikokoinen kaappikello.

    Millaista aikaa kuunnelma peilaa? Haastateltavana on Könnin kello -kuunnelman historiaa ja melodraamaa tutkinut Radioteatterin pitkäaikainen päällikkö Pekka Kyrö. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Könnin kello on kuuntelijan toiveuusinta ja yhä yksi Radioteatterin toivotuimmista kuunnelmista. Lämmin kiitos kuunnelmaa toivoneille.

    Könnin kello -kuunnelma kuullaan Radio 1:ssä kahdessa osassa. Ensimmäinen osa kuullaan joulupäivänä klo 15.00, toinen osa kuullaan tapaninpäivänä klo 19.03.

  • Perinteeksi muodostuneen Taiteilijan joulusaarnan pitää tänä vuonna Teatterikoulun näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä:

    Sinä kalastat. Sinä hiihdät turvamiehet ja adjutantit kaukana perässäsi. Sinä kiipeät palmuun ja istut lei kaulassasi kaukomailla. Neuvostoliitossa sinä ammut villisian. Sinä kättelet paksukulmakarvaiset vieraat ja saunotat heitä. Sinä olet pitkä, pidempi kuin moni muu. Sinä jaksat saunoa pitkään. Pidempään kuin muut. Sinun mustavalkoinen kuvasi on kyläkoulumme seinällä. Sinä rauhoitat kansan puheellasi televisiossa. Sinä olet turvallinen. Sinä olet ikuinen, olet mielestäni ollut aina. Jokaisella maalla on sinut. Minä, pieni maalaistyttö, luotan sinuun. Sinä olet valkoinen heteromies. White savior. Kekkonen. Sinä olet ylivoimainen, kun nimeäsi luetellaan vaaleissa. Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. Jokaisella maalla on sinut. Amerikan Kekkonen on Jimmy Carter.

    Nyt armon vuonna 2016 99 -vuotiaassa Suomessa minulle on vaikea ajatus pitää saarna. Asettua yläpuolelle ja pitää havainnollinen opetuspuhe, väittää ehdottomia totuuksia ja havaintoja. Tässä ajassa, kun ilma on sakeana vastakkainasettelua, somehälyä, katteettomia lupauksia, yleistystä, vihapuhetta, loukkaantumista, lyhytnäköisyyttä, virheen pelkoa, sotien enteitä ja maailman tuskaa. Ja toiseutta. Kokemusta toiseudesta.

    Ymmärsin jo 70-luvun lopulla ettei minusta voisi koskaan tulla sinua, Kekkosta, koska olin tyttö. Mutta minusta voisi tulla ehkä insinööri, mutten halunnut olla insinööri, koska insinööri ei ollut kuuluisa, ja minä halusin kuuluisaksi, jotta voisin kostaa serkuilleni, minusta pitäisi tulla siis missi tai näyttelijä. Kaaduin pyörällä ja sain arven polveeni, ymmärsin, että siinä meni minun misseyteni. Minusta tuli näyttelijä.

    Kuitenkin vasta 90-luvulla ymmärsin kirkkaasti sen, että olen toinen. Silloin professorini, jonka arvostusta ja hyväksyntää janosin turhamaisen kipeästi, sanoi palautteena eräälle miesopiskelijalle, että on se vaan komeeta, kun mies tulee ja seisoo näyttämöllä. Tajusin, etten koskaan tulisi saamaan häneltä noita sanoja. Koskaan se ei olisi ”komeaa” kun minä tulen näyttämölle, vaikka tekisin mitä, vaikka vääntyisin millaiselle mutkalle. Minusta se oli epäoikeudenmukaista. Olin vihainen. Olin todella vihainen. Olin sukupuoleni vanki. Olin toinen.

    Mitä on olla toinen? Mitä on toiseus? Äärisubjektiivisesta näkökulmasta, kuka tahansa muu on minulle toinen, vieras. Toiseuden kokemukseen liittyy tunne erillisyydestä. Psykologisessa näkökulmassa me kaikki olemme itsellemme vieraita. Toiseudesta puhuminen liitetään myös vähemmistöihin. Vähemmistöihin jotka koetaan jonain toisina esimerkiksi sukupuolensa, uskontonsa, kielensä, seksuaalisen suuntautumisensa tai etnisen taustansa takia. Vähemmistöt ovat vailla valtaa tai tasa-arvoa.

    Toiseuden käsite on vahvana teatterikeskustelussa tällä hetkellä. Taiteilijat keskustelevat kiivaasti siitä kuka saa kirjoittaa ja kenestä. Kuka saa esittää ja ketä. Kenen katse määrittää näyttämöä ja valkokangasta. Kenen keho saa olla näyttämöllä. Puhutaan representaation vastuusta, rakenteista, niiden purkamisesta, intersektionaalisesta feminismistä, toisintamisen vaaroista ja kulttuurisesta omimisesta. Se keskustelu on äärimmäisen tärkeää ja on hyvä, että sitä käydään vihdoinkin. Näkökulmasokeus on vaarallista taiteen teossa ja siksi tekijän on hyvä tunnistaa oma positionsa, koska objektiivista totuutta ei ole. Keskustelu kuitenkin velloo ja kulttuurieliitin kuplassa kuohuu, menee puurot ja vellit sekaisin, ollaan fanaattisen mustavalkoisia. Joku haluaa polttaa kaikki klassikot. Oikein ja väärin korttia esitellään. Syyllistytään ja syyllistetään. Valkoiset keski-ikäiset heteromiehet menevät nurkkaan uhriutumaan joukolla ja levittelemään käsiään; no mitä me nyt sitten saadaan tehdä? Joku pelkää, että tämä uusi näkökulma tuottaa samanlaista kahlitsevaa ideologiaa taiteen tekemisen ylle kuin vasemmistolaisuus aikanaan.

    Tekisi mieli huutaa, että hei mielensäpahoittajat, te hämmentyneet sedät siellä nurkassa, ei hätää, kyllä te saatte tehdä juuri sitä mitä haluatte. Vaikka ihan sitä samaa mitä teitte aina aiemminkin, niitä samoja rooleja, valtarakenteita ja tarinoita, jos siis se ihmiskuva, se käsitys ihmisyydestä, joka kuuluu vain valkoiselle heteromiehelle, on edelleen mielestänne ajankohtainen ja ansaitsee paikkansa tässä ajassa.

    Tämän uuden ajattelun tarkoitus on laventaa ihmiskuvaa, ei kaventaa sitä. Näiden esitettyjen kysymysten ja keskustelujen on tarkoitus helpottaa teidänkin taakkaanne sedät, me haluamme jakaa sitä myös.

    Kun minulta kysytään mikä olisi rooli jonka haluaisin näytellä, minä sanon sinun nimesi. Kekkonen. Minä haluaisin näytellä sinua. Olenhan aina samastunut sinuun ja sinun, valkoisen pelastajan maailmaasi. Sinä olet edustanut ihmisyyttä, subjektia, absoluuttista johtajuutta ja ristiriitaista sankaruutta, et sukupuolta, etnistä taustaa tai sosiaaliluokkaa.

    White savior. Tiedän, että sinua pidetään tästä ajasta käsin setämiehenä, papparaisena, vanhana patriarkkana, hyväveliverkoston, takinkäännön, sensuurin ja koplauksen mestarina, mutta silti minä naiivisti fantasioin millaisen uudenvuoden puheen sinä pitäisit nyt tässä ajassa, vuoden 2017 pian alkaessa kun Suomi täyttää 100 vuotta. Tässä totuudenjälkeiseksi kutsutussa ajassa, joka terminä tuntuu oikeuttavan minkä urpoilun ja lattapäisyyden tahansa.

    Millä sinä kannustaisit meitä taiteilijoita tekemään rohkeampia havaintoja ilman virheen pelkoa. Pyrkimään tarkempaan totuudellisuuteen työssämme ja välttämään poliittista korrektiutta.

    Millä putsaisit poliitikkojen ja päättäjien suut vihamielisiltä lipsauksilta ja tarpeettomalta bensalta populismin pelonliekkiin? Minkälaisia neuvoja antaisit arvojohtajuudesta heille?

    Millä palauttaisit vastuun yhteisestä hyvästä. Yhteisyydestä.

    Miten helpottaisit ihmisten huolta luokkajaon syvenemisestä, ja sanoisit, että ei, ei, ei teidän kaikkien tarvitse olla oman onnenne seppiä ja pakkoyrittäjiä.

    Miten huolehtisit nuorista miehistä, miten pelastaisit heidät tietokoneiltaan lamauttavalta yksinäisyydeltä, syrjäytetyksi tulemisen kokemukselta.

    Miten nostaisit pisa-tulokset ympäri maata, jotta politikoillamme olisi jälleen ylpeiltävää ulkomaan matkoillaan. Palauttaisitko puheessasi lakkautetut kyläkoulut, senkin, jota itse kävin ja jonka seinällä oli sinun kuvasi. Peruuttaisitko koulutusleikkaukset.

    Jyrähtäisitkö siitä miten sivistyksen jakaminen ja sen tasapuolisen jakautumisen vaaliminen ja mahdollistaminen on meidän kaikkien, mutta ennen kaikkea päättäjien vastuulla. Miten sivistys on se perusta, jolle kaikki muu lopulta rakentuu. Miten humanismi on se pohja, jolle Suomi on rakentunut, ei insinööritiede tai talous.

    Miten lohduttaisit nuoria opiskelijoitani, jotka häpeävät ihmistä ja miettivät oikeutustaan elämään tai sen jatkamiseen maapallolla. Joiden elämän keskeisiä kysymyksiä on se mahdoton yhtälö suhteessa moraaliin ja etiikkaan ja omiin valintoihin niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin mitä voin syödä tai voinko koskaan tehdä lapsia.

    Millä suojelisit kansalaisia siltä tunteelta, ettei voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Siltä ajattelulta, että se joku toinen vie minun tilani, minun osuuteni maailmasta.

    Puhuisitko siitä, miten huoli huomisesta ja tulevaisuudesta määrittyy aina tämän hetken kautta ja miksi tämä hetki on siksi tärkeä, jokainen tämä hetki. Hetki nytkin. Miten moninäkökulmaisuus ja monikulttuurisuus ovat tätä hetkeä ja ovat olleet myös osa eilistä. Edellisiä hetkiä.

    Millä sanoin kannustaisit meitä keskusteluun ja ymmärtämiseen. Empatiaan. Sanoisitko, että nyt kun kaikki on mahdollista, älkää menkö poteroihinne lamaantuneina makaamaan. Kaikki on mahdollista sen toisen kanssa. Ei yksin, vaan yhdessä. Yhdessä sen toisen kanssa.

    Lainaisitko puheesi loppuun toista valkoista heteromiestä, Dostojevskia ja sanoisit: ”Ainoa laki mikä täällä elämän asuntolassa pätee on myötäkärsimisen laki.” Kansalaiset, medborgare, hyvää joulua ja yhteisempää uutta vuotta 2017.

    Elina Knihtilä

    (Elina Knihtilä on Teatterikoulun näyttelijäntyön professori.)

  • Eräänä aamuna prahalainen kauppamatkustaja Gregor Samsa huomaa yön aikana muuttuneensa torakaksi. Tästä tilanteesta lähtee liikkeelle Franz Kafkan, ja ehkä jopa koko maailmankirjallisuuden, tunnetuin novelli Muodonmuutos.

    Muodonmuutos on kuuntelijan toiveuusinta, Marja Rankkalan ohjaaman kuunnelman ensiesitys oli vuonna 1972. Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat kuunnelman toivojat Markku Ylipentilä ja Mauno Konkka sekä ohjaaja, koreografi Carl Knif. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Kuunnelma Muodonmuutos kuullaan Radio 1:ssä sunnuntaina 18.12. klo 16.05
    sekä uusintana maanantaina 19.12. klo 19.03.

  • Kuikka käskee lähtemään on Juha Mannerkorven kirjoittama kuuntelijan toiveuusinta vuodelta 1971. Kuunnelma on hienovireinen ja kaunis rakkaustarina. Eleettömällä kertomuksellaan Juha Mannerkorpi ottaa kantaa elämän puolesta sotaa vastaan.
    Kuunnelmaa toivoivat mm. Maarit Kyrö Kiteeltä ja Ilmari Kopponen Jämsästä.

    Kuunnelman esittelyssä haastateltavina ovat kuunnelman toivoja Maarit Kyrö sekä Mannerkorven ystävä ja kollega Kari Saviniemi. Toimittajana on Emilia Cronvall.

    Kuikka käskee lähtemään -kuunnelma kuullaan Radio 1:ssä kahdessa osassa. Ensimmäinen osa tulee Radio 1:ssä sunnuntaina 11.12. klo 15.00 ja toinen osa maanantaina klo 20.15.

Lyssna också